Tag: JEro

Muistan elävästi, kun minut kutsuttiin toissa syksynä kertomaan Turun Kauppakorkeakoulun opiskelijoille omista opiskeluajoistani, tekemistäni valinnoista, graduprosessista, vaihto-opiskelusta sekä työllistymisestä valmistumisen jälkeen. Mainitsin tuolloin sivulauseessa, että suoritin maisterivaiheessa suomalaisen kauppatieteiden maisterin tutkinnon ohella johtajuusopintoja Harvardissa. Loppuaika menikin sitten vastaillessa Harvardiin liittyviin kysymyksiin, vaikka olin alunperin aikoinut keskittyä ihan muihin aiheisiin. Harvardissa on jotain sellaista, joka tuntuu […]

Vuoden ensimmäinen puolikas eli halffi on nyt takana ja kohta on aika määrittää tavoitteet kakkoshalffille. 10/01/14 Fingerpori sopii tähän hetkeen erityisen hyvin. Ensi viikon hikoilen työmatkalla Madridin 42 asteen lämmössä. Suomen ennätyskylmän kesäkuun jälkeen ei saisi varmaan valittaa, mutta tuo 42 astetta alkaa olla jo vähän liikaa. Mutta jaksaa jaksaa, koska ensi viikon jälkeen alkaa […]

Tammikuussa kerroin itsestäni ja elämästäni 20 rändöm facts -listan muodossa. Tässä postauksessa aion painottaa enemmän ammatillista kulmaa ja kertoa, mitä mahtuu A:n ja Ö:n väliin silloin, kun ekonomi päätyy teknologia-alalle. Akronyymit & ammattislangi. ”Sä tulet SWG:hen IM:ään ja teet tiivistä yhteistyötä STG:n, S&D:n ja GBS:n kanssa ja vastaat DB2, CDC, WEX, OTDM -tuoteportfoliosta. SaaS, PaaS […]

Äidin ”aamupala on päivän tärkein ateria” -oppi ei koskaan mennyt kohdallani perille. Olen niin toivoton aamutorkku, että maksimoin aina arkiaamuisin unen määrän ja siten skippaan aamupalan. (Viikonloput ovat poikkeus. Silloin teen aamupalasta arjen juhlan, käytän kauniita astioita, asettelen kaiken huolellisesti tarjottimelle ja nautin aamiaisen kiireettömästi parvekkeella.) Mutta koska eilen oli keskiviikko, aamiainen jäi väliin. Torkutin […]

En ole koskaan ymmärtänyt niitä suomalaisia, jotka häpeilevät ja haukkuvat Suomea ja suomalaisuutta. Mielestäni meillä ei ole mitään hävettävää siinä, että Suomenlinna ei näytä aivan yhtä linnaisalta kuin Neuschwanstein tai että museoistamme ei löydy Rosettan kiveä tai hymyilevää Mona Lisaa. En myöskään lähde vitsailemaan siitä, miten me suomalaiset olemme joko sosiaalisesti kömpelöitä tai misantrooppeja, kun […]

– Matkalaukun painoraja 20kg molempiin suuntiin– Matkalaukun paino jo lähtiessä 23kg– Edessä puolivuotisjakso Pariisissa= do the math Syksyllä 2009 lähdin puoleksi vuodeksi vaihtoon Pariisiin. Vaihtokohteen valinnassa itselläni oli kolme painavaa kriteeriä: Missä kaupungissa haluaisin asua ja viettää aikaa? Mitä kieltä haluaisin petrata? Mikä olisi tasokas yliopisto, jossa voisin täydentää tutkintoani sellaisilla kursseilla, joita kotiyliopistoni ei […]

Muutimme koko perheen voimin isäni työn perässä kahdeksi vuodeksi Englantiin, Kentin maakuntaan loppukeväästä 1996. Se oli Spice Girlsin, paksupohjaisten lenkkareiden ja hiusmascaran kulta-aikaa. Minä ja pikkuveljeni aloitimme kesän lopulla koulunkäynnin roomalaiskatolisella ala-asteella. Emme kumpikaan puhuneet englantia, joten äiti ja isä olivat tehneet meille molemmille kaksi lappua 1) ”Can you please call my father, the number […]

Pieni tiiseri: pian alkaa kronologisesti etenevä viiden postauksen sarja ulkomailla vietetyistä vuosistani: Walderslade, Kent, UK (1996 – 1998) JEro totuttelee käyttämään kravattia, tunnustaa viikoittain syntinsä ja oppii, että kypärää ei saa käyttää luistellessa, sillä se on vaarallista muille kanssaluistelijoille. Pariisi, Ranska (2009) JEro tajuaa, että ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” -tunnuslauseen sijaan Ranskan tasavallan ihanteet kiteytyvät paremmin pyhässä […]

Pitkien ja kiireisten työpäivien keskellä muistutan itseäni siitä, että viikonloput eivät tuntuisi niin ihanilta, ellei arki olisi välillä tylsää, kuluttavaakin. Kaksi viime viikonloppua ovat maistuneet jotenkin erityisen makialta. Viime viikonloppuna kävin pikavisiitillä Kouvostoliitossa katsomassa vanhempiani. Juoksin kevätauringossa metsässä rakkaan Nana-koiran kanssa ja ihailin vierestä, kun veljeni nuorin lapsi otti ensiaskeleitaan ilman tukea. Helsinkiin palattuani kävimme […]

Asuin 1996 – 1998 Englannissa ja siihen perään vielä puolisen vuotta Hollannissa. Aina siitä lähtien olen ollut kiinnostunut kielistä, vieraista kulttuureista ja kansainvälisyydestä. Siispä yläasteen ensimmäisten opinto-ohjaustuntien jälkeen pyöräilin kotiin ja kysyin vanhemmiltani, mikä olisi sellainen opinahjo, joka mahdollisi myöhemmin urallani vieraiden kielten hyödyntämisen, vuorovaikutuksen eri kulttuurien/kansalaisuuksien kanssa ja muutenkin työskenetelyn kansainvälisessä ympäristössä. Vanhempani totesivat, […]