Innostuin 40 päivän haasteesta oikeastaan viime vuonna, kun Lontoossa opiskellut kaverini kertoi osallistuneensa haasteeseen osana ympäristötieteen opintojaan. 40 päivän haaste oli heillä lähtenyt liikkeelle ajatuksesta, että aina ei voi vain vaatia muutoksia isolla skaalalla ja syyttää muita, vaan myös yksilön teoilla on merkistystä ja yksilön on otettava niistä vastuu. Niinpä he päättivät ottaa vastaan 40 päivän haasteen.

Heidän porukastaan suurin osa valitsi haasteekseen kasvissyönnin, eräs vältti kylvyssä käyntiä ja ystäväni puolestaan halusi itseni tavoin pienentää ruokahävikkiä. Haasteeseen pystyi osallistumaan myös esimerkiksi vähenmällä CO2-päästöjään vaihtamalla auton polkupyörään tai minimoimalla pakkausjätteen. Haasteen päätteeksi luonnollisesti järjestettiin juhlat. Suurin osa suoriutui haasteestaan hyvin, tosin esimerkiksi kylpyhaasteen itselleen asettanut henkilö tunnusti sortuneensa. No, sehän on vain inhimillistä.

Edellä mainitussa porukassa aika moni juhlisti haasteen päättymistä toteuttamalla haasteen aikana kielletyn teon, esimerkiksi syömällä pihvin. Lihansyöjänä pystyn asettamaan itseni helposti heidän asemaansa (ja toisaalta itseäni kyllä jo kutkuttaa lähteä kokeilemaan itsekin tuota.) Itselläni on tavoitteena, että 40 päivää riittäisi muuttamaan huonon tapani ja että jatkossakin ruokahävikkini on vähintäänkin lähtötasoa pienempi. Tulos nähdään toukokuussa!