Democratization of inspiration

Tunnustan olleeni kirjoittajaporukastamme se, joka Arkhimedes’n tapaan istahti eräänä marraskuisena iltana kylpyammeeseen ja huudahti: ”Heureka! Maailma tarvitsee 40 hours and counting -tyylisen blogin.”

Arkhimedestä aasin selässä hataraa siltaa pitkin Slushiin, jossan vedin viime syksynä suursijoittajien Concierge-palvelun yritystiimiä. (Eläköön hienot tittelit, jotka eivät kerro kellekään yhtään mitään!) Aivan huikea tapahtuma; suosittelen kenelle tahansa alasta ja opinnoista riippumatta.

slush1.jpg

Töiden lomassa minulle tarjoutui mahdollisuus käydä seuraamassa pitchaus-kisaa sekä kuunnella useampaakin vaikuttavaa puhujaa, joista yksi oli Bloglovinin toimitusjohtaja Joy Marcus. (Kyseisen esityksen voi katsoa täältä.)

Joy Marcus sanoi, että blogien ja bloggaamisen aikakausi on käynnistänyt ilmiön nimeltä ”democratization of inspiration”. Tällä hän viittaa siihen, että tieto esim. huippumuodin uusimmista trendeistä (tai opiskelu- ja uramahdollisuuksista) ei enää ole vain niiden ulottuvilla, jotka saavat kutsun eklusiivisiin muotinäytöksiin tms. Blogien myötä inspiraatiosta on tullut aineeton hyödyke, joka on kaikkien saatavilla.

Ja tästähän se idea sitten lähti. Olen aina nauttinut kirjoittamisesta ja ajattelin, että bloggaaminen voisi olla mukava tapa sekä inspiroida ja inspiroitua. Mutta millainen blogi? Nautin hyvästä ruoasta, mutta en kuitenkaan siinä määrin, että harrastaisin vapaa-aikanani molekyyligastronomiaa. Tykkään tanssia ja pelata pallopelejä, mutta suhtaudun liikuntaan aika rennolla fiiliksellä, enkä koe, että olisin oikea henkilö jakamaan protskupirtelöohjeita. Rakastan muotia ja kauniita vaatteita, mutta upeista muotiblogeista on jopa ylitarjontaa, enkä viihdy kovinkaan hyvin kameran edessä, joten päivän asukuvat jäisivät kyllä ottamatta. Sisustaminen ja design noin laajemminkin olisi ollut potentiaalinen vaihtoehto, mutta 37 neliön yksiöni ei ole omiaan ruokkimaan sisustusvimmaani, joten hylkäsin lopulta myös tämän ajatuksen.

Lopulta tajusin, että omassa ystäväpiirissänihän on harvinaisen upeita naisia, jotka ovat kulkeneet erilaisia opiskelu- ja urapolkuja ja kaikki menestyneet siinä, mihin ovat ryhtyneet. Samoihin aikoihin, kun pohdin tätä juttua, keskustelin Maiskin kanssa, joka kertoi pikkusiskostaan, joka oli juuri vieraillut Studiamessuilla, jossa läheskään kaikki halukkaat eivät päässeet juttelemaan haluamansa ihmisen kanssa, sillä tiettyjen alojen edustajien luo oli tunkua jonoksi asti. Tämä validoi entisestään ajatustani siitä, että blogillemme voisi olla kysyntää.

Kirjoittajajoukostamme löytyy tosiaan kaksi ekonomia (olen toinen heistä), diplomi-insinööri, juristi, hammaslääkäri, kulttuurialan freelancer ja muusikko. Tämä on mielestäni se blogimme suurin rikkaus, sillä pystymme jakamaan ajatuksia ja kokemuksia monesta eri yliopistosta, alasta ja uravaihtoehdosta.

Itse haluan ainakin tässä blogissa omalta osaltani:

