Sunnuntai Tampereen Teatterikesässä

Sunnuntaina tein päiväreissun Tampereelle. Suuntana oli yksi merkittävimmistä vuosittain järjestettävistä teatterifestivaaleista Pohjoimaissa eli tietenkin Tampereen Teatterikesä, ja matkaan lähdin ensimmäistä kertaa bloggaajana.

Minun piti aloittaa päiväni katsomalla puolalaisen Teatr Łaźnia Nowan Request Concert -näytelmä, jossa ei ole lainkaan repliikkejä vaan ainoastaan näyttämöohjeita. Ratatöiden takia onnistuin kuitenkin myöhästymään näytöksestä. Päädyin Finlaysonin tehdasalueelle kuvailemaan Kaarina Kaikkosen Varjo-installaatiota, joka oli koottu pikkutakeista. Oli kyllä hauska näky – suosittelen tsekkaamaan, jos on asiaa Tampereelle.

Ensimmäinen esitys, jonka näin, oli hollantilainen Lars Doberman -musiikkiteatteriryhmän BeBop Story. Teos mukaili löyhästi jazztrumpetisti Chet Bakerin elämää, ja lavalla oli neljä todella taitavaa (ja söpöä) hollantilaista miesnäyttelijää, jotka lauloivat ja soittivat milloin mitäkin instrumenttia. Hollanninkielinen puhe (voiko olla mitään hauskempaa kuunneltavaa kuin hollantilaisten puhe tai virolainen ja/tai saksalainen räppi?) oli tekstitetty suomeksi ja englanniksi. Tosi hauskaa hyvänmielen musateatteria, mutta kuitenkin tarpeeksi tuoretta ja erilaista – eikä tällaista välttämättä näe heti tehtävän Suomessa.

Teatterikesän päätti Zodiakin tanssiteos Dirty Dancing. En vieläkään oikein tiedä, mitä proggiksesta pitäisi ajatella. Tiesin teoksesta etukäteen sen, että siinä tanssitaan ja tanssijoiden päälle heitetään ruokaa. Mietin vakavasti, olisiko koko homma itselleni jollain tasolla ”liikaa”, mutta päätin kuitenkin uskaltautua katsomoon – ja kyllä kannatti. Neljä tanssijaa, kunnon diskomusaa ja jäätävä määrä liejua, jota tanssijat kaatoivat päälleen milloin mistäkin piimä-, mehu- tai mämmipurkista. Dirty kuvasi sekä tanssimatolla ja tanssijoiden päällä olevaa sotkua mutta myös teoksen tanssiliikkeitä.

Kieltämättä vaikuttava, absurdi, hauska ja voin suositella, mutta ei todellakaan minkään perusteatterin ystäville. Niin, ja ei kannata ottaa junaan evääksi smoothieta – ei välttämättä mene alas, heh.

Kuten olen aiemminkin tainnut kirjoittaa, kulttuurialalla työskentelevän tyypin on hyvä käydä tasaisin väliajoin tsekkaamassa, mitä kentällä tapahtuu. Festarit, joilla näkee myös ulkomaisia teoksia, antavat tähän hyvän mahdollisuuden – tosin ulkomaisia juttuja katsoessa sitä aina miettii, miksi juuri tätä ei saa Suomesta myös. Toivottavasti omiin aikatauluihin mahtuu Teatterikesä myös ensi vuoden elokuussa.