Musiikkitieteen opiskelusta – opiskelu Helsingin yliopistossa

Perusasiat musiikkitieteestä on nyt käsitelty, joten siirryn tarinoimaan opiskeluajastani yliopistolla.

Omat opinnot

Aloitin opintoni vuonna 2006 ja tällöin musiikkitieteilijöitä otettiin opiskelemaan yhteensä 22 (kaksi ruotsinkielisten kiintiössä). Sisäänottoa on kuitenkin pienennetty melko paljon tuosta vuodesta lähtien ja nykyään opiskelemaan pääsee vuosittain 15 opiskelijaa. Tämä on hyvä määrä, sillä kulttuurialalle koulutetaan jatkuvasti liikaa väkeä (erityisesti kulttuurituottajakoulutuksen aloituspaikkamäärät ovat nousseet melko suuriksi avoimiin työpaikkoihin nähden).

Ensimmäisenä vuonna opiskellaan kasaan musiikkitieteen perusopinnot, jotka nykyään ovat johdantokursseja musiikkitieteen osa-alueisiin. Voimassaolevan opinto-oppaan mukaan siis luvassa olisi seuraavaa:
Johdatus musiikkitieteeseen
Johdatus etnomusikologiaan
Johdatus tietokoneavusteiseen musiikintutkimukseen
Johdatus länsimaisen taidemusiikin historiaan
Johdatus maailman musiikkikulttuureihin
Johdatus populaarimusiikin historiaan

Musiikkitieteen opiskelukaverit osoittautuivat huipputyypeiksi ja fuksivuonna istuimmekin kaikki samoilla luennoilla, jaoimme toistemme jälkkärikarkit ja muistiinpanot ja joku soitteli perään, jos luento oli jäänyt välistä. Opiskelu jatkui hieman päämäärätietoisemmin seuraavina vuosina, jolloin valitsin sivuaineikseni teatteritieteen ja viestinnän.

Pääsääntöisesti musiikkitieteen opiskelijat tekevät ensin kandintutkinnon kolmessa vuodessa ja siirtyvät tämän jälkeen opiskelemaan kaksivuotista maisterintutkintoa. Minulla kandivaihe meni vuodella pitkäksi, mutta maisterinpaperit sain käteen tavoiteajan puitteissa. Pro gradu -tutkielmani kirjoitin jazzfestivaalin tuottajan ammattikuvasta eli kyseessä oli hyvin työelämälähtöinen ja taidehallintoa käsittelevä tutkimus.

musatiede_kuvitus_1_0.jpg

Opiskelijajärjestöt

Ainejärjestötoimintaan päädyin vahingossa mukaan, sillä menin opiskelukavereiden kanssa hallituksen varjokokoukseen, jossa minulle jo soviteltiin jo jotakin pientä virkaa. Musiikkitieteen ainejärjestö on nimeltään Synkooppi ja se järjestää bileitä, ekskursioita, seminaareja, toisinaan jopa kursseja ja toimittaa omaa Synkooppi-nimistä lehteä. Synkoopilla on plussapallonoranssit haalarit (kuten myös nykyään aika monilla muilla opiskelijoilla, matkijat). Musiikkitieteen ainejärjestössä tuli tehtyä kaikenlaista, sillä järjestin muun muassa sävellyskonsertin, ammattikuvaseminaarin ja päätoimitin Synkooppi-lehteä useamman vuoden.

Synkooppi-lehden perustaja, kirjailija ja musiikkielämän vaikuttaja Pekka Hako totesi jossain musiikkitieteen tilaisuudessa ”Synkooppi on hyvä foorumi, sillä siinä saa vielä mokata. Työelämässä ei enää saa”. Tämä oli hyvä ohjenuora kaikenlaiselle touhuamiselle ja täytyy kyllä sanoa, että jos en opiskeluaikana olisi väsäillyt esimerkiksi ensimmäisiä apurahahakemuksiani Synkoopille, olisin ollut työelämässä aivan paniikissa, kun sellainen olisi tullut eteen ensimmäisen kerran.

Synkoopin lisäksi opiskeluaika kului mukavasti myös Kymenlaakson Osakunnassa, jonka senioritoiminnassa (voi tuska, me valmistuneet todellakin olemme seniorikansalaisia!) olen edelleen mukana. Osakunnasta lisää joku toinen kerta, mutta kyseessä ei tosiaan ole pönötystä ja kymenlaaksonlaulua ja vaan skumppaa ja hyviä frendejä. Avartaa muuten maailmankuvaa kummasti, kun istuu iltaa porukassa, jossa kaikki opiskelevat aivan eri asioita.  

