Usein kysyttyjä kysymyksiä kulttuurialasta

Jos mielit suuntautua kulttuurialalle, kannattaa ottaa huomioon, että moni tapaamasi tyyppi ei ymmärrä, mitä teet työksesi. Olen koonnut tähän kolme yleisintä kysymystä (ja vastausta), joihin olen törmännyt milloin missäkin tilanteessa sukujuhlista kaikenlaisiin ensitapaamisiin.

Ai saako siitä rahaa? / Paljonko saat palkkaa?

Yleensä työstä kuin työstä maksetaan palkkaa. Toki joskus teen mielelläni pienemmällä palkalla tai palkatta, jos projekti on mielenkiintoinen, auttaa minua eteenpäin tai jos yksinkertaisesti joku ystävistäni kaipaa apua. Tietenkin jos budjetoisin jonkun projektin todella pieleen, en ehkä voisi/kehtaisi nostaa omaa palkkaani.

Minusta ei ole kamalan kohteliasta kysellä ventovieraiden ihmisten palkoista, joten minun on melko vaikea ymmärtää, miksi kulttuurialan työntekijöiltä kysytään usein melko tarkkoja palkkasummia. En minäkään tiedä, mitä vaikkapa joku biokemisti tekee työkseen, mutta en olisi heti ensimmäisenä kyselemässä hänen palkkatietojaan. Toki palkoista on hyvä puhua, jos kokee sen esimerkiksi kollegoiden kesken tarpeelliseksi, mutta raha-asiat ovat minusta melko huono keskustelunavaus. Niin ja tämän alan palkoillahan ei rikastu – ellei satu olemaan vaikkapa Cheek.

Miksi sulla on noin monta työpaikkaa?

Kulttuurialalla työn luonne on useimmiten projektiluontoinen. Esiintyjät kiinnitetään tiettyyn produktioon (festivaalille, oopperaan, konserttiin, näytelmään) vain kyseistä teosta varten. Tämä on alan normaali työtapa ja vuoden työsopimusta kutsutaankin leikkimielisestä joidenkin friikkujen kesken ”hautakivisopimukseksi”. Oikeasti hautakivisopimus tarkoittaa teattereihin 1980-luvun alussa solmittuja näyttelijöiden pitkiä työsopimuksia eli suoria kiinnityksiä eläkeikään saakka.

Sun työ on varmaan tosi coolia, kun pääset tekemään duunia julkkisten/näyttelijöiden/maailmantähtien kanssa?

Toki kulttuurialalla työskenteleminen voi olla joillekin tosi siisti juttu, mutta kyseessä ei ole mikään selfieitä ja skumppaa -ala. (Tosin kaiketi sitä kohti voi aina pyrkiä.) Tämä on ihan samanlaista duunia kuin mikä tahansa muukin epätavallisine työaikoineen (festivaaliaikana helposti yli 100 tuntia viikossa), ja vaikkapa teatterityössä lauantai-illat eivät ole koskaan vapaita.

Lisäksi työpaikoista on kova kilpailu ja alalle koulutetaan (omasta mielestäni) liian paljon väkeä. Näin ollen suosittele hakemaan kouluun ainoastaan sen vuoksi, että haluaa olla vaikkapa tuottaja – pitää olla jotain kiinnostusta ja (substanssi)osaamista.

Mitä asioita sinulta kysytään eniten omaan työhösi liittyen?

Kuvituksena muutama otos keväältä lempipaikastani Cafe Talosta. Ja sangriasta, koska toisinaan lauantai-illat vaativat sitä.

Niin ja muistathan äänestää meitä Indiedays Blog Awardsissa täällä.