Maailmankansalainen, seikkailija, kansalaisaktivisti ja tuleva ope – näillä sanoilla voisin kuvailla itseäni. Synnyin Valko-Venäjällä aika vaatimattomissa olosuhteissa, mutta vuonna 1997 muutimme Suomeen. Se oli iso juttu elämässäni, ja sain painia pitkään maahanmuuttajaleiman kanssa. Muutin omilleni 15-vuotiaana ja aloin elättää itseni samalla, kun opiskelin Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Olen rohkea tarttumaan tilaisuuksiin, ja 18-vuotiaana pääsin Brysseliin Euroopan parlamenttiin viestintäharjoittelijaksi. Se oli silmiä avaava kokemus ja portti suureen maailmaan, joka osoittautui lopulta aika pieneksi.

Nuoruudesta lähtien tein kymmenen vuoden ajan aktivismia, poliittista vaikuttamista ja viestintää. Toimintaan minut ajoi lapsuuden toiseuden kokemus ja halu osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan. Sitten tarvitsin tauon ja kouluttauduin ravintolakokiksi. Kokkikoulu oli mielenkiintoista aikaa ja opetti minulle paljon itsestäni. Rakastan ruokaa ja kokkaan yhä mielelläni läheisilleni, vaikken alalle päättänytkään jäädä. Kaksi vuotta sitten luokanopettajaopinnot veivät Turkuun. Olin aina halunnut olla maailmanparantaja ja työskentelin paljon vaikuttajaviestinnän parissa, mutta sitten tajusin, että voin saada hyvää aikaan myös pienemmässä mittakaavassa. ”Think global – act local”, niinkuin vanha iskulause menee.

Ajatus opettajaksi ryhtymisestä syntyi erään Sitran projektin aikana, jossa olin mukana. Yliopistoon pääseminen amiksen pohjalta ja maahanmuuttajataustaisena oli mulle iso juttu. Kotona minua ei ole erityisemmin kannustettu korkeakoulutuksen pariin. Korkeakoulutettujen kavereiden esimerkin ja tuen myötä aloin kuitenkin ajatella, että kyllä minäkin siihen pystyn. Inspiroidun ystävistäni, jotka tekevät elämässään rohkeasti arvopohjaisia päätöksiä ja seisovat omien tekojensa takana. Kolmen vuoden kuluttua olen toivottavasti valmistunut yliopistolta ja minulla on työ, jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Toivon myös voivani kesäisin seikkailla koirani kanssa. Hankin vuosi sitten rescue-koirani Aman pitkän harkinnan jälkeen. Seuraavaksi haluaisin rakentaa kolmikkokajakin itselleni, kumppanilleni ja koiralleni, tulevia seikkailuja varten.

Minulle tärkeitä arvoja ovat solidaarisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus. Siedän huonosti epäoikeudenmukaisuutta ja välinpitämättömyyttä, ja tartun herkästi epäkohtiin. Tälläiseksi minut on kasvattanut pitkälti mummini, joka oli kovasta elämästään huolimatta aina auttamassa muita. Mummilta olen perinyt ennen kaikkea arvopohjani ja halun toimia. Minulla on vahva usko elämään ja halu mennä eteenpäin.
Opettajana haluaisin olla tukemassa oppilaiden itseluottamusta ja uskoa siihen, että nämä voivat aktiivisesti osallistua elämäänsä ja tehdä siitä parempaa. Pyrin elämässäni edistämään solidaarisuutta ja yhdenvertaisuutta. Kylmien arvojen ja välinpitämättömyyden sekä muukalaisvihamielisyyden lisääntyminen puistattaa minua. Toivoisin, että kaikki voisivat katsoa vähän enemmän lähimmäistensä perään. Ystäväni pitävät minua varmaan hyvällä tavalla hulluna ja iloisena, menevänä tyyppinä. Olen todella sosiaalinen, mutta tällä purjehduksella olen oppinut tarvitsevani myös omaa aikaa vastapainoksi.

Ensipurjehduksellani Kuunari Helenalla vuonna 2015 sain kokea, millainen Itämeri on syysmyrskyssä. Saapuminen Tallinnaan myrskyisen yön jälkeisenä aamuna oli hieno kokemus. Jäin heti koukkuun purjehtimiseen. Tälläkin reissulla suosikkihetkiäni ovat olleet rauhalliset aamuyön hetket. Meri muistuttaa ihmisen pienuudesta, ja siten voi sovittaa oman elämänsä oikeaan mittakaavaan. Meri opettaa myös kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tälle reissulle lähtiessä pohdiskelin paljon, onko minulla oikeus matkustaa ilmastosyistä maapallon toiselle puolelle aloittaakseni tämän matkan. Seuraavien reissujen uskon rajoittuvan Itämeren piiriin.

Viimeiset kaksi kesää olen päässyt työskentelemään Meriheimo-projektissa. On ollut hienoa seurata, miten meri ja purjehtiminen avautuvat uusille ihmisille ja miten nämä kehittyvät purjehdustaidoissaan sekä iloitsevat kokemastaan. Muiden ilon näkeminen inspiroi. Tällä reissulla olen tiimimme viestintä- ja yhteistyövastaava. Erityisesti ennen matkaa tukijoidemme yhteistyökuvioiden ja isojen mediatalojen yhteyksien valmistelemiseen meni paljon aikaa. Toivon, että reissumme näkyvyys mediassa levittäisi sail trainingin tunntetuvuutta entistä laajemmalle yleisölle. Olen iloinen siitä, miten kaikki tiimistämme ovat osallistuneet tähän projektiin myös sisällöntuottajina. Muuten veneellä olen usein tsemppaajan ja tunnelmannostattajan roolissa. Yritän oppia asioista mahdollisimman paljon ja pyrinkin aina pohtimaan: ”Miksi on näin?”.

