Tiukkapipoinen sihteeri
Miten kaikki alkoi minun osaltani? Oli kulunut noin puoli vuotta siitä kun muutin työn perässä Helsinkiin. Keskustelimme ystävieni kanssa aina silloin tällöin siitä, kuinka paljon ahaa-elämyksiä on työelämästä jo tullut näin lyhyessä ajassa (työelämää takana puolesta vuodesta kahteen vuoteen). Ja muistelimme opiskeluaikoja ja esimerkiksi aine- ja kurssivalintoja: mitä tekisimme nyt toisin, ja mitkä olivat ne onnenkantamoiset, joiden ansiosta löysimme nyt itsemme ensimmäiseltä ansaitulta kesälomalta laiturin nokasta. Syksyllä 2014 nämä puheet alkoivati vähitellen ottaa muotoa tämän blogin suuntaan, ja aloimme kasata uranaisia kasaan.
Miksi olen mukana blogissa? Täytin tällä viikolla 27, ja suurimmaksi osaksi työssä ja elämässä hahmotan edelleen asioita aina sinne viimeiseen miksi-kysymykseen asti. Kyllä, juuri kuten 4-6 -vuotiaat. Minulla on luonteessa pakottava tarve analysoida jokainen askel ja teko, ja tietää niiden seuraukset ja eri skenaariot ennen kuin pystyn näitä liikkeitä elämässä tekemään. Jokainen tiedostaa, ettei elämä oikeasti toimi näin. Minunkin oli otettava askel tuntemattomaan ja valittava itselle intuition pohjalta oikeimmalta tuntuva opiskelupaikka: Turun kauppakorkea ja kansainvälinen liiketoiminta +viisi sivuainetta. Kukaan suvustani tai lähipiiristäni ei ollut opiskellut mitään vastavaa. Internet oli toki olemassa tammikuussa vuonna 2007, kun tein näitä päätöksiä, mutta ei minulla ollut työkaluja lähteä kritisoimaan lähteitä tai googlettamaan vastauksia kysymyksille, joita en osannut edes kysyä. Isäni ehdottaessa kauppakorkeaa yhdeksi vaihtoehdoksi lukion lähestyessä loppua, olin aivan varma ettei sieltä taatusti valmistu kuin tiukkapipoisia sihteereitä ja tylsiä liikemiehiä. 😀
Lisäksi olen aina pitänyt kirjoittamisesta, jopa vapaa-ajalla raapustettaviin kuvaelmiin asti (pieniä kirjoituksia hetkistä, jotka voisi lajitella jonnekin mikronovellin ja runon välistä). Blogia olen yrittänyt kirjoittaa molempien ulkomailla asumisieni aikana: tulos on ollut surkeat kuusi kirjoitusta vuodessa, mutta sellaisen kirjoittaminen säännöllisesti on silti pysynyt kiehtovana ajatuksena. Suomen kielen kielioppi on mielestäni osattava vaikka kirjoitammekin nykyisin paljon englantia ja nopealla temmolla sähköposteja. Olen kuuluisa whatsapin ja facebook-messengerin typottaja. Touchscreen ja minun tempperamenttiset sormeni eivät ole edelleenkään tutustuneet toisiinsa. Blogin kirjoittaminen on loistava lisäharjoitus näiden tavoitteiden saavuttamiseksi jokapäiväisessä elämässä.
Lopuksi. Oletetaan, että maailmassa on muitakin, jotka eivät oikein vielä korkeakoulututkinto kourassakaan tiedä mitä haluavat tehdä ja mihin suuntaan uraansa viedä. Halusin antaa oman panokseni tuon joillekin (minä olen jonon kärjessä) paniikkia aiheuttavan ajatuksen rauhoitteluun. Kauppakorkea ja kansainvälinen liiketoiminta eivät anna valmiuksia hakea vain yhteen selkeään työhön, kuten esimerkiksi lääkärit tai vaikka puusepät. Tämä ylitsepursuavalta vaikuttava vapauden ahdistavuus on vain osattava käyttää hyödyksi. Kyllä, siihen on jo työkaluja: muita parempia ja kokeneempia asiantuntijoita, mentoreita, sukulaisia, ystäviä, artikkeleja, blogeja sekä muuta auttavaa materiaalia. Lisäksi monet ottavat nämä ajatukset haltuun paremmin kuin toiset. Lähdin mukaan blogiin, jotta voin liittyä noiden auttavien ihmisten, materiaalien ja apujen kattavaan ja upeaan tukirivistöön. Haluan vilpittömästi tarjota omalta osaltani edes yhdelle samankaltaiselle ihmiselle siellä jossain ruudun tai touch-screenin takana jotakin kättäpidempää analysointien tekoon. Varsinkin silloin kun pohditaan kysymyksiä siitä onko kauppakorkeakoulu millainen paikka opiskella, ja mitä voi odottaa sen jälkeen. Kannustan kaikkia lukijoita esittämään kysymyksiä ja toiveita kirjoitusaiheista. Eikä haittaa jos toiveet ja kysymykset eivät ole täydellisesti jäsenneltyjä. Parempi vain.
Kuten muutkin kuusi kirjoittajaa tässä blogissa, välillä on pysähdyttävä ja kerrottava myös hieman asioista uran ulkopuolelta. Ihan vain jotta lukijat eivät luule, etten uraltani ja tältä blogilta päässyt enää palaamaan sinne laiturin nokkaan.
