Kotona taas!

Kaikilla tarinoilla on alku, keskikohta ja loppu. Meidän ikimuistoisen seikkailumme tarina alkaa olla viimeisiä sanoja vaille päätöksessään. Saavuimme nimittäin myöhään lauantain illasta Turkuun melkein viidentuhannen purjehditun merimailin jälkeen! Paluu maan kamaralle tuntui epärealistiselta ja herätti haikeuden tunteen lisäksi myös iloa. Olo on raukea vaikkakin univelkaa saa hetken vielä lyhennellä. Palasimme perille aiottua nopeammin, koska meidän piti käydä viranomaisten suositusten mukaisesti covid19 -testeissä turhien uusien tartuntaketjujen ennaltaehkäisemiseksi. Reissun päätteeksi suunnitellut saunomiset Airistolla saavat siis jäädä odottamaan seuraavaa seikkailua. Puhuttaessa ihmishengistä ja ympärillämme olevien terveydestä kannattaa jättää omaan napaan tuijottaminen sivuun ja pyrkiä toimimaan mahdollisimman vastuullisesti. Tämän takia olemme myös tämän viikon loppupuolelle asti omaehtoisessa karanteenissa.
Ajalla on taipumusta muuttaa muistamaamme. Muutama päivä ennen saapumista pohdimme Vahinella mitä mahtaisimme muistaa matkastamme vielä viidenkymmenen vuoden jälkeen? Olisivatko ne lukuisat matkaamme juhlistaneet delfiiniparvet, Ahdin suomat hyvät tuulet vai kenties alkumatkan banaanikatastrofi? Vai olisivatko ne pitkät keskustelut kuun valossa, uiminen keskellä Atlanttia vai kaikki ne keittiössä luodut herkut? Yksi on ainakin varmaa. Merellä on taipumusta muuttaa ihmisiä. Tältä matkalta kotiin palaavat ihmiset ovat eri henkilöitä, kuin kesäkuussa St.Martinille lähteneet. Tuijottaessa horisonttiin päiväkaupalla on pakko pohtia omia arvoja, elämän valintoja ja mahdollisia tulevia askelia. Ehkäpä ne suurimmat muistot ja läpilyönnit tämän matkan ansiosta ovatkin vielä edessämme?

Vaikka olo on tällä hetkellä hieman tyhjä olen varma, että tämä matka kannatti. Se kehitti minua ihmisenä vielä hiukkasen siihen suuntaan, johon pyrin. Se auttoi minua myös tarkastelemaan tärkeänä pitämiä arvoja uusista perspektiiveistä. Matkaamalla kaus osaan taas hetken verran iloita vahvemmin elämästäni ja huomioida läheisimpiäni paremmin. Kaunis kiitos kaikille tämä reissun mahdollistaneille: meidän dynaamiselle Vahinen tiimille, matkan mahdollistaneille yhteistyökumppaneille, meitä tukeneille ihmisille sekä kaikille seuraajillemme! Yhden seikkailun loppu on seuraavan lähtölaukaus. Buzz Lightyearia lainatakseni: “Kohti ääretöntä ja sen yli!”.

/Ale

kulttuuri ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa