Aikaisemmassa postauksessa kerroin että olen tämän projektini aloittanut jo kesällä. Mitä siis olen tähän mennessä saanut aikaan? Olen tähän lähtenyt mukaan samankaltaisella ajatuksella kuin laihduttamiseen: kyseessä on elämäntapa, jonka opetteluun menee aikaa. Tuloksen pitäisi myös olla niin miellyttävä, että sitä on helppo jatkaa ja ylläpitää. Paljon ajatustyötä ja oman kulutuksen seuraamista on siis tähän mennessä seurannut. Kesällä järkevöitin kulutustani vähentämällä einesten ostamista huomattavasti ja panostamalla kokkaamiseen. Tämä ei varsinaisesti ollut hankalaa, koska ennen lapsen syntymää en eineksiä kaupasta ostanut. Kesällä kuitenkin arki lapsen kanssa oli jo alkanut helpottumaan sen verran, ettei eineksiä enää ollut syytä kantaa kotiin. Tästä huolimatta minusta tuntui että kauppaan meni lähes saman verran rahaa kuin ennenkin. Nyt syksyn aikana aloin seuraamaan kulutustani tarkemmin.

Aloitin seuraamisen (tai ehkä paremmin sanottuna syynäämisen) syyskuussa, jolloin kirjoitin kauppalaskujen hinnat kalenteriini ylös.

Tältä näyttivät ensimmäisen neljän viikon kirjaukseni:

13.09. – 15.10.
1. viikko 58€ (2 kauppareissua)
2. viikko 5€ (1 reissu)
3. viikko 121,1€ (3 reissua)
4. viikko 80,10€ (2 reissua)
yhteensä 264,2€

Hyvin vaihtelevat viikot siis, mutta yhteen laskettu summa ei aivan mahdottoman kaukana ole tavoitteestani. Tämä myös avasi silmiäni siinä, ettei minun välttämättä kannata viikkokohtaisesti niin tarkkaan katsoa kulutustani. Neljän viikon yhteen laskettu summa on merkittävämpi ja mielekkäämpi (edelleen kuin laihdutuksessa).
Seuraavaksi alan säästämään ostokuittejani ja käyn ne läpi, katsoen löytyykö niistä ns. turhia ostoksia. Parin viikon päästä voi niistäkin jo yhteenvetoa luoda ja miettiä mitä seuraavaksi.