Hyviä tuulia ja iso omena

Rakastan matkustelua yli kaiken, mutta ulkomaille suuntautuva reissaaminen on nykyään vakitöiden puitteissa turhan harvinaista herkkua. Olen töissä globaalissa teknologiayrityksessä, jossa eletään aina kvartaali kerrallaan ja silloin tällöin uuden kvartaalin alkupuolella tarjoutuu mahdollisuus hieman hengähtää ja suunnata jonnekin muille maille vierahille  hyödynsin nyt juuri tällaista mahdollisuutta.

Kaksi läheistä ystävääni asuvat Etelä-Amerikassa; toinen Rio de Janeirossa ja toinen Buenos Airesissa. 2012 keväällä vierailin Riossa (rakastuin kaupunkiin aivan täysin) ja nyt pääsin aloittamaan vuoden 2015 mitä huikeimmalla tavalla, kun tapasimme ystäväporukalla Buenos Aireissa. 

Buenos Airesista ei juuri voi puhua mainitsematta tangoa ja futista. Pelottavia Maradona-vahanukkeja löytyy parvekkeilta ja kadunkulmista. Tangomusiikki soi kahviloissa ja Caminiton tangokujan varrella tarjoilijat saavat turistit huokailemaan ihastuksissaan pistäessään töittensä lomassa jalalla koreasti. Buenos Airesissa asuva ystäväpariskuntamme tanssii ja opettaa tangoa, joten pääsimme kokemaan sen astetta autenttisemman tangoelämyksen, kun menimme eräänä iltana milongaan, joka lähti käyntiin alkeistunnilla ja jatkui sen jälkeen vapaana tanssimisena. Ennen tuntia jännitti aika hervottomasti, mutta jos tämä olisi jäänyt väliin, jotain hienoa olisi jäänyt kokematta. 

argentina_3.jpg

La Boca (tangokadun ympäristö, sen ulkopuolella ei ole turvallista turistille) ja Palermo veivät sydämeni. Rakennukset on maalattu suloisilla karkkiväreillä ja rakennusarkkitehtuuri on muutenkin harvinaisen sykähdyttävää.

Myös kulttuuritarjonta on monipuolista. Kävimme mm. Kulttuurikeskus Konexin viikottaisissa ”Bomba de Tiempo” -ulkoilmapippaloissa, joissa brasilialaistyylinen rumpuryhmä soitti aivan mahtavaa rytmikästä musiikkia ja ihmiset bailasivat helteisessä tammikuun yössä. Suosittelen!

argentina_1.jpg

Matkan tarkoituksena oli toki tutustua Buenos Airesiin kaupunkina, mutta tärkeintä oli kuitenkin päästä viettämään aikaa ystävien kanssa, joita näkee välimatkan vuoksi valitettavan harvoin.

Tähän kohtaan kiusallinen anekdootti: yritin viime keväänä saada juuri Buenos Airesissa asuvaan ystävääni yhteyttä Skype-puhelun muodossa, sillä kaipasin hänen neuvojaan eräässä itseäni askarruttavassa asiassa. Skypetys ei jostain syystä onnistunut, joten ystäväni ehdotti Google Hangoutsia. En ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt Hangoutsia, joten olin kuin kala kuivalla maalla. Menin kylppäriin istumaan, sillä siellä oli jostain syystä erityisen vahva wifi-yhteys, avasin istunnon, tuijotin tyhjäpäisenä ruutua ja päästelin ei-niin-kovin-kauniita sanoja, kun mokoma Hangouts osoittautui itselleni älyllisesti turhan haastavaksi. Lopulta saimme kuitenkin videopuhelun toimimaan. Pari päivää myöhemmin sain ystävältäni viestin: ”Muru, olet julkaissut Youtubeen videon, jossa istut vaatteet päällä vessanpöntöllä, tuijotat kameraan ja kiroilet itseksesi. Miksi?” Ilmeisesti olin vahingossa tehnyt Hangouts-sessiostani julkisen. Jatkossa käytän omille teknisille taidoilleni sopivia viestintämuotoja eli pullopostia ja kirjekyyhkyjä. 

Kuten kuvista näkyy, hellettä riitti (käytin aurinkorasvaa kertoimella 50, joten onnistuin polttamaan vain rintani ja olkapääni, en koko kehoani. Great success!), lipsuilla pärjäsi, jäätelö kelpasi aamiaiseksi, päivälliseksi sekä illalliseksi ja Barbie-kauppa herätti meissä jokaisessa henkiin sen 8-vuotiaan pikkutytön, jonka joskus pelkää kadottaneensa kokonaan. Ihana viikko, ihanat tytöt. 

argentina_2.jpg

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ystäväni kanssa New Yorkissa ja vietimme siellä pitkän viikonlopun. Olen itse vieraillut New Yorkissa moneen otteeseen, mutta ystävälleni reissu on ensimmäinen, joten kävimme luonnollisesti katsastamassa muutamat nähtävyydet: Grand Central, Wall Street, Ground Zero, Steps of the Met, Central Park jne. 

