Päivä JEron kengissä
Äidin ”aamupala on päivän tärkein ateria” -oppi ei koskaan mennyt kohdallani perille. Olen niin toivoton aamutorkku, että maksimoin aina arkiaamuisin unen määrän ja siten skippaan aamupalan. (Viikonloput ovat poikkeus. Silloin teen aamupalasta arjen juhlan, käytän kauniita astioita, asettelen kaiken huolellisesti tarjottimelle ja nautin aamiaisen kiireettömästi parvekkeella.) Mutta koska eilen oli keskiviikko, aamiainen jäi väliin. Torkutin kaksi kertaa (mikä on poikkeuksellisen vähän), kömmin ylös sängystä ja laitoin päälle mustavalkoista päästä varpaisiin. (Onhan nyt kesä ja värikäs pukeutuminen kuuluu asiaan, ajattelin.) Hemikorvikset ja voimaponnari viimeistelivät kokonaisuuden. Olen todella laiska meikkaamaan ja siksi arjessa tyydyn silmänrajauskynään, ripsariin ja huulikiiltoon. Joskus saatan sipaista kalmankalpeille kasvoilleni hieman poskipunaa, jos oikein villiinnyn. Näkymätön, mutta tärkeä jokapäiväinen asusteeni on Versacen Vanitas-parfyymi, joka vaihtuu iltariennoissa Narciso Rodriguezin For Her -tuoksuun.
20 minuuttia sängystä noustuani suljin ulko-oven ja suuntasin IBM Digitalist Leadership Forumiin. Tapahtumaa luonnehdittiin Digitalistin sivuilla seuraavin sanoin:
”IBM ja Digitalistit kutsuvat yritys-, talous- ja tietohallintojohdon pohtimaan toimintaympäristön
muutoksia, uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja johtamisen haastetta murroksessa.
Lavalle nousee Suomen mielenkiintoisimpien yritysten johtajia kaupan, palveluiden ja teollisuuden alalta.
Isäntinä yhdessä IBM ja Digitalistit.”
Aamu oli aika täydellinen. Aurinko paistoi ja Bio Rexin terassilla sai seurata Mannerheimintien ihmisvilinää, juoda aamukahvin ja nauttia vuohenjuustociabattan ennen varsinaisen ohjelman alkua.
Joka alalla on omat hypesanansa ja teknologia-alalla tämän hetken suurimpia juttuja ovat mm. big data, internet of things (IoT) ja digitalisaatio. IT ei ole enää pelkkä liiketoiminnan tukifunktio; se nähdään yhä useammin aitoa lisäarvoa ja kilpailuetua tuottavana ydinkyvykkyytenä. Aamupäivän aikana kuultiin tarinoita johtajuudesta ja siitä, miten Suomen suuryritykset sekä julkinen sektori hyödyntävät dataa ja miten digitalisaatio vaikuttaa eri toimialoilla. Tämä tapahtuma viimeistään vakuutti minut siitä, että meillä on Suomessa aivan huikeita puhujia. Usein nimittäin hehkutetaan amerikkalaisten esiintymistä ja samaan hengenvetoon valitellaan sitä, miten suomalaiset eivät hallitse tätä lajia. Erityisesti Pauli Aalto-Setälän, Petteri Kilpisen ja Visa Honkasen puheet jäivät mieleen ja menivät ihon alle. Oli etuoikeus olla kuuntelemassa heidän tarinoitaan ja näkemyksiään.
Seminaarin jälkeen hyppäsin ratikkaan ja siirryin toimistolle. Vietin puolisen tuntia yrityksen sisäisessä puhelinneuvottelussa, jonka jälkeen kipitin asiakastapaamiseen keskustelemaan Hadoopista, R:stä ja Sparkista. Vielä kahden vuoden jälkeenkin koen välillä olevani yhtä kotonani näissä tapaamisissa kuin kala kuivalla maalla, mutta aina näistä jotenkin selvitään (toisin käy ehkä sen kalan). Loput työpäivästä käytin vastaillen sähköposteihin ja valmistellen huomisaamun presentaatiota.
Töiden jälkeen suuntasin Paloheinän golfkentälle pelaamaan etuysin. Yleensä pelaan niin huonosti, että ”golf is a good walk spoiled” on mielestäni osuvasti sanottu, mutta nyt oli mukava pelata; aurinko paistoi ja seura oli priimaa.
Ennen nukkumaanmenoa keitin kupillisen Valkoinen Unelma -teetä, jota hamstraan aina Porvoon Skafferista. Kertailin päässäni seuraavan aamun esitystä ja katsoin myös jakson Gilmoren tyttöjä, jonka löysin nyt uudestaan melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen. Oli jännittävää huomata, että tämä ”pahapoika” Jess, johon olin niin kovin ihastunut teinivuosina, aiheuttaa minussa nykyään lähinnä ärsytystä ja silloin aikanaan niin tylsältä tuntunut Dean onkin itseasiassa aika ihana. Jotain on siis ehkä opittu vuosien varrella. ;)
Toivottavasti viihdyitte kengissäni, jotka olivat tänään tällaiset.
