Laukkuhaaste: tätäkö on elämäni?

Coco esitteli laukkunsa ihailtavan vähäistä sisältöä  blogissaan ja pyysi kommentteja oman laukun sisällöstä. Rumautin laukkuni sisällön oitis sängyn päälle, mutta tavaraa olikin senverran runsaasti, että avaudun ihan omassa postauksessa.

Näköjään tarvitsen helmikuisessa arkipäivässäni ehdottomasti ainakin krassinsiemeniä ja mitäs muuta:
– kampa: okei, tarpeellinen väline koska aivan aiheellista on päivän mittaan välillä suitsia tuulenpesän pyörteitä.
– kuulokkeet: kaikki eivät ehkä ymmärrä musiikkimakuani täydelliseksi, joten ihmisystävällisenä kuuntelen Bowieni itsekseni.
– (oranssi) matkapullo parfyymille täynnänsä ihanaista Bossin Femmeä ei tarvinne selityksiä.
– ilman vettä otettavia lääkkeitä sekä äkilliseen päänsärkyyn että ripuliin. Ei katkea matkanteko pikku kiputiloihin!
– hammasharjan irtopää ja hammastahna. Hmm…mihin mie olen sen varren kadottanut?
– (oranssi) kynsilakka. Taidan todellakin olla vähän fixoitunut tähän oranssiin?
– kynsiviila, tarpeellinen aina ja tämä yksilö vie muistoissa keväiseen Prahaan mistä sen ostin.
– pikkuiset sakset. Jos vaikka tulee akuutti leikkaustarve jossakin?
– muutama hiusvempula, tuulenpesä voi tarvita myös näitä talttuakseen
– kukkaro, ihana kaunis kultainen, jossa joskus myös rahaakin.
– käsidesi, tästä kiitos hygieniafanaattiselle hra 17-veelle
– postikortteja ja -merkkejä. Kauankohan nämä kortit on odottaneet jo postitusta…
– laastari, ei koskaan tiedä jos vaikka sydän särkyisi?
– kalenteri/muistikirja/päiväkirja, kaunis on muuten tämäkin 🙂
– Fazerin SUKLAAPATUKKA, aina on sopiva hetki nauttia pala suklaata
– yksinäinen suklaanamu, tämä menee kyllä nyt roskiin
– Krassinsiemeniä, näin helmikuun lumipyryissä jokainen tarvitsee pussillisen toivoa tulevasta kesästä?

Olihan tuossa tavaraa, mutta kuten huomasitte, ei muuta turhaa kuin yksinäinen suklaanamu!

PS: se yksinäinen suklaanamu maistui muuten ihan hyvälle vieläkin…