Ostin ensimmäistä kertaa elämässäni minivesimelonin, koska se oli S-marketissa tarjouksessa 0,89/kg. Vesimelonin ostaminen ei vaikuta siltä, kuin ostaisi ruokaa. Se tuntuu pikemminkin siltä, kuin ostaisi huonekasvin. Vesimeloni ei vaikuta hedelmältä, vaan miltei ’elävältä’ olennolta.

Kun kävelin pois ruokakaupasta, tunsin suunnatonta halua laittaa meloni rullaportaisiin kierimään ja ottaa siitä kuvia älypuhelimellani. En kuitenkaan tehnyt sitä, kun muistin, että se on ruokaa, eikä koripallo. 

Annoin vesimelonille nimeksi Jonathan from Spotify, koska vesimeloni näyttää Spotifyn logolta. Yritin selvittää, jäljitteleekö Spotifyn logo tarkoituksellisesti vesimeloneita, joten googletin ’spotify watermelons’. En löytänyt vastausta. Kun odotin ratikkaa, otin vesimelonista kuvan ja postasin sen facebookiin.

Kotona halkaisin vesimelonin kahtia ja söin sen kuin kiivin, isolla lusikalla suoraan kuoresta. Minulle tuli outo olo ja päätäni alkoi särkeä. Pelkäsin, että saan vesimelonista vesimyrkytyksen. Luin wikipedia-artikkelin, josta selvisi, että vesimeloneja viljeltiin ensimmäistä kertaa Egyptissä 5000 vuotta sitten ja 93-95% sen koostumuksesta on vettä. Googletin ’vesimyrkytys’, ’water intoxication watermelons’ sekä ’watermelon death’. 

Selvisi, että vesimelonista voi saada hengenvaarallisen vesimyrkytyksen. Kuvittelin, miten noloa olisi kuolla vesimelonimyrkytykseen. Olin vielä kirjoittanut aiheesta facebook-statuksen, joten pääsisin varmasti feissarimokiin. Pääsisin iltapäivälehtien pikku-uutisiin. Minut haudattaisiin vesimelonin kuorista tehty kypärä päässä. Itsemurhahedelmäpommi, käsittämätön kreisi hedelmä, tähän voi kuolla, minä ajattelin. En pystynyt hengittämään, sydämeni jyskytti ja tunsin, kuinka verisoluni väljehtyivät.

Minivesimelonissa ei kuitenkaan ollut laskelmieni mukaan tarpeeksi vettä, jotta kuoleminen olisi mahdollista. Menin nukkumaan, mutta sinä yönä nukuin levottomasti.