The Game of 20 Truths
1. Kyllä! Kuten otsikosta voi päätellä, tunnustan ylpeänä olevani kenties yksi Uudenmaan (ellei jopa Etelä-Suomen) vannoutuneimpia fantasiakirjallisuuden rakastajia. Luen J.R.R . Tolkienin Taru Sormusten Herrasta- kirjat (sen painoksen, jossa on ne kaikki kolme kirjaa samoissa kansissa, ja Sauronilla pinkki kaapu) melkein joka joulu. Pro-gradun kirjoittamista välttelin sujuvasti 5 viikkoa lukemalla kaikki George R.R. Martinin The Song of Fire and Ice- kirjat. Ennen näitä helmiä rakastuin jo 12-vuotiaani kuitenkin R.A. Salvatoreen ja hänen tapaansa kuvailla pakanallista mustien haltijoiden hämähäkkijumalatar uskontoa. (juu olen vähän fantasianörtti) Rowlingin kengät voisin puhdistaa tunnollisemmin kuin Downton Abbeyssä on tapana, jos hän pyytäisi.
(http://www.mirror.co.uk/tv/tv-previews/game-thrones-season-3-10-1788237, haettu 9.1.2015.)
2. Kyllä! Minulla on edelleen 26-vuoden iässä kamala tapa innostua kaikesta mitä teen aivan suunnattomasti. Tämä Baikalin-järven kokoiseksi paisunut 20-faktaa osuus on oiva esimerkki tästä. Oikeastaan tämä ”kaikkihan on niin mielenkiintoista” kuvaa luonnettani ja elämääni tällä hetkellä ehkä parhaiten.
3. Kyllä! Muistan kuinka jo ala-asteella opettaja kertoi, että suomen kielessä ei turkulaisittain sanottuna ”pruukata” käyttää sulkeita, ja jos niitä käyttää niin ei ainakaan mihinkään epäolennaiseen, TAI pitkään, TAI harhaanjohtavaan. No enhän minä niitä työraporteissa, vakuutus korvaushakemuksessa tai muussa vastaavassa käyttäisikään, mutta blogiin, rakkauskirjeeseen ja kauppalistaan (selventämään ostajalle juuri se minun haluamani brandi) ne sopivat kuin pulska kimalainen pörräämään kesäkedolle.
4. KYLLÄ! Olen asunut 7 vuotta Suomen Turussa, tästä syystä useat viittaukset sen romanttiseen ja intohimoiseen murteeseen ja ylistävät adjektiivit Turku-sanan välittömässä läheisyydessä. Lukion loppuun asti haaveilin kuitenkin suuresta ja jännittävästä maailmasta ja sen mahdollisuuksista pienessä paperitehtaan, kaivoksen ja omenoiden luvatussa kylässä Lohjalla.
5. Tietenkin! Pääsin lopulta toteuttamaan unelmani asumisesta ulkomailla opiskelessani ja asuin melkein vuoden Espanjassa ja puoli vuotta ja rapiat Chilessä. Lisäksi matkustan aina kun vain aika ja raha sen sallivat. Saavuin kaksi päivää sitten kolmen viikon Etelä-Amerikan matkalta. En näe syytä miksen jossain vaiheessa muuttaisi taas hetkeksi jos toiseksi ulkomaille.
6. Ei! Tästä romaaniksi kohta paisuvasta ”minä olen” postauksesta huolimatta en ole ammatiltani kirjailija (vielä ainakaan) vaan kansainvälisen liiketoiminnan pääaineena suorittanut kauppatieteiden maisteri.
7- 8. EI! Itse en tiedä edelleenkään mihin haluan työelämässä (tai melkein missään muussakaan) keskittyä sitten ”isona” täydellisesti ja kaikella sydämellä. Innostun toimialasta kuin toimialasta, yrityksestä kuin yrityksestä jne. Tällä hetkellä vietänkin tuon about 40 tuntia viikossa toimimalla markkina analyytikkona/ neuvojana/ konsulttina yrityksille heidän kansainvälistymisessään. Sektorit ja caset vaihtelevat laidasta laitaan jopa päivän sisällä ja taas takaisin mutta se on omalle kohdalla juuri se mistä työssäni pidän <3
9. Kyllä! Rakastan sarkasmia, ironiaa ja itseironiaa! Minulle tuottaa suuria vaikeuksia ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tätä huumorin lajia ymmärrä. Olen monasti ollut elokuvissa yksi niistä 10/400, jotka nauravat jotakin kohtausta sen ironisuuden takia, muiden ottaessa kohtauksen täysin vakavasti. Hyvä lukija, sarkasmi JA ironia (HUOM! kaksi ERI asiaa) auttavat myös silloin, kun juustokakun liivatteen liuotusosuuden hyytyminen menee päin ******tiä ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen juuri jouluaattona.
10-13. Kyllä! Rakastan leipomista, mutten osaa juurikaan tehdä oikeaa ruokaa, saati että ikinä haluaisin Hans Välimäkeä lähellekään edes keittämääni vettä. Jotenkin on vain päässyt käymään niin, usean vuoden ajan miehet elämässäni ovat hoitaneet sen ruokapuolen: veljeni kokkailut ovat näistä ehdoton huippu. Esimerkki taidoistani: opiskeluaikoina onnistuin tekemään spaghetti bolognese kastikkeesta herkullisen punertavan/oranssihtavan sijaan täysin vaaleanpunaista, joka melkein taittoi pinkkiin. Tämä tapahtui pelkällä lämpötilan, kerman ja ketsupin kemiallisella yhdistelmällä. Bravuurini leivonnassa on kaljakakku, mutta joka jouluinen piparkakkutalon kyhäily pikkuveljen kanssa on myös inspiroivaa.
13. Ei! En silti ole niin rikas, että kävisin ulkona lounaalla ja illallisella jne. Enkä ole asunut vanhemmilla tai isovanhemmilla melkein yhdeksään vuoteen. Päinvastoin, olen opiskelujen päätyttyäkin erinomainen yksinkertaisen sekä halvan ruoan ja arjessa säästämisen puolestapuhuja. Liikun talvellakin pyörällä jopa 8km matkat sillä nastoja saa Suomessa ostaa sekä taka- että etupyöriin! Ruokakaupassa ostan usein sitä mikä on tarjouksessa sillä näin tulee melkein automaattisesti päätettyä mitä valmistan ja voin jättää aivokapasiteettia ja energiaa muuhun minulle tärkeämpään.
14. Kyllä! RAKASTAN silti ruokaa ja joskus sitä että voi käydä ulkona ravintolassa syömässä (kokeilkaa kesällä Suomen Turun Aula Cafen jazzbrunssia lauantaisin: Itäinen Rantakatu 4-6, 20700 Turku). Sushi, vietnamilaiset kevätkääryleet, TGI Friday’sin ribsit ja raikkaat mutta runsaat sekä ruokaisat salaatit ovat erityisiä suosikkejani.
15. Ei! Ylikuvannollisesta kielenkäytöstäni huolimatta en omaa täydellistä kuvamuistia. Välillä muistan asioita siten, että näen päässäni kuvan lauseesta tai numerosta, mutta tämä on vain tarkoittanut sitä, että olen opetellut ja opiskellut suurimman osan tietotaidostani itse lukemalla, enkä esimerkiksi kuuntelemalla luennoilla.
16. Ei! En ole katkera minulle langenneesta oppimistavasta vaikka vapaa-aika onkin tämän takia joskus jäänyt vähiin. Nautin kirjoista ja sohvan kulmista jonne voi käpertyä epäergonomisesti lukemaan Ken Folletia tai vaikka Globalisaation syitä ja seurauksia.
17. KYLLÄ! Olin silti kiltti kympin tyttö, joka oli läsnä lähes jokaisella tunnilla ja luennolla opintojeni aikana. En lähde neuvomaan ketään skippaamaan tunteja tai vaadi keneltäkään niillä käymään, mutta varsinkin lukion alkaessa ja erityisesti sen jälkeen opiskelijana oli hyvä oppia tuntemaan se miten itse oppii: lukemalla, kirjoittamalla muistiin, värikoodaamalla, kuuntelemalla, kertomalla muille vai käyttämällä joidenkin tai kaikkien yhdistelmiä.
18. Todellakin! Anna minulle valko- tai punaviiniä, kahvia tai teetä, (vihreä ilman, musta luonnollisesti maidon kanssa!) sinne lukunurkkaan ja katson sinua kehräävän kissanpennun vetisin silmin kiitollisena.
(http://ecocatlady.blogspot.fi/2012_11_01_archive.html, haettu 9.1.2015.)
19. Ehdottomasti!
”Let us read, and let us dance; these two amusements will never do any harm to the world.” – Voltaire
Jos olen joskus upporikas ilman mitään tekemistä, täytän aikani listautumalla kaikkille kaupungin tanssitunneille ja tanssin kunnes minulta viedään punaiset kengät jalasta kirveellä amputoiden. Olen tähän mennessä tanssinut klassista balettia, jazzia, tangoa ja parisalsaa.
20. Valitettavasti! Parhaimpien ystävieni seurassa en joskus jaksa keskittyä siihen puhunko nopeammin kuin mitä aivoni käyvät. Olen kuuluisa lukuisista sivistyssanojen ja sanontojen sekoittamisesta ja sanallisesta typottamisesta. Esimerkki: Katsoimme Sinkkuelämää sarjaa ystävieni kanssa, kommentoin Samanthan elämäntyyliä seuraavasti; ”Siis voisin kyllä kuvitella ainakin itseni olevan liian monotoninen tuollaiseen elämään ainaisten yhden yön juttujen kanssa ( ei suinkaan monogaaminen)”.
Vetääkö hiljaiseksi vai naurahditko edes hiukan? Vain sinä tiedät, mutta suosittelen, että pysyt 40 hours and countingin kanavalla ;)