Ihan vähän ärsyttää

Äksy ämmä pohtii:

* miksi tuo mies ähisee, ähkii ja valittaa kipeitä niskojaan ja selkäänsä sekä niiden jumien aiheuttamaa päänsärkyä koko ajan. Miksi se ei
A) ota särkylääkettä
B) tilaa aikaa hierojalle
C) tee jotain muutakin kuin köhnöttää tietsikan tai telkkarin edessä

Ja ei, en ole niin ikävä ihminen ettenkö minäkin hieroisi niitä niskoja ja selkää, mutta kun kyseessä on ISO mies ja ISOT jumit, ei minun sormillani ja taidoillani noita jumeja auota. Ammattilaiset on sitä varten.

* miksi tuo mies raapiiraapiiraapii itseään niin että minulla kulkee kylmätväreet pitkin koko kroppaa kun niin tuntuu pahalle. Miksi se ei
A) käytä kosteusvoidetta jokapäiväisten saunomistensa jälkeen?
B) miksi se käy jokapäivä saunassa, miksei suihku riitä?
C) miksi se ei käytä lääkärin määräämiä hoitovoiteita koko kuuri kerrallaan vaan lopettaa heti kunhan se pahin kutka on kadonnut?

Ja kyllä – tiedän että atoopikko kutisee, omaan itsekin saman vaivan ja sen päälle vielä psoriaksen, mutta molempia hoidan parhaani mukaan, en vain silloin kun iho on jo verillä raapimisesta.

*miksi se ei kerro mikä vaivaa vaikka selkeästi joku vaivaa, vaan mököttää maailman kovaäänisimmän hiljaisuuden täyttäessä koko talon?
A) miksi se vastaa ”kaikki hyvin” kun yritän kysyä syytä ?
B) miksi se ei vastaa mitään?

Ja ei – minä en vain usko siihen että vaikenemalla ikävistä asioista kaikki on hyvin. Puhumalla, vaikka se olisi miten vaikeaa, asioihin saadan muutosta ja niitä voidaan parantaa.

Pitää varmaan viettää ilta ”hunnigolla” että mieleen nousee päälimäiseksi ne kaikki miljoona hyvää ja ihanaa asiaa omassa puolisossa, mitkä nyt jäävät ketutuksen alle piiloon.  Äkkiä ne palautuvat mieleen kun aikansa tsekkailee baarissa heiluvia urhoja ja väistelee toinen toistaan karmeampia iskuyrityksiä…

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Aina oppii jotain uutta

On muuten älyttömän hyvä fiilis kun tunnin vääntämisen jälkeen yht´äkkiä kokee päässeensä taas askeleen lähemmäksi Excelin syvintä olemusta!

Vaikka olen ”käyttänyt” taulukkolaskentaa läpi erinäisten työtehtävieni, en ole koskaan kunnolla opetellut sen saloja – nyt kun se on  alan opiskelun myötä ”pakko” niin alun inhonväristysten jälkeen huomaankin suorastaan janoavani lisää oppia ja niksejä!
Ja voi sitä onnen tunnetta kun päässä kohtaa muutama synopsi tai neuroni ja YMMÄRRÄN!

Paitsi että sitten jupisen kiukkuisena muistaessani sen ja tuon kerran töissä kun on työparin kanssa väännetty jotain hikipäässä eikä mikään ole osunut kohdilleen tai viimeistään tulostusvaiheessa kaikki on hajonnut tajunnanvirtataulukoinniksi. Kun ”jos tään olisin tiennyt, niin VOI PERSE KUN OLIS OLLUT SIMPPELIÄ!”.

Hehkuttelenpa tätä tunnetta vielä ainakin ensi tiistaihin asti – silloin aletaan tutkailla palvelimia sun muuta yhtä ihanata.

 

Suhteet Oma elämä Opiskelu