Olen pikkukylän tyttö, mie ja sie -murrealueelta Kymenlaaksosta. Tarkemmin sanottuna olen kotoisin nykyisestä suur-Kouvolasta, joka ei tosin koskaan teini-ikäisenä kovin suurelta tuntunut.

Olen 27-vuotias sunnuntailapsi ja seuraavia synttäreitäni juhlin syyskuussa.

Asun nyt Helsingissä viidettä vuotta. Ympärilleni on rakentunut mukava koti opiskelun, töiden ja ihanien ystävien ansiosta, joten pääkaupunkiseudulla vierähtänee vielä jonkin aikaa.

Haaveilen kuitenkin asuvani joskus vielä ulkomailla. Missä ja milloin (ja miksi), en vielä tiedä, mutta ehkä joskus kaikki palaset loksahtavat paikoilleen ja tämä toteutuu – uudestaan, sillä olen asunut lapsuudessani Saksassa vähän yli vuoden.

Olen koulutukseltani muusikko Kymen Konservatoriosta, musiikkitieteen kandidaatti Helsingin yliopistosta ja melko pian myös pop/jazz-laulupedagogi Metropolia AMKsta.

Jos en olisi musiikin alalla, olisin mahdollisesti hakenut yliopistoon lukemaan psykologiaa. Tämä oli vielä lukiossa epämääräinen, löyhä tavoitteeni, kunnes aloin tosissani miettiä, mitä halusin elämälläni tehdä. 

Ihmismieli kiehtoo minua edelleen ja voikin olla, että joskus hamassa tulevaisuudessa yhdistäisin nykyisen osaamiseni johonkin psykologian alaan. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi kouluttautumalla musiikkiterapeutiksi.

Teen musiikkia omalla nimelläni – ja naamallani. 😉 Yhtyeeni Liisa & Dem Babies on julkaissut kaksi EP:tä ja keikkaillut jo muutamia vuosia. Oma musiikki on lähimpänä sydäntäni kaikista tekemistäni asioista, enkä usko, että olisin edes lähtenyt tavoittelemaan uraa musiikista, ellen myös tekisi musiikkia itse. Kurkkaa ja kuuntele tuolta: http://www.facebook.com/liisams

Kuva: Lauri Koivusalo

Oman musiikin lisäksi teen keikkoja monissa cover-yhtyeissä ja taustalaulajana erilaisissa kokoonpanoissa, joihin lukeutuu muun muassa Higher Ground -gospelkuoro.

Menen tulevana kesänä naimisiin elämäni miehen kanssa – jännittävää ja ihanaa!

Tuleva mieheni on myös muusikko ja oikeastaan bongasimmekin toisemme lavalta, minä ensin hänet musiikkiopiston matineassa ja hän minut lukiomme aamunavauksessa. Niihin aikoihin olimme innokkaita musiikin harrastajia, mutta nykyään, kymmenen vuotta myöhemmin, musiikki on molemmille työtä. 

Matkustelu on minulle tärkeä (ja aivan liian kallis) harrastus. Tämän vuoden kohokohdat reissujen puolesta olivat matkat New Yorkiin, Vermontiin, Roomaan ja Firenzeen. Minulla on aina seuraava reissu suunnitteilla ja tällä hetkellä unelmien matkakohteena on Japani, pääsisinpä sinne pian!

Turistina pyörimisen vastapainoksi olen toivoton kotihiiri. Rakastan istua sohvannurkassa teekuppi (tai, kröhöm, cokis-lasi) kädessä kynttilöiden loisteessa – ja mielellään vielä sateen ropistessa ikkunaan. Romanttista mielikuvaa ehkä haittaa How I Met Your Mother -maraton Netflixistä, mutta vastapainoksi kirjoitan sentään välillä runoja tai soitan itsekseni kitaraa. Kuulostaa itse asiassa erittäin mukavalta vapaalta viikonlopulta.

Liittyen edelliseen, vaikka tulenkin hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja työni on hyvin sosiaalista, olen salaisesti melko sisäänpäinkääntynyt ja kaipaan paljon omaa tilaa. Isot ryhmät hengästyttävät minua ja olenkin parhaimmillani pienissä porukoissa tai kahden kesken jonkun kanssa – ja viihdyn oikein mainiosti myös yksikseni.

Kuva: Jesse Mäläskä

Kotihiiri tunnustautuu olevansa lisäksi sokerihiiri, kaikenlainen makea nimittäin uppoaa tähän neitoon. En ole ruoan suhteen mielestäni muutenkaan älyttömän nirso – paitsi, etten kasvissyöjänä syö ollenkaan lihaa – mutta varsinkin jälkkärit ovat niin sanotusti my cup of tea!

Teestä puheenollen, en ikinä oppinut juomaan kahvia, joten kahvipöydässä valintani on yrttitee. Lapsena ajattelin, että kahvinjuonti on merkki aikuisuudesta, joten en ilmeisesti ole vieläkään aikuinen?

Luovutan verta säännöllisesti, eli noin neljä kertaa vuodessa, mikä naisille sallitaan enimmillään.

Kuva: http://weknowmemes.com/2012/07/whatever-you-do-always-give-100-percent/

Rakastan saunaa! Siis ihan todella rakastan, tämä on varmaan suomalaisin piirteeni (plus salmiakkihimo). Pääsen taloyhtiöni saunaan kerran viikossa, enkä häpeä myöntää, että suunnittelen paikoittain melko kiireisen elämäni tarkasti saunavuoron ympärille ja usein saan ystäviänikin mukaan lauteille. Parasta on päästä kesäisin mökkisaunaan tai talvella rantasaunaan avannon jälkeen, ahh!!

Seuraa tärkeä tiedoitus: olen huono häviäjä oli kyseessä ihan mikä tahansa peli, lautapelit ja Nintendot mukaan lukien. Seurapelit voivat olla kanssani kiusallisen piinaava kokemus, koska suutun vuorotellen muille pelaajille, itse pelille ja maailmankaikkeudelle, jos en voita. Rentouttavaa peliseuraa siis tarjolla täällä!

Yritän kuitenkin jatkuvasti kouluttaa itseäni parempaan suuntaan, kestämään sekä häviötä että muita elämän pieniä vastoinkäymisiä pää pystyssä. Minulla on taipumusta stressata pienistä asioista, mutta muistuttelen itselleni jatkuvasti keskittyä olennaiseen eli elämään hyvää elämää. Elämässä tärkeintä on mielestäni olla hyvä ja rakastava tyyppi, ja sitä kohti käy matka!