ny_1.jpg

Tähän asti olen viettänyt New Yorkissa aikaa vain kesäisin, jolloin kaupunki tavallisesti kylpee helteessä. Olen kyllä kuullut, että New Yorkin talvi olisi ajoittain armottoman kylmä, mutta onnistuin silti järkyttymään viiman purevuudesta ja siitä, miten viiden asteen pakkanen tuntui pahemmalta kuin Suomen 20 astetta. Toisaalta, mikä loistava tekosyy viettää vielä normaaliakin enemmän aikaa kahviloissa, ravintoloissa ja kaupoissa. 

ny_2.jpg

New York -viikonloppu oli mahtava lopetus mahtavalle reissulle. Neuvoin onnistuneesti tietä, esittelin tummaihoiselle Bronx-kundille hiphop-taitojani ja todistin imelää ja oi niin amerikkalaista julkista kosintaa Rockefeller Plazan luisteluradalla. Kyllä näiden muistojen voimin jaksaa painaa läpi pitkän ja pimeän talven. 

”New York, it puts a spell on you.”

ny_3.jpg

Seuraavassa postauksessa palaan ruotuun ja kerron siitä, miksi olen mukana tässä blogissa ja mistä idea blogin aloittamiseen alunperin syntyi.

Suhteet Oma elämä Matkat

Arts management -opinnot Sibelius-Akatemiassa

Nyt kun esittelykierros on saatu päätökseen, ajattelin avata pelin kirjoittamalla tämänhetkisistä opiskeluistani Sibelius-Akatemiassa. Haku Taideyliopistoon on avoinna 27. tammikuuta asti, joten vielä ehtii lähettää hakemuksen matkaan jos taideopinnot kiinnostavat.

Kuten esittelyssäni kirjoitin, toivon valmistuvani tämän vuoden lopulla eli enää muutama projektiraportti sekä gradu odottavat tekijänsä inspiraation syttymistä. Täydellinen ajoitus siis laittaa (itseänikin varten) ajatuksia ylös, sillä vaikka luennot ovat jo ohi, asiat eivät ole vielä unohtuneet. Postaus on jaettu kahteen osaan ja tässä ensimmäisessä käyn enemmän läpi hakua ja pääsykoetta – jälkimmäisessä opiskelua ja opintoja.

am_kuvitus_1.jpg

Mitä on arts management eli taidehallinto?

En itse aina jaksa innostua yliopistojen sivujen infoteksteistä, sillä halutessani tietoa kaipaan jotain muuta kuin yleispätevää selostusta oppiaineesta. Itseasiassa tämä oli yksi syy perustaa blogikin. Koska Siban kuvaus ohjelmasta on niin ytimekäs ja voin sen allekirjoittaa, teen poikkeuksen ja painan omppua ja c:tä:
Taidehallinnon maisteriohjelman tavoite on valmistaa opiskelijoita ymmärtämään taidealan rakenteita, toimijoita ja muuttuvia olosuhteita sekä käyttämään vahvaa johtamisen, talouden, viestinnän ja tutkimuksen osaamista sekä analyyttistä ajattelutapaa taidealan erilaisissa hallinnointi- ja johtamistehtävissä. Opiskeltaviin aiheisiin kuuluu monipuolisesti taiteen markkinointia, johtamista, yleisötyötä, lainsäädäntöä, rahoitusta sekä kulttuuripolitiikkaa. Sujuva englanninkielen taito on edellytys Arts Management -opintojen menestyksekkääseen suorittamiseen.

Taidehallinnon tukinnolla pääsee aikalailla samoihin töihin kuin musiikkitieteen tutkinnollakin, mutta mitään varmaa työpaikkaa tämäkään koulutus ei takaa. Tosin itse ajattelin kyllä vastata seuraavissa sukujuhlissa pakolliseen mikskä sä sit niinku valmistut -kysymykseen, että minusta tulee taidehallitsija (voin jo kuvitella isäni ylpeän ilmeen).

Mikä on Taideyliopisto?

Taideyliopisto syntyi vuonna 2013 Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun yhdistäessä voimansa. Taideyliopisto antaa taiteen korkeinta opetusta Suomessa, tutkii taidetta ja harjoittaa taiteellista toimintaa eli järjesteää konsertteja, esityksiä ja näyttelyitä. Kaikki kolme akatemiaa ovat samanarvoisia ja tarjoavat myös opiskelijoille liikkuvuusopintoja, mikä tarkoittaa että Sibelius-Akatemian opiskelijoiden on mahdollista suorittaa esimerkiksi joitakin Teatterikorkeakoulun kursseja.