  • Kertoa opiskelusta ja pääainevaihtoehdoista kauppakorkeakoulussa, sekä paljastaa, mitä tekisin nyt toisin, jos olisin vasta aloittamassa kauppisopintojani. (Voin kertoa jo etukäteen, että kyllä niin kirpaisee syödä omat sanansa ja joutua myötämään että ”Okei, olisi pitänyt lukea enemmän sitä pirun laskentatoimea ja rahoitusta…”)
  • Kannustaa kaikkia suorittamaan osan opinnoista ulkomailla (opiskelin itse kolmeen otteeseen ulkomailla: ESSEC:issä Pariisissa, WU:ssa Wienissä sekä Harvardissa Bostonin kupeessa) / hankkimaan työkokemusta ulkomailta (olin lisäksi puoli vuotta Finprolla töissä Lontoossa).
  • Paljastaa, millaisilla cover lettereillä sain yhtäkkiä kutsuja lukuisiin työhaastatteluihin, kun luovuin geneerisestä, tylsästä työhakemuksestani ja uskalsin kokeilla jotain erilaista.
  • Jakaa vinkkejä siihen, miten voi valmistautua työhaastatteluun ja hillitä hermonsa itse haastattelutilanteessa, joka voi toisinaan olla hyvinkin kuumottava. (Nimim. kävin läpi viisi kierrosta Goldman Sachsin haastatteluja Lontoossa. Sen prosessin aikana tuli aika monta kertaa äitiä ikävä. Lempparihetkeni oli ehkä se, kun pöydän toisella puolella istui kaksi vanhempaa investointipankkiiriherraa, jotka katsoivat minua tuimasti silmiin ja sanoivat: ”You now have two minutes to explain to us what you believe caused the economic crisis of 2008 and how you would prevent such events from reoccuring in the future. Your time starts now.” Ai saakeli…)
  • Vakuuttaa tytöt siitä, että IT-ala ei ole vain miesten juttu ja että koodaaminen, big data, liiketoiminnan digitalisointi, prediktiivinen analytiikka, hadoop yms. voivat olla hauskoja juttuja, joita ymmärtääkseen ei tarvitse olla synnynnäinen hakkeroija, innokas lanittaja tai mittavan energiajuomatölkkikokoelman omistava virtuaalitodellisuudessa elävä kummajainen.
  • Valottaa sitä, miten tärkeä taito ’myyminen’ lopulta on (ja miten sitä taitoa voi kehittää), on kyse sitten konsultointiprojektista, softasta tai omasta osaamisesta.
  • Kannustaa ihmisiä kurkottamaan tähtiin; saavuttamaan tavoitteensa ja toteuttamaan unelmansa.

Päätän postauksen Eino Leinon viisaisiin sanoihin: ”Ei ole suurempaa onnea ihmiselle kuin että hän voi, tohtii ja tahtoo toteuttaa niin perinpohjaisesti kuin suinkin kaikkia oman olentonsa syvyyksissä piileviä mahdollisuuksia.”

Suhteet Oma elämä Opiskelu Työ

Arts management -opinnot Sibelius-Akatemiassa 2.0

Nyt vuorossa arts management -opintopostauksen toinen osa, jossa käsittelen varsinaista opiskelua ja opintoja. Ensimmäisessä postauksessa keskityin vain hakuvaiheen asioihin.

Mitä odotin ja mitä opiskelin?

Alun perin toivoin, että opiskelu herättelisi uusia ajatuksia ja antaisi minulle jonkin uuden näkemyksen siitä, millaisissa tehtävissä haluaisin tulevaisuudessa kulttuurialalla toimia. Lisäksi koin tarvitsevani uusia välineitä niihin töihin, joita silloin (ja itseasiassa edelleen) teen. Molemmat toteutuivat ja juuri siksi pidänkin opiskelua tärkeänä – voi saada uusia ideoita omaan tekemiseen! Eniten olen ollut kiinnostunut johtamisen ja taloushallinnon kursseista, sillä markkinointia ja viestintää olen lukenut aikaisemminkin.

Opiskelumetodit ovat monenlaisia, mikä on mielestäni rikkaus. Olemme tehneet todella paljon ryhmätöitä, esseitä, suunnitelmia, referaatteja, tenttejä, budjetteja ja presentaatioita koko luokalle. Preset varsinkin käyvät hyvästä treenistä tällaiselle esiintymistä inhoavalle tyypille, sillä kyllähän niitä töissäkin tarvitaan. Opiskelukavereiden taustat ovat monenlaisia ja se on mahtavaa, sillä keskusteltavaa luennoilla (ja niiden ulkopuolella) riittää. Lisäksi on ollut mahtavaa tutustua niin moneen uuteen huipputyyppiin! Omia projekteja on myös mahdollista opinnollistaa, ja olenkin ottanut projekti- ja työharjoittelupisteitä milloin mistäkin ajankohtaisesta työjutusta.

Upean lisän opiskeluun ovat tuoneet tasokkaat kansainväliset luennoitsijat, sillä heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään pystyy ammentamaan isolla kauhalla (kehitys)ideoita suomalaisen kulttuurikentän toimintaan. Erityisesti mieleeni jäi viime joulukuussa järjestetty fundraising-kurssi, jossa käytiin läpi erilaisia varainkeruun tapoja, jotka oli erityisesti suunniteltu kulttuuriorganisaatioiden tarpeisiin. (Tulen todennäköisesti kirjoittamaan kulttuurin rahoituksesta vielä erikseen, kamikaze-idea tai ei, sillä minua ärsyttää todella paljon muun muassa se, että festivaalit eivät saa jatkuvaa tukea valtiolta ja suomalaisilta kulttuuriorganisaatioilta puuttuu varainkeruukulttuuri lähes täysin kiitos lainsäädännön.)

am_kuvitus_2_1.jpg

Opinnot on mahdollista valita seuraavista kursseista:

Main subject studies, arts, management and society
Arts management framework (6 cr)
Cultural policy framework (6 cr)
Organisation visits and visiting lecturers (4 cr)
Evaluation seminar & tutorials (2 cr)

Main subject studies, management and leadership
Producing (6 cr)
Strategic management (6 cr)
Leadership in organizations (4 cr)
Human resource management (2 cr)