Kun mietin opiskeluaikoja, jään harmittelemaan kahta asiaa. Tulen aina miettimään, miksi en mennyt estetiikan oppiaineen järjestämälle Viinin estetiikka -kurssille, josta kurssilaiset tulivat Ylioppilasaukion Unicafeen syömään pienessä hiprakassa. (Kurssia ei järjestetty koskaan uudelleen.) Toinen onkin sitten hieman vakavampi juttu, sillä en ikinä lähtenyt vaihtoon ja nyt se ei enää ole mahdollista, sillä olen liian vanha. Harvoin itse asiassa tunnen olevani liian vanha mihinkään, mutta let’s face it – oikeasti olen liian vanha yöpymään festareilla teltassa ja lähtemään vaihtoon.

Seuraavassa postauksessa ajattelin keskittyä kertomaan enemmän musiikkitieteestä ja työelämästä. Aikaisemman postauksen musiikkitieteestä löydät täältä.

Kulttuuri Musiikki Opiskelu

Stressileenan selvitymisopas

Kevät on ainakin minulle vuoden stressaavinta aikaa. Vaikka auringon esiintulo ja kesän läheisyys nostavat mielialaa, tosiasia on, että lisäksi kaikki deadlinet pukkaavat päälle ja tehtävälistalla on normaalia enemmän töitä. Tänä keväänä suurin tapahtumien suma pakkautuu minulla huhtikuun loppupuolelle. Tiedän järjellä ja kokemuksella, että kaikki tulee menemään lopulta hyvin, koska asioilla on yleensä tapana järjestyä oikein kivasti, kun vain vähän skarppaa. Tunnen kuitenkin itseni, joten myös tiedän, että ei tästä(kään) keväästä selvitä ilman muutamia itkupotkuraivareita. Listaankin tässä muutamia stressinlievityskeinoja, jotka olen havainnut hyväksi vuosien varrella. Näitä on tullut kerrytettyä lukuisten tenttiviikkojen, lukulomien, työputkien ja keikkasumien aikana ja nyt aika jakaa viisauttani eteenpäin. Ehkä näistä voisi olla hyötyä myös joillekin siellä ruudun toisella puolella!

1) Huolehdi terveydestäsi. Tämä on jo siinä mielessä ihan hyvä vinkki, että stressaavista kausista selviää todennäköisemmin paremmin, jos ei tarvitse samalla parannella keuhkoputkentulehdusta. Jotkin ihmiset ovat kuitenkin lomalla sairastajia, eli heille on tyypillistä sairastua heti kun stressiputki päättyy. Tällaisille tyypeille olisi hyvä ennakoida omaa taipumustaan ja pitää huolta hyvinvoinnistaan niin, ettei tarvitse heti sen viimeisen tentin/ työtehtävän jälkeen painua sängynpohjalle sairastamaan, vaan voi palkita itsensä mukavammalla toiminnalla. Jotkut valitsevat toki silti sen sängynpohjan, mutta ainakin se on sitten valinta, eikä pakko! Voisin kirjoitella omista flunssanestorutiineistani ihan oman postauksensa, sen verran on aseita sairastumista vastaan tullut kerryteltyä omalla laulajan uralla. Lyhyesti kuitenkin: syö hyvin, nuku kahdeksan tuntia yössä (tai mikä määrä sinulle toimiikaan) ja liiku säännöllisesti – tästä vielä vähän tarkemmin kohta.

2) To do -lista. Minulla on tapana listata päivän tehtävät ylös kalenteriin tai muistilapulle, josta niitä voi sitten viivailla yli sitä mukaa kun hommat saa hoidettua. On todella tyydyttävää nähdä listalta, mitä on konkreettisesti saanut aikaan, ja sen takia listalle kannattaakin laittaa mahdollisimman yksityiskohtaisia asioita isojen kokonaisuuksien sijaan. Esimerkiksi loppukonserttiani järjestellessäni listalle eksynyt ”suunnittele konsertti” -kohta ei oikein toimi, sillä sen saisin viivattua yli vasta konserttipäivänä. Tämä kohta sai siis välittömästi pyyhekumista ja tilalle tuli ranskalaisilla viivoilla kohtia treenien sopimisesta, biisilistan päättämisestä, sovittamisesta ja käytännön järjestelyistä. Johan näyttää paremmalta! Listalle voi myös ujuttaa kiireen keskellä myös arkipäivän askareita, kuten kaupassa käyntiä, pyykin pesua ja muuta vastaavaa, mitä täytyy joka tapauksessa tehdä, mutta mistä saa harvemmin kiitosta ja tyydytystä tehdystä työstä. Yliviivauskynä kiittää!

20150309_141606_Pano.jpg

3) Relaa joka päivä vähän. Joskus ei pysty pitämään ihan kokonaisia vapaapäiviä, mutta jokaiseen päivään voi ujuttaa vähän omaa aikaa. Oman mittarini mukaan, jos tällaista aikaa ei saa edes tunnin verran joka päivä, hommaa on liikaa. Itse pidän mustasukkaisesti huolta omasta ajastani, vaikka en päätyisi tekemään mitään ihmeellistä. En ymmärrä ”nolla-ajan” käsitettä: ei jokaisen minuutin elämässä tarvitse olla jotenkin tuottavaa tai hyödyllistä, ihan oleminen riittää – aka elämä. 😉 Tämä unohtuu minultakin usein, vaikka siitä nyt vaahtoankin. Yritän kuitenkin muistella säännöllisin väliajoin, että ”juuri nyt riittää, että olen minä ja tässä”.

