Kaksi viikkoa YO-juhliin

Reilun kahden viikon päästä meillä vietetään YO-juhlia.

Tähän mennessä tehtyä:
Paistettu:
120 tonnikalakieppiä
67 sienikieppiä
71 sipuli-vuohenjuustokieppiä
142 kalkkuna-paprikakieppiä
58- kinkkujotainkieppiä

Koska satumme olemaan ”Iloinen allergiaperhe/suku”, ovat tuotokset laktoosittomia, gluteenittomia ja munattomia – ihme kyllä ne ovat myös äärimmäisen herkullisia!

Ostettu: 
60 kuoharilasia
lautasliinat ja kahviliinat – nämä sai neiti Ylioppilas valita ja juhlien väriteema on vihreä / oranssi. Valinta on oivallinen, koska nämä värit ovat myös minun kevätpaletissani ja vintiltä kannoinkin alakertaan kevään verhot & matot .

 nayttokuva_2014-5-15_kello_8.29.09.png         (Kuvakaappaus sivulta fruugo.fi) Kuvassa näkyvät oranssi ja vihreä juhlistavat kahvipöytää.
Kutsut on lähetetty ja päivän lähetessä ajattelin huudella vielä Facessakin, että tervetuloa vaan kahville, jos ken lähettyvillä pyörii. Ylioppilasjuhlathan kai perinteisesti on sellaiset, minne voi piipahtaa ilman isompaa protokollaa.

Viimeiselle viikolle ajattelin kasata siivoukset – siitäkään en isoa stressiä ota kun päätin varata miehen työhuoneen ”romuhuoneeksi”, minne yksinkertaisesti siirrän näkyvistä kaiken ylimääräisen. HAHAHAHAHAH, laiskalla on helppoa. Ja koska meillä on Romppanen (robotti-imuri), joka imuroi joka päivä, niin ehkä vain huiskin isompia pölyjä tasojen päältä pois. 
En pidä siivouksesta, tuli varmaankin selväksi ? Ja eihän kukaan täyspäinen vieras tule syynäämään onko kirjahyllyn kirjat pölytetty ja lattialistat nuohottu viimosen päälle – kaikkihan tulevat iloitsemaan neiti 18veen ylioppilaaksipääsystä!

Ylioppilaslakki haettiin eilen ja voi että tyttönen näyttikin kauniilta se päässään <3
Mekko tilattiin aikaa sitten Briteistä ja saapuikin reilu viikko sitten, mekon malli näkyy kuvassa, mutta väri on salvianvihreä.

nayttokuva_2014-5-15_kello_8.41.40.png

Yritimme eilen etsiä sopivia kenkiäkin, mutta se osoittautui odotetusti hankalaksi hommaksi – neitosen jalka kun on kokoa 42/42 ja valikoima ei kovin päätä huimaava tunnu olevan. Lenkkarisukupolvea oleva päätähti on myöskin tosi tottumaton korkokenkiin, jotka ”on nyt vain oltava”, joten sekin antaa vielä kivaa lisämaustetta kenkäjahtiin. Eilen olisin löytänyt itselleni (kääk) kolmet ihanuudet, mutta hillitsin itseni ja jätin ne huutelemaan hyllyyn. Vähän kyllä pelkään, että ainakin yhdet joudun niistä itselleni hakemaan, koska ne vain olivat niiiiiiin ihanat!

Eli kengät hankkimatta ja tarjoilupuolella makeat tarjottavat tekemättä. Ei paha, eihän??

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Pienen auton ratissa

Minä olen hyvä kuski.
Kyllä, näin itseriittoisen omahyväisesti voin todeta ilman pienintäkään epäröinnin värinää äänessäni. Ajan yhtä luontevasti pienillä cityautoilla kuin 7.5 metrisellä asuntoautolla. Pystyn jopa peruuttamalla parkkeeraamaankin! (WOW) Huonoa ajotavassani on pieni huolettomuus nopeuksien suhteen, sinne ylinopeuden puolelle lähinnä…
Opetin tyttäreni ajamaan viime syksynä ja kortin neitonen saikin heti ensimmäisellä tutkintoajolla, joten osaan siis opettaakin! Tässä on turha heittää kehiin vanhaa sananlaskua siitä että ne ketkä ei osaa tehdä, alkavat opettamaan – minä osaan.
Että näin.

Ajan usemmiten tuunaamallani Fiat Pandalla, auto on toki pieni ja ehkä vähän hassun näköinenkin, mutta moottoripuoli on kunnossa ja vääntöä riittää senverran, että edes moottoritiellä ei se vauhdin puolesta jalkoihin jää.

img_2366.jpg

Paitsi että tietyntyyppisten kuskien on vain aivan totaalisen pakko lähteä ohittamaan oli sitten hyvä ohituspaikka tai ei. Mitä mielipuolisemmista ohituksista olen saanut tienpäällä nauttia ja henkeäsalpaavia läheltä-piti-tilanteita kauhistua!
Entäpä jos itse lähden ohittamaan 100:n alueella 80 köröttelevää Bemarimersuaudikuskia, on ohitettavan aivan pakko alkaa kiihdyttämään vauhtiaan, kun näkee minkälainen tirppa julkeaa ohitusta tekemään lähteä. Ja jos vaaratilanne sitten on pakottanut minut palaaman  peesaajaksi niin hetken päästä on Bemarimersuaudikuski taas laskenut nopeutensa hiihtelyvauhdiksi.

Näitä tilanteita tulee todella harvoin eteen, jos allani on Picassomme tai isäni Quashqai , joten  en voi muuta kuin päätellä juuri kulkimeni koon olevan se aktivoiva tekijä näille kuvaamilleni maanteiden ritareille.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Loppuun pieni tarina festarimatkalta: ystävälläni oli tuunattu vanha kupla, johon hän oli asentanut V6-moottorin ja kun taistojen taipaleen jälkeen auto viimeinkin hyväksyttiin katsastuksessa lähdimme sillä kaveriporukalle kohti toisella puolen Suomea järjestettäviä rockfestivaaleja…ajelimme rauhallisesti kohti  Länsi-Suomea ja kyllä – meidät ohitettiin joka paikassa vaikka kuinka ajoimme rajoitusten mukaan (tai ehkä vähän ylinopeuttakin).
Ties monennenko älyttömän ohituksen koettuamme nosti pikkupiru sarvensa ja alkoi kutitella kaasujalkaa: kun seuraava Bma-kuski lähti 100 alueella turhanpäiväiseen ego-ohitukseensa antoi kuskimme Veekuutoselle kierroksia ja pädäm ”katosimme salaman lailla horisonttiin”. 
Lapsellista – kyllä. Hauskaa – KYLLÄ!

Päivän biisi: Sami Babitzin: Bensaa suonissa!

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään