Suuri salaliitto
Tutkimuskysymys: Miten on mahdollista, että päädyin töihin IT-alalle; globaaliin teknologiataloon, kun premissit olivat seuraavat:
- Opiskelin kauppakorkeakoulussa kansainvälistä liiketoimintaa ja kävin vain pakolliset kurssit tietojärjestelmätieteestä.
- Tein pro gradu -tutkielmani kansainvälisen mainonnan vetovoimatekijöistä ja olin varma, että päädyn töihin mainos-/viestintäalalle.
- Vannoin jo pikkutyttönä, että IT-alalle en ainakaan lähde, sillä katselin vierestä isäni työtehtäviä ja totesin niiden olevan a) täyttä hepreaa ja b) (ehkä juuri a:sta johtuen) kuolettavan tylsiä.
Kuten huomaatte, tässä ei nyt ole mitään loogista kausaalisuhdetta. Deduktio/induktio eivät toimi.
Viime aikoina olen kuitenkin alkanut tajuta, että kaikki onkin ollut yhtä suurta salaliittoa alusta alkaen. Katsokaa vaikka tätä todistusaineistoa:
Luettiinko teille pienenä iltasatuja, joissa esiintyi hymyileviä aurinkoja ja yksisarvisia? Minulle annettiin Hakkerin käsikirja ja istutettiin IBM PS2 -koneen ääreen.
Oliko teillä ihania, pörröisiä, pastellinvärisiä pehmoleluja? Minä halailin Linux-käyttöjärjestelmän maskottia, Tux-pingviiniä.
Vakavasti puhuen en koskaan opiskeluaikoina harkinnut IT-alaa, koska minulla oli täysin vääristynyt kuva siitä, mitä mahdollisuuksia suuret teknologiatalot tarjoavat. Ajattelin, että on oltava vähintäänkin synnynnäinen hakkeri, pelifanaatikko tai muuten vaan übernörtti. (Itse en siis ole mitään näistä edellämainituista.)
Olen tosiaan töissä globaalissa IT-konsernissa, ohjelmistopuolella, ja vietän päiväni keskustellen asiakkaiden kanssa analytiikka- ja big data -ratkaisuista sekä tietoarkkitehtuurista laajemminkin. Ylivoimaisesti tärkeimmät taidot (kuulostakoon kuinka kornilta tahansa) tässäkin työssä ovat:
- kyky keskustella luontevasti ihmisten kanssa
- kyky kuunnella, ymmärtää ja sen jälkeen soveltaa omaa tietoaan/kokemuksiaan (tässä järjestyksessä, ei toisinpäin.)
- hyvät perslihakset ja taipumaton selkäranka, sillä jos luovuttaa aina ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, ei saa koskaan mitään aikaiseksi.
Tietenkin tarvitaan perusymmärrys teknologiasta, eri toimialoista ja käytössä olevasta ratkaisupaletista, mutta sen kaiken oppii ajan kanssa. Itselläni ei ollut tätä lainkaan, kun aloitin nykyisessä roolissani puolitoista vuotta sitten. Fiksut rekrytoijat ymmärtävät sen, että on helpompi opettaa ihmiselle IT-arkkitehtuurin perusteet ja alan terminologia, kuin lähteä opettamaan ihmiselle viestintätaitoja, periksiantamattomuutta ja uteliaisuutta.
Rakastan työssäni sitä, että pääsen keskustelemaan suuryritysten kanssa ja oppimaan eri toimialojen trendeistä, haasteista ja erityispiirteistä. Olen myös aina ollut siinä mielessä vinksahtanut, että nautin työstä, jossa olen epämukavuusalueellani ja roolissa, johon kukaan ei ehkä olisi odottanut minun päätyvän. Yksi ystäväni sanoi sen hyvin: ”Tuo sinun työsi on niin äärettömän epäseksikästä, että se alkaa jo melkein olla seksikästä.”
Naisten osuus teknologiayritysten henkilöstöstä on kasvanut huomattavasti viime vuosina, mutta on myönnettävä, että hyvin usein vietän edelleen päiväni kokouksessa tai workshopissa, jossa osallistujina olemme minä ja kahdeksan keski-ikäistä miestä. Omassa tiimissäni on muutamia nuoria nörtinalkuja, joista en osaa enää edes puhua kollegoina, sillä heistä on tullut minulle läheisiä ystäviä. Suurin osa on kuitenkin edelleen näitä iäkkäämpiä insinööriherroja, joista tykkään kyllä kuin hullu puurosta. On harvinaisen hienoa työskennellä tiimissä, jossa ei juoruilla tai puhuta selän takana, vaan ruokapöytäkeskusteluissa pohditaan, minkälaisen algoritmin mukaan rahapelikoneet ”arpovat” voittoja.
Ei sinänsä, että nämä herrat olisivat mitään eilisen teeren poikia, mikäli keskustelu sattuu kääntymään ihmissuhteisiin. Heillä on vain hieman erilainen tapa ilmaista ajatuksiaan ja olemmekin löytäneet yhteisen kielen ohjelmistomyyntiin liittyvistä vertauskuvista. Tässä yksi saamani kallisarvoinen elämänohje ”sen oikean” etsimiseen:
”Kuulehan JEro, rakenna ahkerasti pipelinea, koska tiedät varmasti, että nämä ovat haastavia hankkeita, joissa on pitkät syklit, lukuisia mutkia matkalla ja lopulta vain marginaalinen osa niistä klousaantuu.”
