Hyviä tuulia ja iso omena
Rakastan matkustelua yli kaiken, mutta ulkomaille suuntautuva reissaaminen on nykyään vakitöiden puitteissa turhan harvinaista herkkua. Olen töissä globaalissa teknologiayrityksessä, jossa eletään aina kvartaali kerrallaan ja silloin tällöin uuden kvartaalin alkupuolella tarjoutuu mahdollisuus hieman hengähtää ja suunnata jonnekin muille maille vierahille – hyödynsin nyt juuri tällaista mahdollisuutta.
Kaksi läheistä ystävääni asuvat Etelä-Amerikassa; toinen Rio de Janeirossa ja toinen Buenos Airesissa. 2012 keväällä vierailin Riossa (rakastuin kaupunkiin aivan täysin) ja nyt pääsin aloittamaan vuoden 2015 mitä huikeimmalla tavalla, kun tapasimme ystäväporukalla Buenos Aireissa.
Buenos Airesista ei juuri voi puhua mainitsematta tangoa ja futista. Pelottavia Maradona-vahanukkeja löytyy parvekkeilta ja kadunkulmista. Tangomusiikki soi kahviloissa ja Caminiton tangokujan varrella tarjoilijat saavat turistit huokailemaan ihastuksissaan pistäessään töittensä lomassa jalalla koreasti. Buenos Airesissa asuva ystäväpariskuntamme tanssii ja opettaa tangoa, joten pääsimme kokemaan sen astetta autenttisemman tangoelämyksen, kun menimme eräänä iltana milongaan, joka lähti käyntiin alkeistunnilla ja jatkui sen jälkeen vapaana tanssimisena. Ennen tuntia jännitti aika hervottomasti, mutta jos tämä olisi jäänyt väliin, jotain hienoa olisi jäänyt kokematta.
La Boca (tangokadun ympäristö, sen ulkopuolella ei ole turvallista turistille) ja Palermo veivät sydämeni. Rakennukset on maalattu suloisilla karkkiväreillä ja rakennusarkkitehtuuri on muutenkin harvinaisen sykähdyttävää.
Myös kulttuuritarjonta on monipuolista. Kävimme mm. Kulttuurikeskus Konexin viikottaisissa ”Bomba de Tiempo” -ulkoilmapippaloissa, joissa brasilialaistyylinen rumpuryhmä soitti aivan mahtavaa rytmikästä musiikkia ja ihmiset bailasivat helteisessä tammikuun yössä. Suosittelen!
Matkan tarkoituksena oli toki tutustua Buenos Airesiin kaupunkina, mutta tärkeintä oli kuitenkin päästä viettämään aikaa ystävien kanssa, joita näkee välimatkan vuoksi valitettavan harvoin.
Tähän kohtaan kiusallinen anekdootti: yritin viime keväänä saada juuri Buenos Airesissa asuvaan ystävääni yhteyttä Skype-puhelun muodossa, sillä kaipasin hänen neuvojaan eräässä itseäni askarruttavassa asiassa. Skypetys ei jostain syystä onnistunut, joten ystäväni ehdotti Google Hangoutsia. En ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt Hangoutsia, joten olin kuin kala kuivalla maalla. Menin kylppäriin istumaan, sillä siellä oli jostain syystä erityisen vahva wifi-yhteys, avasin istunnon, tuijotin tyhjäpäisenä ruutua ja päästelin ei-niin-kovin-kauniita sanoja, kun mokoma Hangouts osoittautui itselleni älyllisesti turhan haastavaksi. Lopulta saimme kuitenkin videopuhelun toimimaan. Pari päivää myöhemmin sain ystävältäni viestin: ”Muru, olet julkaissut Youtubeen videon, jossa istut vaatteet päällä vessanpöntöllä, tuijotat kameraan ja kiroilet itseksesi. Miksi?” Ilmeisesti olin vahingossa tehnyt Hangouts-sessiostani julkisen. Jatkossa käytän omille teknisille taidoilleni sopivia viestintämuotoja eli pullopostia ja kirjekyyhkyjä.
Kuten kuvista näkyy, hellettä riitti (käytin aurinkorasvaa kertoimella 50, joten onnistuin polttamaan vain rintani ja olkapääni, en koko kehoani. Great success!), lipsuilla pärjäsi, jäätelö kelpasi aamiaiseksi, päivälliseksi sekä illalliseksi ja Barbie-kauppa herätti meissä jokaisessa henkiin sen 8-vuotiaan pikkutytön, jonka joskus pelkää kadottaneensa kokonaan. Ihana viikko, ihanat tytöt.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä ystäväni kanssa New Yorkissa ja vietimme siellä pitkän viikonlopun. Olen itse vieraillut New Yorkissa moneen otteeseen, mutta ystävälleni reissu on ensimmäinen, joten kävimme luonnollisesti katsastamassa muutamat nähtävyydet: Grand Central, Wall Street, Ground Zero, Steps of the Met, Central Park jne.
Tähän asti olen viettänyt New Yorkissa aikaa vain kesäisin, jolloin kaupunki tavallisesti kylpee helteessä. Olen kyllä kuullut, että New Yorkin talvi olisi ajoittain armottoman kylmä, mutta onnistuin silti järkyttymään viiman purevuudesta ja siitä, miten viiden asteen pakkanen tuntui pahemmalta kuin Suomen –20 astetta. Toisaalta, mikä loistava tekosyy viettää vielä normaaliakin enemmän aikaa kahviloissa, ravintoloissa ja kaupoissa.
New York -viikonloppu oli mahtava lopetus mahtavalle reissulle. Neuvoin onnistuneesti tietä, esittelin tummaihoiselle Bronx-kundille hiphop-taitojani ja todistin imelää ja oi niin amerikkalaista julkista kosintaa Rockefeller Plazan luisteluradalla. Kyllä näiden muistojen voimin jaksaa painaa läpi pitkän ja pimeän talven.
”New York, it puts a spell on you.”
Seuraavassa postauksessa palaan ruotuun ja kerron siitä, miksi olen mukana tässä blogissa ja mistä idea blogin aloittamiseen alunperin syntyi.