4) Pidä kiinni rutiineista. Rutiinien ansiosta päivä voi alkaa täydellä toiminnalla sen sijaan, että pitäisi koko ajan suunnitella, mitä seuraavaksi tekee. Siksi olenkin asettanut itselleni tietyt heräämis- ja nukkumaanmenorutiinit. Selkeiden työaikojen asettaminen johtaa myös siihen, että työt tulee aika varmasti tehtyä. Freelancerinä olen huomannut, että arki on hyvä järjestää toimistotyöläisen muotoon: aamulla sähköposteja tai muita töitä koneella, sen jälkeen treeniä, oppilaita, keikkoja tai mitä ikinä muuta päivä pitää sisällään. Yleensä, jos päätän, että ”vähän katselen” miten asiat hoituvat, ne eivät hoidu. Aloittaminen on aina vaikeaa, joten kello soimaan samaan aikaan joka aamu ja eikun hommiin!

5) Liiku. Tanssi, juokse, joogaa, nyrkkeile, golfaa – mitä vaan! Itse teen laulajana parhaillaan melko fyysistä työtä, mutta sekin kuormittaa vain tiettyjä lihaksia ja on loppujen lopuksi melko yksipuolista. Keho tarvitsee tekemistä, jotta se pysyy kunnossa ja erityisen tärkeää liikkuminen on mielestäni silloin, kun tekee ajatustyötä ja istuu päivät pitkät koneella. Ihminen on fyysinen olento, joten ällin käyttäminen töissä vaatii vastapainoksi haasteita kropalle. Elämä ei tapahdu pelkästään oman pään sisällä, joten lenkille siitä!

20150309_142112_Pano.jpg

6) Naura. Itsellesi tai muille (salaa), kissavideoille tai mille vain, kunhan naurat. Mitä on elämä ilman vähän jotain hauskaa jokaisessa päivässä? Itselläni aivot narikkaan -leffat ja komediasarjat toimivat mukavasti naurattajina, mutta parhaat hauskuuttaja löytyvät yleensä lähipiiristä. Siitä päästäänkin kätevästi seuraavaan kohtaan, eli:

7) Järjestä tilaa aikatauluun myös ystäville ja perheelle. Et ole todennäköisesti kiireesi kanssa yksin, joten kavereiden kanssa saa ihan sopimalla sopia päiviä, jolloin nähdä. Älä feidaa näitä tapaamisia, ellei ole ihan pakko (ja hei toki joskus on pakko, ei syyllistämistä täältä), sillä rakkaat ihmiset antavat mielettömästi energiaa ja voimia koitosten keskelle.

8) Opettele sanomaan ”ei”. Ihan kaikkeen ei ehdi repeämään, vaikka kaikki tarjolla olevat työt tai harrastukset olisivatkin tosi kivoja. Burnoutit tulevatkin usein nimenomaan töistä, jotka ovat intohimon kohteita ja joiden eteen haluaa antaa kaikkensa, jopa oman jaksamisensa kustannuksella. On tärkeää oppia tunnistamaan, milloin taakkaa on liikaa ja kuormaa pitää keventää.

9) Edelliseen liittyen, päästä tarvittaessa irti keskeneräinen työ. Perfektionisti ei saa koskaan aikaiseksi valmista, sillä 100% täydellistä jälkeä on käytännössä mahdotonta tehdä. Asiat on tehtävä parhaansa mukaan, mutta joskus se tarkoittaa olosuhteiden pakosta lopputulosta, josta itse ei ole välttämättä erityisen ylpeä. Työ voi silti olla aivan riittävän hyvä tarkoitustaan varten – tai jopa paljon parempi, kuin miltä se sinusta juuri sillä hetkellä tuntuu.

10) Pidä somelomaa. Internetin ihmeellinen maailma häiritsee keskittymiskykyä todella paljon, joten tehokkaaseen työskentelyyn facebookin selaaminen ei kuulu. Itse pidän kännykkääni usein vapaa-ajallakin äänettömällä ja netin pois päältä, sillä en pysty keskittymään moneen asiaan samanaikaisesti. Tästä tavastani huolimatta saan kotona silti usein palautetta, että netissä voisi viettää vähemmänkin aikaa..

Siinäpä omat vinkkini tälle tiistaille. Lisää otetaan aina avosylin vastaan, tervetuloa siis vinkkailemaan hyviä stressinlievitys- ja elämänhallintakeinoja kommenttien puolelle! 🙂

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään