Viikonloppuvieraana kielten opiskelija Irene

Olen Irene, 26-vuotias aineenopettajaopiskelija Helsingistä. Opiskelen tällä hetkellä kuudetta vuotta Helsingin yliopistossa, ja valmistun ensi vuoden puolella. Olen asunut Helsingissä koko ikäni, ja siksi halusin jäädä tänne myös opiskelemaan. Puolen vuoden ajan asuin tosin Pietarissa vaihto-opiskelijana, ja nyt haaveilen opetusharjoittelupaikasta USA:ssa. 

Lapsuuden ammattihaaveeni oli poppitähti. Olin jopa luvannut ostaa isälleni uuden auton sitten, kun olisin rikas ja kuuluisa. Aika varhain jouduin kuitenkin toteamaan, ettei sitä ihan noin vain tullakaan poppitähdeksi, mutta musiikkiharrastus jatkuu siitä huolimatta edelleen.

Opiskelen pääaineenani englantia, ja aloitin tänä syksynä suomen sivuaineopinnot. Muita sivuaineitani ovat venäjä, yleinen kielitiede, sosiaalipsykologia ja opettajan pedagogiset opinnot. Tähtään ensisijaisesti S2-opettajaksi, eli opettamaan suomea toisena tai vieraana kielenä, vaikka pääaineeni onkin englanti. Vielä tekisi myös mieli ottaa muutama sivuaine lisää ennen valmistumista. Opintojen ohella olen tehnyt myös jonkin verran töitä, lähinnä matkailualalla.

Kiinnostuin opiskelemaan englantia, koska olen aina ollut kiinnostunut kielistä. Suunnittelin jo ensimmäisillä luokilla, kuinka saisin opiskeltua mahdollimman montaa kieltä kouluaikana. Alakoulussa luin englantia ja saksaa, yläkoulussa mukaan tulivat ruotsi ja ranska, ja lukiossa vielä venäjä. Silti opiskelualan valinta oli aikoinaan haastavaa, eikä valinta ole tuntunut itsestään selvältä kuin vasta jälkikäteen. Yläasteelle hakiessa pohdin englanninkielisen lukion ja musiikkiluokan välillä, samoin lukioon hakiessani kielipainotteisen ja musiikkipainotteisen lukion välillä. Tuolloin valinta kohdistui kummallakin kerralla musiikkin, mutta Sibelius-lukion aikana muusikkouden realiteetit tulivat kenties sen verran selkeiksi, että lopulta kielet voittivat. Paras kuulemani ammatinvalintaneuvo kuuluukin seuraavasti:  on helppo miettiä, millaista työtä haluaisi tehdä tai millainen olisi unelma-ammatti – oleellisempaa on kuitenkin se, että valitsee alan, jonka eteen on valmis tekemään töitä, ja josta jaksaa olla kiinnostunut.

Valmistauduin pääsykokeisiin valmennuskurssilla ja jäämällä töistä pois. Rajoitin myös sosiaalista elämää kevään ajaksi, koska ajattelin, että luen mieluummin kerralla kunnolla kuin useampana vuotena peräkkäin. Luin vähintään kahdeksan tuntia päivässä, enkä pitänyt juurikaan välipäiviä. Valmennuskurssi rytmitti hyvin lukemista, ja auttoi ymmärtämään, mitä odotetaan. Pidin lukion jälkeen kaksi välivuotta, joten opiskelumotivaatio oli siinä vaiheessa jo hyvin korkealla.

Parasta opiskelussani on mahdollisuus tutustua sellaisiinkin aiheisiin, josta ei tiedä etukäteen mitään. Varsinkin humanistisessa tiedekunnassa on mahdollista ottaa kursseja melkein mistä tahansa aiheesta koodaamisen ja udmurtin väliltä. Kielten opiskelussa aineistokin on monipuolista, ja omat kiinnostuksenkohteet voi helposti ottaa huomioon: tutkimuksia tehdään esimerkiksi Disney-elokuvien tai rock-lyriikoiden välittämästä naiskuvasta, ja sanasemantiikkaa voidaan opettaa Fingerpori-sarjakuvien avulla. Oman kandityöni kirjoitin musiikin kuvailuun käytettävistä kognitiivisista metaforista. Myös opiskelukaverit ovat minulle tärkeitä. Parhaaseen opiskelukaveriini tutustuin jo valmennuskurssilla, ja olemme suorittaneet paljon opintoja yhdessä. Ensi vuonna myös todennäköisesti valmistumme samaan aikaan. Erilaiset opiskelijatapahtumat ovat myös hauskoja!

Alallani voi hakeutua monenlaisiin töihin, paljon riippuu sivuaineista. Opettaja, kääntäjä, tulkki ja tutkija eivät ole ainoita vaihtoehtoja. Kielitaidosta on hyötyä esimerkiksi markkinoinnissa, ja pedagogiset opinnot antavat näkökulmaa myös vaikkapa henkilöstöhallinnon tehtäviin. Erilaiset tiedottamiseen ja toimittamiseen liittyvät tehtävät ovat myös luontevia uravaihtoehtoja.

Oudoin töissä kohtaamani asia: sijaistamassa voi kuulla oppilailta kaikenlaista uutta, eräs oppilas innostui esimerkiksi kerran kertomaan keskiafrikkalaisista päähineistä. Varsinkin yläkoulussa oppii myös aina kirosanoja eri kielillä.

Ammatillinen esikuvani ei ole vain yksi henkilö. Opettamista tehdään niin vahvasti omalla persoonalla, että ehkä siksi on vaikea pitää ketään yksittäistä henkilöä esikuvana. Arvostan opettajia, jotka jaksavat vielä vuosienkin jälkeen olla innostuneita omasta työstään, pyrkivät kehittämään omaa opetustaan ja kokeilevat uutta. Opetusharjoittelun aikana oli mielenkiintoista päästä seuraamaan sekä muiden harjoittelijoiden että vakituisten opettajien pitämiä oppitunteja, ja pohtia, millainen opettaja haluaa itse olla.

Kolme neuvoa alalleni suuntaaville:

1) Suunnittele sivuaineet hyvin. Opettajalla pitäisi olla ainakin kaksi opetettavaa ainetta, jos haluaa parantaa omia työllistymismahdollisuuksiaan. Jos et halua opettajaksi, mieti mitkä sivuaineet tukisivat ammattitaitoasi parhaiten.

2) Ole suunnitelmallinen, mutta opettele sietämään epävarmuutta. Neuvo sopii myös opiskeluun, mutta erityisesti opettamiseen. Hyvä suunnitelma on sellainen, jota voi tarpeen vaatiessa muuttaa. 

3) Ole avoimin mielin sekä ihmisten että uusien asioiden suhteen. Kohtaa ihmiset aidosti, ja pyri kehittämään itseäsi ja omaa osaamistasi.

Työn lisäksi käytän aikaani perheen ja ystävien tapaamiseen sekä keikoilla ja muissa kulttuuritapahtumissa käymiseen. En juurikaan vietä vapaita koti-iltoja, vaan haluan pysyä kiireisenä.

Tulevaisuudelta toivon mukavaa työpaikkaa S2-opetuksessa ja mahdollisuutta matkustella. Toivon myös, että minulla on valmistumisen jälkeenkin mahdollisuus jonkinlaiseen opiskeluun.