Olen maanläheinen, mutta herkästi innostuva lääkäriopiskelijan alku Helsingistä. Olen laumasielu, tyytyväisimmilläni ihmisten ympäröimänä. En kuitenkaan yleensä viihdy huomion keskipisteenä, olen ennemminkin kuuntelija ja tarkkailija. Perheeseeni kuuluu vanhempieni lisäksi pikkuveli Max. Lapsena viihdyin kesät talvet ulkoleikeissä pihalla muiden lasten kanssa. Lauantaisin lähdimme perheeni kanssa Katajanokalle tai Kauppatorille ihmettelemään merta ja laivoja. Ostimme jätskikiskalta jätskit tai hallista suklaatikkarit, joskus talvella kävimme tähtitornissa katselemassa Saturnuksen renkaita ja ihmeellisiä tähtisumuja. Teimme paljon retkiä lähimetsissä. Minua kiinnosti avaruus, metsissä seikkailu ja musiikki. Soitin koko lapsuuteni pianoa. 

Lapsuuden lauantairetket antoivat merelle erityisen merkityksen, ja haikailin jo kauemmas ulapalle. Kuuntelin kavereiden purjehdustarinoita kiinnostuneena: kuinka jännittävää olisikaan matkata pienessä veneessä muuten saavuttamattomille saarille. Purjehdus sai kuitenkin vielä odottaa.

Täysi-ikäisyyden koittaessa halusin heti päästä kokeilemaan, kuinka pärjäisin omillani. Se ei aina sujunut ihan mutkattomasti, mutta muutin pieneen yksiöön Kallioon ja menin töihin. Muutaman vuoden seikkailin siellä ja täällä ja tein erilaisia hommia esimerkiksi päiväkodin erityisavustajana ja leipurina. Tänä keväänä pääsin Helsinkiin opiskelemaan lääketiedettä. Se on ollut haaveeni pienestä pitäen. Minua kiinnostavat erityisesti aivot ja ihmismieli sekä yksilönkehitys yhdestä ainoasta solusta tietoiseksi olennoksi. 

Vuonna 2016 eksyin ensikertaa purjelaiva Helenalle kaverin vinkistä. Innostuin heti purjehduksen monimutkaisuudesta: oli hankalia solmuja, vaikeasti hahmotettavia köysiviritelmiä ja oudonnimisiä purjeita. Olisipa siistiä oppia purjehtimaan! Ja ne maisemat: mystinen saaristo ja hypnoottinen aallokko, jota tuijotin Hellun pukspröötillä varmaan tuntikausia. Liityin Snupuun ja pääsin tulevina kesinä purjehtimaan Helenan lisäksi muun muassa Österstjernalla ja hollantilaisella raakapurjeveneellä Morgensterilla. Olen myös ollut Snupujen kautta gastina. Kun luin purjehduskaverini facebook-seinältä, että Vahine on lähdössä pisimmälle legilleen ja mukaan etsitään miehistöä, ilmoittauduin halukkaaksi lähtijäksi saman tien. Tulevina vuosina olen todennäköisesti kiinni opiskeluissa, nyt olisi täydellinen aika lähteä!

Ystäväni kuvailisivat minua varmaankin valoisaksi ja ystävälliseksi tyypiksi. Vaikka olen temperamentiltani rauhallinen, lähden innoissani mukaan kaikenlaisiin seikkailuihin. Siedän hyvin epämukavuutta, mikä on eduksi purjehduksessa. Äärirajoilla käyminen irrottaa usein arjesta paremmin kuin pelkkä löhöily. Suhtaudun muihin ihmisiin myötätuntoisesti enkä suutu helposti. Uskon, että ihmiset tekevät yleensä parhaansa ja asiat hoituvat paremmin keskustelemalla kuin riitelemällä tai syyttelemällä. 

Meri merkitsee minulle rauhaa. Rentoudun aaltojen keinutuksessa. Meren äärellä ajatukseni asettuvat. Meri on suunnattoman suuri. Se on ollut täällä ennen meitä, ja se jää tänne meidän jälkeemme. Minä olen sen vierellä pieni ja huoleni ovat vielä pienempiä, ohimeneviä. Minua kiehtovat merenpohjan tutkimattomat syvänteet ja veikeät mutta viisaat valaat ja delfiinit.

Paras purjehduskokemukseni on ehdottomasti tämän reissun Atlantin ylitys. Pidemmällä purjehduksella viikonpäivät menettävät merkityksensä: kukaan ei muista, onko torstai tai sunnuntai. Elämä kulkee vahtivuoro kerrallaan. Maihin jääneet asiat tuntuvat hyvin kaukaisilta ja oleminen on huoletonta. On niin paljon aikaa lukea, torkkua, hengailla, vaipua omiin ajatuksiin. Ympärilläni on koko ajan mainioita tyyppejä, omaa tilaa saa tarvittaessa hytissä tai keulassa. Purjehduksen rytmi on sopinut minulle: välillä hieman väsyttää, mutta koska päivä on täynnä täydellisiä päivätorkkumahdollisuuksia, väsymys ei häiritse. Seuraavaksi haluaisin lähteä arktisille vesille. Merivahdissa on usein keskusteltu Huippuvuorten purjehduksesta, lähtisin mukaan milloin vain!

Kolme asiaa, joista en luovu:

1. lukeminen – Pääsee kurkistamaan toisenlaisiin todellisuuksiin ja oppii uutta.

2. liikunta – Pidän erityisesti pitkistä kävelyistä luonnossa ja veden äärellä.

3. päivätorkut  – Voiko olla mitään parempaa kuin väsymyksen yllättäessä antaa kehon levähtää ja antaa mielen siirtyä Höyhensaarille.

Kannellenousubiisi: