Merisuihkuja ja banaanihässäkkää

Tiimimme sponttaanissa makean veden suihkussa sateen alla

Sunnuntai 5.7.2020
Atlantin hevoslatitudit 29.04 N 56.21 W

Kolmasosa matkasta Saint Martinilta Azoreille on nyt takana, kun eilen ylitimme Kravun kääntöpiirin. Vahdit vaihtuvat jo rutiinilla ja tunnelma on leppoisa.

Alun höykytys on muuttunut unettavaksi keinutukseksi.

Kannen kapeilla varjopaikoilla loikoilee purjehtijoita, välillä vilvoitellaan merivesisuihkussa. Merivedellä peseytyminen saa ihon tuntumaan hieman tahmaiselta ja yllättäen Paulan navasta löytyi suolakivi. Perjantaina kohdallemme osui kaivattu sadekuuro. Koko miehistö ryntäsi kannelle nauttimaan matkamme ensimmäisestä kunnon sateesta. Likapyykki ripustettiin reelingille puhdistumaan ja shampoo vaahtosi kun taivaalta tuli makeaa vettä.

Viimepäivinä Vahinella on ollut melkoinen banaanihässäkkä. Banaanit kypsyivät nopeammin kuin kukaan ehti odottaa. Banaaneja oli tilattu haastattelemieni lähteiden mukaan 20-120 kiloa. Valtava banaanilasti oli ovelasti jemmailtu sinne tänne, esimerkiksi tyhjiin punkkiin vesitonkkien taakse. Ensimmäiset merkit banaanikatastrofista oli nähtävissä pari päivää sitten. Messin hedelmäverkon banaanit olivat murskautuneet aallokossa ja jättäneet nahkapenkille tahmaisen lätäkön. Alkoi banaanijahti ja armoton muussaus.

Mustuvia banaaneja soseutettiin raivokkaasti kannella. Keittiössä niistä väännettiin banaanikakkua, banaanipannareita, banaanipuuroa, banaanipirtelöitä.

Välipalaksi syötiin banaania sellaisenaan, osa banaanista saatiin mahtumaan pieneen pakastimeemme. Kaikkien helpotukseksi banaanihässäkkä saatiin tänään selätettyä. Aamulla heitin toivottavasti viimeiset homehtumaan päässeet jemmabanskut laidan yli Ahdille.

Valtsu ja legendaarisiksi muodostuneet Bananacoladat. 

Noin kymmenen delfiinin parvi ui veneemme ympärillä!

Liekö mehukkaiden banaanien ansiota se, että päivällisaikaan delfiiniparvi tuli tervehtimään meitä. He uivat ristiin rastiin keulamme ympärillä ja saimme ihastella heidän veikeää tanssiaan. Elämä täällä Vahinella on mukavaa.

Olemme niin kaukana mantereesta, etteivät ajatukset enää yletä meren taakse.

Älypuhelimet eivät enää piippaa, emme tiedä muun maailman menosta juurikaan mitään, ajatukset lepäävät hiljaisuudessa. Täällä elellään yksi vahtivuoro kerrallaan, minnekään ei ole kiire (paitsi ongelle, jos siima huutaa). Merivahti huolehtii siitä, että kurssi pysyy kohti Azoreita.

Tiimi ihailemassa delffiinejä ja auringonlaskua Vahinella

 

-Ella