Tiesitkö jo päiväkodissa mikä sinusta tulee isona? Prinsessa? Valtiatar? Ballerina? Presidentti? Entä ala-asteella? Juuh. En minäkään tämän paremmin tiennyt. Enkä yläasteen jälkeenkään tiennyt mitä elämältäni halusin tai missä olisin lyömätön tai edes potentiaalisesti parhaiden joukossa. Menin lukioon, kuten niin monet muutkin samaa ongelmaa pohtivat, jotka vain halusivat saada kolme vuotta lisää aikaa miettiä, oppia ja analysoida.

Olohuoneen Prinsessa

Ja niin siinä kävi, etten edes penkkareiden pulkkamäen jälkeen edelleenkään tiennyt mitä seuraavaksi tekisin. Siksi tuntui älyttömän hyvältä vaihtoehdolta pyrkiä kauppakorkeaan, koska sielläkin oli oppaiden ja lukion opon mielestä luvassa lukion kaltainen yleistiedon nebulus.

Auttoiko se? No jaa. Sisäänpääsyopasta lukiessani ja varsinkin fuksivuoden jälkeen menin entistä enemmän sekaisin kartutettuani tietoa siitä mitä mahdollisuuksia oikein on. Markkinointia, talousmaantiedettä, taloussosiologiaa, yrittäjyyttä, logistiikkaa, rahoitusta ja entä kaksoistutkinto vielä jonnekin? Ja mitä ne JOO-opinnot on? Vieläkään en siis tiennyt mitä tällä pallolla halusin saada aikaan, mutta kamala halu oli päästä johonkin ja osata tuota ja tätä. Koska olen aina ollut kielistä innoissani ja aika nopea oppimaan niitä sekä himoinnut matkustamista sekö pitänyt erilaisten kulttuurien eroista ja tavoista toimia ja toisaalta samalla numeropääni on keskinkertainen, oli mielestäni erittäin hyvä vaihtoehto lähteä lukemaan kv-liiketoimintaa. Miksi? Tämän oppilinjan aikana sinulle ei opeteta mistään kaikkea, mutta lähes kaikesta jotakin (tästä kaikesta lisää vinkkejä ja pohdintaa jatkossa, älä huoli).

Ilmeeni valmistujaisseremonian jälkeen.

Ja sitten sain kandin ja maisterin paperit ja silmissäni aukesi heur… hahaha. Ei todella 😀 Minusta oli juuri koulutettu tuhansilla ja taas tuhansilla euroilla ihminen, joka pystyy kyllä käymään vähintään alkeellisesti ja todennäköisesti  keskinkertaisen fiksusti keskusteluja useiden erilaisten yritysten kanssa heidän vientimahdollisuuksistaan, kansainvälistymisestään ja siitä mistä he löytävät viimeisimmät tutkimukset tai luotettavat järjestöt jos he haluavat tarkistaa tuotantoaan kehitysmaissa. Minun käteeni ei voi antaa viimeisten viiden vuoden tilinpäätöksiä tai osakekäyriä ja olettaa, että osaisin kertoa niistä peruskursseja suurempia analyysejä. (ainakaan tällä hetkellä, ehkä yllätän itseni ja itseopiskelen näitäkin busineksen alueita lähitulevaisuudessa—tai vähintään piakkoin—tai ainakin joskus sitten!)

Sen sijaan tiedän mistä hankin ja miten suhtaudun erilaiseen tietoon ja tietolähteisiin kriittisesti. Lisäksi sain työkalupakillisen tietotaitoa kokonaisuuksien ja mahdollisuuksien nopeaan hahmotuskykyyn toimialasta ja tuotteesta tai palvelusta riippumatta. Toki näilläkin alueilla elinikäinen opiskelu ja halu kaivaa syvemmälle pitää paikkansa, samoin kuin missä tahansa ammatissa.  Itse lisäsin tätä monipuolista liiketoimintaymmärrystä vielä lukemalla viisi sivuainetta: kansantaloutta, yritysjuridiikkaa, tietojärjestelmätiedettä, markkinointia ja espanjaa (yhteensä 364 opintopistettä). Älä ota stressiä. Kuulostaa hienolta ja ylisuorittajalta. Mutta kyllä, opinnoissani vierähti vuoden vaihdon ja 6 kuukauden harjoittelun mukaan lukien 6,5 vuotta, kun ohjeaika kauppatieteiden maistereille on 5. Ah ja” kuudes sivuaine” Speksi vei yhden vuoden opintoajasta useamman illan ja kuukauden. Myöhemmin lisää opiskeluelämästä, mutta saa jo nyt kysyä siitäkin 🙂

Seuraavassa suorittamani pääaineen kurssit kandidaatin ja maisterin tutkinnoissa (lisää ajankohtaisempaa valikoimaa Turun Kauppakorkeasta ja kansainvälisestä liiketoiminnasta täältä ):

JEro ja minä vappupiknikillä 2008

Oikeastaan en silti ole sen pidemmällä kuin olin ysiluokalla. En keskitä sataprosenttisesti aikaani yhteen tuotteeseen, tuoteperheeseen, sektoriin, tai edes yritykseen. Pääsin graduni vielä ollessa kesken harjoittelijana vientikonsultin/adviserin rooliin Chilessä. Palattuani Suomeen valmistuin, hain toiseen vastaavaan yritykseen ja viimeinen vuosi onkin lentäny siivillä (usein hyvinkin kirjaimellisesti työmatkojen ansiosta, pun not intended ) vientikeskuksen palveluksessa.

Olen vuoden aikana potenut ”miksi teen tätä työtä”-tyyppisiä päiviä kerran tai kaksi vaikka olen edelleen sillä tiellä ja uralla, joka ei välttämättä johda juuri siihen yhteen työpaikkaan tai uraan. Myönnän olevani etuoikeutetussa asemassa tämän suhteen ja olen siitä kiitollinen. Sisun, yrittämisen ja tuurin yhtälöön täytyy varmaan jossakin vaiheessa omistaa yksi kirjoitus. Tarina jatkuu ensi kerralla tästä suoraan, jottei yhdestä kirjoituksesta olisi tullut kymppiuutisia pidempi.