Unen rajamailla

Miia ja Heini sekä loputtomalta tuntuva vahtivuoro aamuyöstä

Neljäs päivä liikenteessä Azorien jälkeen. Heti lähtömme jälkeen näimme aivan veneemme vieressä hurmaavan sillivalaan, joka tarjoili meille upeat jäähyväiset kohti ulappaa. Ensimmäisen päivän ja yön aikana myös delfiinejä hypähteli ympärillä enemmän kuin matkan ensimmäisellä etapilla yhteensä! Tällä viikolla veneellä on vallinnut unelias tunnelma – ilmassa on epäilemättä leijaillut unihiekkaa. Tiimin maakrapula ilmenee jatkuvana nukkumisena. Unta kertyy parhaimmillaan lähes 16 tuntia päivässä. Loput kahdeksan tuntia kuluu ruoria pyörittäessä sekä hoitaessa muita askareita.

Viime päivinä laivassa on ollut vähemmän naurua ja enemmän hitaita katseita sekä elämän pohdiskelua. Itsellä orastava koti-ikävä on ilmennyt aamutiuskimisena turhista pikkuasioista. Välillä olo on kuin snickers-mainoksen diivalla. Onneksi maista ostetut herkut sekä hiljaiset hetket punkassa kirjan tai leffojen kanssa auttavat. Perämies Antti on alkanut haaveilemaan yövuoroissa siitä, mitä sitä söisi ensimmäisenä, kun saapuu kotiin.

Hitaasti edetessä ehtii pohtimaan syvällisiä. Kuvassa Ale ja Paula

Kaksi päivää sitten pidimme MOB- eli man over board -harjoituksen. Keli oli täydellisen rauhallinen. Olimme lillumassa keskellä totaalista bläkää meren pinnan ollessa peilikirkas. Heräsin “Mies yli laidan!” -huutoihin. Kapteeni oli heittänyt yhden veneen lepuuttajista mereen meidän sitä odottamatta. Vanhana uimavalvojana olin saanut vastuun toimia veneemme pintapelastajana mahdollisissa tositilanteissa. Heti herättyäni vedin siis turvavarusteet ja snorklauskamat päälle mahdollisimman nopeasti muun tiimin sillä välin kääntäessä laivan kurssia ja laskiessa purjeita. Kapteenin käskystä hyppäsin sopivalla ajoituksella veteen ja pelastettava “henkilö” eli lepuuttaja oli hallussa ajassa 6 minuuttia 40 sekuntia ensimmäisestä huudosta. Keliin suhteutettuna melko hidas suoritus, mutta hyvää harjoittelua tositilanteen varalta.

Suomalaisen yksin maapallon ympäri purjehtineen Tapio Lehtisen mukaan paras tapa estää MOB -tilanteita on eliminoida mahdollisuudet tälläisten syntymiseen kannella. Jo pienessäkin aallokossa veteen tippunut ihminen katoaa hetkessä näkyvistä. Tämä on hyvä pitää mielessä jatkuvasti operoidessa veneen kannella. MOB-harjoittelun jälkeen pidimme ansaitun uintitauon keskellä Atlanttia.

“Vihdoin lupa uida Atlannilla!”

Etenemme kohti Eurooppaa laahustaen. Tuulet ovat olleet heikkoja ja olemme joutuneet turvautumaan myös moottorin voimaan. Suunnitelmat Ranskaan tai Hollantiin rantautumisesta ovat hiljalleen karisseet, kun tilanne on alkanut kääntyä yllätyskilpailija Belgian voitoksi. Belgian koronatilanne on tukitiimimme mukaan kohtalainen ja pienen tiedustelun jälkeen sopivan rauhallinen satamapaikkakin löytyisi. Ehkä pääsemmekin uuvuttavan hitaan etenemisen päätteeksi maistamaan legendaarisia belgialaisia vohveleita ja suklaata! Näitä odotellessa saamme nauttia tiimin kohonneen leipomisinnon takia ihanista itse tehdyistä leivistä ja pullista.

-Ale