Kolme asiaa, joista en luovu:

1. Ystävät – kaikki ne ihanat typpit, jotka muodostavat minulle perheeni

2. Seikkailullisuus – elämä on aivan liian lyhyt paikallaan nököttämiseen

3. Elämänmyönteisyys – Hymyllä mennään!

Kannellenousu -biisini:

Drinksuilla on yleensä kaksi ajankohtaa: family time ja rantautuminen. Family timen yhteydessä drinksuja kutsutaan sundownereiksi, sillä ajankohta sijoittuu jotakuinkin auringonlaskuun. Rantautumisen yhteydessä juodaan töijärit (töijäys tarkoittaa laituriin kiinnittymistä). Töijärit juodaan poikkeuksetta, mutta sundownerit riippuvat monesta tekijästä tärkeysjärjestyksessä kapteeni, keli, ainesosat ja miehistö. Kapteeni päättää aina viime kädessä, mitä ja milloin tarjoillaan. Vallitseva ja tuleva keli vaikuttaa myös tarjoiluun sekä drinkkien alkoholipitoisuuteen. Baarimestarin on oltava tarkkana, että miehistö pysyy toimintakuntoisena ja tyytyväisenä. Usein drinkit tehdään miedompina kuin maissa sekä välillä kokonaan holittomina. Aluksen rajallisista varastoista johtuen kaikki drinkit eivät ole mahdollisia, joten baarimikon on oltava innovaatiokykyinen reseptien suhteen. Pian pilaantuvien kasvisten käyttö drinkkeihin on myöskin erittäin suositeltavaa, tästä esimerkkinä alkumatkan pilaantuvista banaaneista tehty Bana Colada ja itävistä inkivääreistä tehty Atlantic Ginger Ale. Viimeisenä miehistö saa esittää toivomuksia. Tästä tärkeysjärjestyksestä on myös olemassa poikkeus: onginnan palkintoina olleet kaksi kuponkia, joilla saa toivoa mitä tahansa drinkkiä. Tämä kuponki ylittää jopa kapteenin määräysvallan.

Baarimikon pesti on eräs aluksen tärkeimpiä. Pesti edellyttää suuren luokan vastuullisuutta, innovaatiokykyjä ja jatkuvaa valmiutta. Aluksen juomavarastot ovat baarimikon takana, mikä edellyttää kapteenin täyttä luottamusta. Drinkit myös parantavat miehistön moraalia ja sisältävät tarpeeksi vitamiineja pitämään keripukin loitolla. Juomavalikoima on myös hyvin rajallinen, mistä johtuen baarimikon on osattava tehdä paras mahdollinen drinkki saatavilla olevista aineista (tai vielä parempaa: valmistettava omat juomansa). Vaihtelevista keleistä johtuen baarimikon on myös oltava valmiina sekoittamaan drinksut mahdollisimman nopeasti ja kylmänä.

Miten päädyin itse tähän tehtävään? Olin 2017 Vahinen matkassa Tall Ships’ Regatta -tapahtumassa Aava Transatlantic -tiimissä, jolloin Jarkko oli myös kapteenina. Jarkko huomasi jo ensimmäisessä satamassa potentiaalini tulevaksi baarimikoksi, joten sain kunnian toimia kokelaana vajaan kahden kuukauden aikana. Tänä aikana näyttöni oli kiistaton, minkä ansiosta sain vakituisen paikan tälle legille.

Yleensä baarimikot pitävät suurimmat salaisuutensa itsellään, mutta poikkeuksellisesti jaan nyt erään suosituimman reseptini, Atlantic Dark’Stormyn:

Atlantic Dark’Stormy:
Reilusti Atlantic Ginger Alea
Loraus kalantapporommia
Reilu rutistus limeä
Jäätä, jos saatavilla

Sekoita rommi ja lime keskenään. Lisää jää ja täytä tarjoiluastia ginger alella. Nauti tai vähintään juo heti.

Atlantic Ginger Ale Resepti:
5 gallonan gallona
Puoli purkillista inkiväärijuurta
Vettä sen verran, että gallonaan jää kallistusvaraa (tai kunnes kapteeni pysäyttää makeavesipumpun).
Pari kourallista inkivääriä
Paketillinen sokeria
(Hiivaa, jos on kiire)

Keitä inkiväärejä vedessä pari kertaa, kunnes niistä ei irtoa enää makua.
Lisää sokeri joukkoon ja kaada seos gallonaan. Lisää joukkoon inkiväärijuuri (ja hiiva), kun seos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi. Tuki gallona ja anna juoman käydä kannella 2-3 päivää. Tämän jälkeen suodata se toiseen pulloon ja laita jääkaappiin jäähtymään tarjoilua varten.

Inkiväärijuuren resepti:
Kourallinen inkivääriä raastettuna kuorineen
Käsivaralta sokeria
Vettä, kunnes inkiväärit juuri peittyvät

Raasta inkiväärit kuorineen, ja lisää ne lasipurkkiin. Lasipurkki kannattaa keittää, jotta juuri ei pääse homehtumaan. Seuraavaksi sekoita vesi ja sokeri joukkoon, ja jätä juuri käymään pariksi päiväksi. Juuri on valmis, kun ilmakuplia alkaa ilmestymään juuren sekaan. Juuri säilyy pitkään, jos sitä ruokkii sokerilla parin päivän välein.