Main subject studies, law and the arts
Copyright and intellectual property law (2 cr)
Contract and employment law (2 cr)

Main subject studies, marketing and communication
Marketing the arts (6 cr)
Audience development and education (4 cr)
Media relations (2 cr)
Negotiation and presentation skills (4 cr)

Main subject studies, financing the arts
Financial accounting (2 cr)
Managerial accounting (2 cr)
Fundraising and sponsorship (4 cr)

Main subject studies. reseach methodology and academic writing
Research methodology (6 cr)
Academic writing (2 cr)
Research seminar (8 cr)
Master’s thesis (40 cr)
Maturity test

Optional studies
Art and technology (2 cr)
Arts entrepreneurship (2 cr)
Multicultural communication skills (2 cr)
Cultural industries (2 cr)
Literature (2–10 cr)
Project (2–10 cr)
Work experience (2–10 cr)
Courses at other finnish universities (1–15 cr)
Music business (5 cr)
Current issues of arts management (1–10 cr)
Exchange studies (10–30 cr)

Kannattaa huomioida, että nämä ovat oman opintosuunnitelmani (voimassa 2013-2015) kursseja ja saattavat poiketa siitä, mitä syksyllä tullaan järjestämään. Tarkat kurssikuvaukset löytyvät Sibelius-Akatemian omilta sivuilta.

am_kuvitus_2_2.jpg

Opintomatkoja, seminaareja ja vierailuja

Opintoihimme kuuluu paljon vierailuja erilaisiin kulttuurialalle toimiviin organisaatioihin Helsingissä ja olemme käyneet muun muassa Cirkossa, Uudenmaan taidetoimikunnassa, Tapiola Sinfoniettalla ja kuunnelleet kaikenlaisia uratarinoita. Keväällä 2014 teimme opintomatkan Tallin Music Weekille, jonne pääsimme opiskelijadelegaatteina. Reissulla oli kunnon luokkaretkimeininki, sillä nukuimme samassa dormissa, kävimme kuuntelemassa paneeleja ja keikkoja ja söimme hyvin halvalla. Syyskuussa 2014 meillä oli mahdollisuus osallistua EARS On Helsinki -tapahtumaan.

Kaiken huippu oli kuitenkin viime syyskuinen reilun viikon mittainen opintomatka New Yorkiin, jossa vierailimme muun muassa Guggenheimilla, New York Academy Of Artsissa, Harlem Dance Theatressa, Manhattan School Of Musicissa ja New York Philharmonicilla. Oli upeaa ja inspiroivaa ammatillisesti ja ensi vierailuni Jenkkeihin oli enemmän kuin mitä tajusin edes odottaa. New Yorkin opintomatkamme epäviralliseksi teemaksi tuntui puolivahingossa muodostuvan varainhankinta, sillä valtion kulttuuribudjetin huvetessa ja erilaisten avustusten jähmeiden myöntöperusteiden sokkeloissa kulttuuritoimijat ovat pakotettuja miettimään myös varainkeruuta vaihtoehtoa. Ja niinhän se menee, että parhailta kannattaa kysyä neuvoa.

am_kuvitus_2_3.jpg

Lopuksi

En pysty suosittelemaan arts management -ohjelmaa sellaiselle henkilölle, jolla on alalta hyvin vähän työkokemusta tai tietoa (alan vaihto toki asia erikseen ja ilman mitään tietoja tuskin pääsisi sisällekään). Osa luentojen teoreettisesta sisällöstä voi tuntua heprealta, jos niitä ei pysty nitomaan omiin kokemuksiin ja näkemyksiin ja on myös osittain turhaa istua luennoilla jos oppeja ei pysty tosielämässä hyödyntämään. Tämä tietenkin vain minun mielipiteeni.

Kuten Liisakin aikaisemmin mainitsi, kyseessä on tietenkin vain paperi ja moni kulttuurialalla työskentelevä tulee mainiosti toimeen ilman sitä. Itse olen aina halunnut tutkinnon ja olenkin tietysti sitä mieltä, että sopiva määrä alan substanssiosaamista, koulutusta ja työkokemusta yhdessä on hyvä paketti. Ja kuka ei haluaisi opiskella samassa paikassa jossa Sibeliuskin aikanaan opiskeli? Ei koulutuksesta tietenkään yksinään mitään hyötyä ole, sillä alan työkokemus ja verkostot ratkaisevat paljon.

Voin rehellisesti sanoa, että nämä opinnot olivat paras päätös ikinä ja ainoa asia, joka itseäni on jäänyt harmittamaan on, että olen joutunut tekemään samanaikaisesti paljon töitä, jotta pärjäisin taloudellisesti. Tämä on vetänyt aikataulut toisinaan melko tiukalle. Ja tarina tosiaan jatkuu, sillä gradu-urakka on vasta alussa ja tulen varmasti kirjoittamaan siitäkin blogin puolella.

am_kuvitus_2_4.jpg

Lisätietoa hakemisesta Taideyliopiston sivuilta.

Postauksen ensimmäinen osa täällä.

Kulttuuri Musiikki Suosittelen Opiskelu