Eurooppaa kohden

Ella ruorissa

Tiistaina 30.6. aloitimme matkamme kohti Eurooppaa. Ensimmäinen etappi, Atlantin ylitys St. Martinilta Azoreille kestää arviolta noin 3 viikkoa, joiden aikana ei maata näy. Tämä ajatus on tänään vallannut mielemme ja on vaan hyväksyttävä, että tämän porukan kanssa tullaan viettämään tämä kesä eikä pakoon pääse. Ajatus on onneksi ennemminkin kiehtova kun ahdistava.

Atlantin Golf-virralla 24.01 N 63.30 W

Atlantin kelit eivät jättäneet meille arvailuja. Tiistai alkoi reippaassa sivuvastaisessa, kun suuntasimme kohti pohjoista, josta käännämme muutaman päivän päästä kurssin kohti länttä. Jyrkkä aallokko erikoisesta suunnasta sai meripahoinvoinnin alkamaan jo muutama tunti lähdön jälkeen. Paarpuurin puoleinen laita on ollut kovassa käytössä ja Atlantin kalat ovat saaneet ravintoa. Vaikka porukasta yhdeksän kymmenestä on voinut heikosti jossain kohtaa alkumatkaa, ei se ole estänyt laivarutiineja. Vuoroja on hoidettu huonokuntoisempien osalta ja laivakeittiössä on leivottu banaanileipää maskit päässä. Täytyy ihailla yhteisöä, jossa uhraudutaan toisten puolesta pesemään vessat tai valmistamaan lounasta kun keittiössä lämpötilaa hipoo 40 astetta.

Sattumalta blogin kirjoitus on napsahtanut sille ainoalle henkilölle, jolla ei ole esiintynyt huonovointisuutta ensimmäisten päivien aikana. Tähän kohtalaisen kovaan merikuntoon on luultavasti syynä lapsuuden kesät, jolloin Serranon perhe oli vielä kiinnostavampaa kuin purjehdus. Merenkäynti ja tekstitettyjen sarjojen katselu sisällä perheemme veneessä on varmasti treenauttanut tasapainoaistiani.

Eurooppaa kohden

Purjehduksemme on edennyt loistavaa vauhtia, nopeus on lähes poikkeuksetta ollut yli 8,5 solmua ja matkaa on taitettu yli 300 merimailia. Olemme nyt edenneet kymmenesosan matkastamme Azoreille. St. Martinilla ruotsalainen purjehtijapariskunta kertoi, että Azoreilla olisi rajat auki ja pääsisimme maihin käymään, jos tarpeen. Seuraamme koronatilannetta. On täysin mahdollista, että jos pysähdymme Azoreilla, se on vain ruuan, veden ja polttoaineen tankkausta varten.

Kippari & Muumipappa

Laivarutiineihimme Atlantilla kuuluu (aina neljä tuntia kerrallaan) merivahdit, stand by -vahdit, lepovahdit sekä koko miehistön yhteinen family time. Merivahti vastaa purjeveneen navigoinnista, tähystyksestä, purjeiden trimmaamisesta ja ohjaamisesta. Stand by -vahti kokkaa päivän aikana ruokaa, siivoaa venettä ja vastaa kaikkien hyvinvoinnista. Vapaavahti on tarkoitettu lepäämistä ja omaa viihdettä varten.  Family timessa käymme läpi yhteiset päivänpolttavat kysymykset, luemme yhteistä kirjaa (Nyt Muumipappa ja meri) sekä fiilistelemme yhdessä auringonlaskua.

-Emma

PssSSssT! Perämies Antin mietteitä reissusta on kuultavissa Radio Suomen Sunnuntaivieras-ohjelmassa ensi sunnuntaina 5.7.klo 16:30!

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään

Liikkeellä ollaan!

Koko tiimi yhdessä ensimmäisen purjeiden noston jälkeen

Monivaiheisen valmistelun jälkeen saimme tiistaina 30.6. vihdoin luvan lähteä liikenteeseen ja matka voi alkaa! Vene on nyt huolettu, tankattu, ruoka- ja juomavesivarastot ääriään myöten täytetty sekä turvallisuustarkitukset tehty. Osana turvallisuskoulutusta kävimme tiimin kanssa läpi erilaisia  vaaratilanneskenaarioita ja miten näissä tulisi mahdollisesti toimia. Helle on ollut lamaannuttavan kuuma. Päivällä lämpömittari on näyttänyt keskimäärin 35 astetta, meren lämpötilan ollessa myös selvästi yli kolmenkymmenen. Paikallisen organisaation Caribbean Sail Trainingin apu on ollut monissa valmisteluissa meille korvaamaton. Tiimimme jäsenet ovat oma-alotteisesti ja innokkaasti ottaneet tehtävälistalta asioita hoidettavakseen ja kahden huoltopäivän aikana veneellä on ollut aikamoinen hulina.

St. Marten / Ile Tintamarre / 18 nolla 07 .0027`N, 62 nolla 59.3275`W

Tehokkaan huollon jälkeen nostimme purjeet ensimmäistä kertaa suunnataksemme kuuden merimailin päässä sijaitsevan Ile Tintamarre -nimisen autiosaaren rantaan. Pitkän Karibialle matkustamisen ja matkan valmistelun jälkeen otimme vihdoin myös hiukan aikaa itsellemme. Rentouduimme yhdessä uiden tämän trooppisen saaren siimeksessä ja nautimme ensimmäisen yhteisen illallisen merellä. Heti ensimmäisestä illasta lähtien vahtivuorot alkoivat pyöriä. Yöllä Vahinea kelpasi vahtia ankkurivahdissa suuren kuun valaistessa taivasta. Suuntasimme ajatuksemme tulevaan ja keskityimme kunnollisen levon saamiseen ennen ympärivuorokautisen purjehtimisen alkamista.

Täällä saa pitää hauskaakin!

Seuraavana päivänä lähtö 04.30 ja suuntana pohjoinen. Sääennusteet näyttävät tällä hetkellä lupaavilta ja ryhmähenki on korkealla. Hiukan jännittää miten pitkä tauko purjehduksesta vaikuttaa ensimmäisten päivien menoon: tuleeko meripahoinvoinnin kangistamia paljonkin? Yksi on varmaa eli se, että tästä alkaa matkamme ehkä vaikein etappi!

Uintihetki laskevan auringon alla

/Ale

Puheenaiheet Matkat