am_kuvitus_2.jpg

Hakuvaihe ja mitä hakijalta vaaditaan

Hakuvaiheessa täytyy olla suoritettuna alempi korkeakoulututkinto, koska kyseessä on maisteriohjelma. Tutkinnon lisäksi pitää olla riittävä määrä työkokemusta alalta. Ohjelmaan hakeutuvien tausta on monenlainen ja omalla vuosikurssillani on niin kulttuurituottajia kuin kaupallisesti koulutettuja kulttuurityöläisiäkin. Itselläni oli haun alkaessa jo maisterinpaperit, mutta hain siis kandin papereilla sisään. Oma tutkintoni on humanististen tieteiden kandidaatti eli HuK, pääaineena musiikkitiede. Toki kannattaa huomioida, että tutkinnon ei tule olla vielä valmis hakemusta lähetettäessä ja kannattaa tarkistaa yliopiston sivuilta, mikä on myöhäisin mahdollinen tutkintotodistuksen toimituspäivä. Näin ollen jos valmistut vasta kesällä, sinulla voi silti olla mahdollisuus hakea ohjelmaan.

Lisäksi minun piti lähettää yliopistolle essee (otsikolla ”Why do I wish to work in the field of arts management?”), CV ja mahdolliset suositukset (kaikki englanniksi) sekä tehdä englannin kielikoe. Hyväksyttäviä kielikokeita olivat IELTS ja TOEFL, joista tein ensimmäisen. Kielikokeista piti saada tietty pistemäärä osoittamaan (akateemisen) englannin riittävä taso opintoja ajatellen. Tätäkin jännitin, sillä vaikka olin käyttänyt englantia työkielenä vuosia, en ollut varma riittäisikö kielitaito ollenkaan akateemisen maailman haasteisiin. Lisäksi ajatus kielikokeesta ällötti, koska viimeisin muistoni vastaavasta tilanteesta olivat ylppärit. Ne onnekkaat, jotka olivat jo opiskelleet alemman tutkintonsa englanniksi, eivät tietenkään tarvinneet kielitestiä.

Arts management -opinnot olivat pitkäaikainen unelmani, mutta ajattelin että itselläni olisi tarpeeksi meriittejä hakua varten ja pitkitin sitä vuosia. Ajatuksena oli, että haen sitten kun mulla on ”tarpeeksi natsoja”. Kävi kuitenkin niin, että loppuvuodesta 2012 Sibelius-Akatemia julkaisi opiskelijoiden portfoliot sivuillaan ja niistä kävi ilmi, että opiskelijathan olivatkin tavallisia kulttuurialalla työskenteleviä tyyppejä eivätkä mitään superihmisiä kuten olin kuvitellut. Tästä innostuneena rustasin omankin hakemukseni kasaan.

am_kuvitus_3.jpg

Pääsykoe ja jännitys

En ole ikinä jännittänyt mitään (pääsy)koetta niin paljon kuin tätä. Koe ei sinänsä ollut kovin vaikea, sillä olinhan lukenut akateemisia artikkeleita englanniksi aikaisemminkin ja kirjoittanut kymmeniä esseitä humanistin urallani, mutta omalla stressaamisellani onnistuin tekemään siitä melkoista tuskaa. Varmastikin se punainen lanka ajatuksissani oli, että jos en nyt pääse sisään niin sitten en tule myöhemmin hakemaankaan. Koin, että juuri silloin omassa elämässä olisi täydellinen rako opiskella vielä hetken aikaa ja toteuttaa se yksi unelma opintoihin liittyen. Kaikki pelissä siis.

Pääsykokeeseen valittiin tietty määrä (noin 25) opiskelijoita heidän lähettämiensä dokumenttien perusteella. Minut valittiin ja sain sähköpostitse englanninkielisiä artikkeleita, jotka tuli lukea koetilannetta varten. Artikkeleiden perusteella tuli vastata koekysmyksiin esseemuodossa. Kirjallisen osion jälkeen oli vuorossa haastattelu, jossa arvioitiin muun muassa hakijan sopivuutta alalle. Minua haastateltiin englanniksi ja haastattelijoita oli useita – muun muassa taidehallinnon ainejohtaja sekä muita taidehallinon ammattilaisia. Mietin vastauksia etukäteen tiettyihin peruskysymyksiin (miksi hait, missä näet itsesi viiden vuoden päästä, miksi olisit sopiva alalle), mutta en muista mitä minulta haastattelutilanteessa kysyttiin, sillä olin varmasti niin paniikissa.

Vaikka arts management -haku yksi stressaavimpia kokemuksia itselleni pitkään aikaan, olen ollut aivan mielettömän iloinen opiskelupaikasta. Oli upea juttu nähdä oma nimensä uusien opiskelijoiden listalla ja kiljaista kun vihreä Taideyliopiston kuori oli odottamassa eteisen lattialla. 

Lisäkysymyksiä hakemisesta löydät Taideyliopiston sivuilta.

Ja tosiaan, tulen kirjoittamaan vielä lisää fiiliksiä Siballa opiskelusta yleensä, kursseista ja myös viimesyksyisestä opintomatkasta New Yorkiin.

Kulttuuri Musiikki Opiskelu