Musiikkitieteen opiskelusta – perusteet haltuun
Kuten jo esittelypostauksessani mainitsin, olen opiskellut musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa kuusi vuotta ja valmistunut vuonna 2012. Näin yhteishaun kynnyksellä onkin hyvä aika avata vähän enemmän sitä, mitä musiikkitiede on, missä sitä voi opiskella ja millaisiin töihin tutkinnolla pääsee. Kertoilen eniten opiskelusta ja pääsykokeista Helsingistä, sillä niistä tiedän eniten, mutta uskoisin että tekstin voi kahlailla läpi vaikka yhteishaun ykköspaikalla olisi myös jokin toinen yliopisto.
Historia ja opiskelu Suomessa
Suomessa musiikkitieteellä on pitkä historia, sillä ensimmäisiä musiikkiaiheisia väitöskirjoja on julkaistu Turun akatemiassa, Suomen ollessa vielä osa Ruotsia. Helsingin yliopistoon musiikkitiede tuli osaksi opetustarjontaa 1900-luvun alussa ja Helsingin yliopistolla onkin musiikintutkimuksen pisin historia Suomessa. Musiikkitieteen tutkijat ovat niittäneet kansainvälistä mainetta aluksi Sibeliusta käsittelevillä tutkimuksillaan, nykyään aihepiirejä on lukuisia aina kansanmusiikista musiikkipsykologiaan.
Suomessa musiikkitiedettä voi opiskella Helsingin, Turun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Lisäksi pelkästään musiikintutkimuksen (entinen etnomusikologia) suuntautumisvaihtoehto on tarjolla Tampereen yliopistossa.
Musiikkitiede on jaettu Helsingin yliopistolla kolmeen pääsuuntaukseen; länsimäiseen eli yleiseen musiikintutkimukseen, etnomusikologiaan ja tietokoneavusteiseen musiikintutkimukseen. Kaikkea on siis tarjolla. Erittelen luokat jonkun kysyessä yleensä melko karkeasti niin, että yleinen musiikkitiede pitää sisällään klassisen musiikin tutkimusta ja siihen liittyviä kursseja, etnomusikologiassa puolestaan tarkastellaan musiikkia kulttuurisessa kontekstissa (voi olla periaatteessa mitä tahansa paitsi klassista, perinteisesti etnomusikologia on keskittynyt kansanmusan ja ulkoeurooppalaisen musan tutkimiseen) ja kolmas vaihtoehto painottuu muun muassa musiikkiteknologiaan ja studiotyöskentelyyn. Ehkä tästä voi jo arvata, että oma lukujärjestys täyttyi aika mukavasti etnomusikologian alle niputettavista kursseista.
Nykyään opiskelijat voivat sekoittaa kursseja oman mielensä mukaan kaikille yhteisten perusopintojen jälkeen, mutta aikaisemmin opintosuuntaus on rajoittanut valintoja. Oppiaineessa on itse asiassa kertomuksia ajoista, jolloin klasarit joivat ainejärjestö Synkoopin bileissä vain viiniä omissa pöydissään etnomusikologien keskittyessä omissa porukoissaan bisseen. Oletan, että tässä tarinassa kolmannen linjan opiskelijat majailivat studiossa, koska ei niitä paljon omana opiskeluaikananikaan näkynyt sen ulkopuolella…
Pääsykoe ja siihen valmistautuminen
Helsingin yliopiston pääsykokeeseen tulee lukea tänä vuonna kaksi teosta:
– Eero Tarasti: Musiikki ja humanismi.
– Pirkko Moisala ja Elina Seye (toim.): Musiikki kulttuurina.
Lisäksi teoriaosuuteen voi valmistautua tutustumalla Kalevi Hampisen kirjaan Tie musiikin teoriaan elävin esimerkein.
Helsingissä pääsykoe on kaksiosainen; ensimmäisessä osassa testataan tietämystä musiikin teoriasta ja toisessa puolestaan perehtymistä pääsykoekirjoihin. Muiden yliopistojen pääsykokeisiin saattaa sisältyä myös musiikin kuuntelu- ja/tai tunnistuskokeita ja koemateriaalit saattaa saada vasta kokeeseen tullessa.
Eero Tarastin vanhempi pääsykoekirja Musiikin todellisuudet on itse asiassa herättänyt pelonsekaisia tunteita melkeinpä kaikissa populaarimusiikin kentällä toimivissa kollegoissani. Moni onkin todennut, ettei hakenut Helsinkiin opiskelemaan juuri kyseisen opuksen takia. Entinen poikaystäväni kertoi lukeneensa kirjaa vapaaehtoisesti ja jopa pitävänsä siitä, johon hyvä ystäväni ja opiskelukaverini totesi ”jätä se”.
En tule kirjoittamaan vinkkejä pääsykokeisiin, sillä itse luin musiikkitieteen oppikirjoja reilun viikon puutarhakeinussa pötkötellessä. Sen suurempaa lukusuunnitelmaa ei ollut, mutta tein muistiinpanoja lukiessani ja kertailin sitten niitä. Täydellinen suunnittelemattomuus johtui siitä, että logopedia oli meikäläisen opiskelupaikkarankingissa tuolloin ykkössijalla ja keskityin täysillä siihen, joten muille luvuille ei jäänyt keväällä juurikaan aikaa. Saan kuitenkin kiittää pääsykoemenestyksestä pitkää harrastustaustaa musiikin parissa, sillä yleistiedot musiikista olivat melko hyvät. Lisäksi olin opiskellut musiikinteoriaa jo ala-asteen kolmannelta luokalta lähtien, mutta kertasin sitäkin pääsykoevaatimuksissa mainitun kirjan avulla.
Seuraavassa postauksessa yritän muistella opiskeluaikaani musatieteellä mahdollisimman hyvin ja parhaani mukaan kertoa, millaisiin töihin tällä tutkinnolla pääsee.
Musiikkitiede Helsingin yliopistossa
http://www.helsinki.fi/musiikkitiede/index.htm
Musiikkitiede Jyväskylän yliopistossa
https://www.jyu.fi/hum/laitokset/musiikki/oppiaineet/tiede
Musiikkitiede Turun yliopistossa
http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/musiikkitiede/Sivut/home.aspx
Musiikkitiede Åbo Akademissa
http://www.abo.fi/fakultet/fi/musikvetenskap
Musiikkitiede Itä-Suomen yliopistossa
http://www.uef.fi/fi/filtdk/musiikkitiede
Musiikintutkimus Tampereen yliopistossa
http://www.uta.fi/yky/oppiaineet/etnomusikologia/index.html
Musiikkitieteeseen haetaan yhteishaussa 17.3.-9.4. välisenä aikana.
*****
Lue myös:
Musiikkitieteen opiskelusta – opiskelu Helsingin yliopistossa
