Parasta opiskeluajassa

Olen valmistunut diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistosta ja sain heti valmistuttuani oman alani töitä. Vastoin nykyisiä suosituksia, en valmistunut viidessä vuodessa, vaan käytin opiskeluuni seitsemän erittäin opettavaista ja järkevää ja hauskaa vuotta, ja olen erittäin ylpeä tästä. Miksi? Koska opiskelemani kurssit eivät sisällä puoltakaan opiskeluaikanani oppimasta (palaan itse opintoihin myöhemmin!). Näihin seitsemään vuoteen sisältyi ihania uusia ystäviä ja kavereita (joita voisi kylmän ammatillisesti kutsua myös oman alani verkostoiksi), uusia upeita harrastuksia, kaksi vuotta kilpaurheilua, yhteensä seitsemän vuotta erittäin aktiivista ja monipuolista järjestö- ja yhdistystoimintaa sekä yli neljä vuotta oman alani töitä. Ei, en voi sanoa olevani harmissani.

Miksi siis mielestäni kannattaa ottaa kaikki irti opiskeluajasta, ja keskittyä muuhunkin kuin vain opiskeluun? Tässä ajatuksia siitä kaikesta, jossa olen saanut olla mukana opiskeluaikanani, ja josta kaikesta olen ammentanut taitoja ja tietoja työelämää varten enemmän kuin suurimmasta osasta kursseja.

Tasapaino

En ole ihminen, joka on valmis antamaan koko elämänsä työlle. Sama päti opiskeluun – itseni järjissäni pitämiseen tarvitsen ja tarvitsin tasapainoa harrastuksista, hauskanpidosta ja vapaaehtoistöistä. Vaikka nauttisin työstäni yli kaiken, en jaksaisi sitä ilman aikaa ystävieni, lentopallon, teatterin ja musiikin parissa. Ja välillä on vain ylipäätään pakko saada purkaa mieltään ystäville tai turhautumistaan viattomaan lentopalloon. Tämän takia opiskeluaikani sisälsi varsinaisten opintojen lisäksi kaikkea tätä.

Järjestötoiminta

Eri ylioppilaskunnan alaiset yhdistykset, toimikunnat ja jaostot ovat opettaneet minut toimimaan yhdistyksien hallituksissa, kokoustamaan laillisesti, tekemään toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia, kirjoittamaan ja tarkastamaan pöytäkirjoja, järjestämään kaikenlaisia tapahtumia illallisjuhlista megabileisiin 10-2000 hengelle, hallitsemaan kymmenien tuhansien eurojen liikevaihdon tapahtumakokonaisuuksia,  toimimaan kansainvälisessä ympäristössä eritaustaisten ihmisten kanssa, vetämään projekteja, toimikuntia ja jaoksia sekä improvisoimaan tilanteissa, joissa kaikki ei menekään ihan putkeen. Näistä kaikista taidoista on ollut valtava etu välittömästi työelämään siirtyessä.

Itsensä toteuttaminen

Pääsin toteuttamaan itseäni ja taiteellisia ambitioitani, sekä keräämään esiintymisvarmuutta Teekkarispeksissä sekä parissa eri bändissä, joista kumpikin syntyi opiskelupiirien kautta. En usko, että muuta kautta olisin päässyt esiintymään Aleksanterin teatterissa yhteensä yli 5000 hengelle vuosittain, laulamaan akateemisten vuosijuhlien jatkoilla bilebändinä kuin viimeistä päivää tai esiintymään alumniyhdistyksen seminaarissa oman alani menestyneimpien ihmisten edessä.

Ystävät

Kaikkein tärkeimpänä – opiskelijaelämä on antanut minulle ystäviä. Lukuisten ihanien kaverien lisäksi ihan oikeita, elinikäisiä, läheisiä ja rakkaita ystäviä, joista puoliakaan en olisi todennäköisesti edes tavannut, jos olisin jättäytynyt pois ylioppilaskunnan yhdistystoiminnasta. Kamala ajatus.

—

Opiskeluaikana on aikaa toteuttaa itseään monipuolisesti. Väittäisin, että kaikki tämä on tehnyt minusta myös huomattavasti pätevämmän työssäni. Ottakaa ajasta kaikki irti!

Fiilistellen, Ii