Olen kotoisin pohjoisesta, Rovaniemeltä. Asuimme siellä ensimmäisiin kouluvuosiini asti. Sitten isän työt veivät meidät Etelä-Suomeen, ja nuoruuteni vietin Hyvinkäällä. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Tampereelle, missä asuin kymmenisen vuotta. Tänä aikana vietin kuitenkin paljon aikaa muuallakin, eikä minulla ole kovin vahvoja siteitä mihinkään yksittäiseen paikkaan tai kaupunkiin. Pohjoisen peruja minussa on kaipuu luonnon lähelle ja lappilainen avoimuus. Pohjoisessa ihmiset ovat ihanan rempseitä ja ystävällisiä. Nyt olen päätynyt asumaan Turkuun. En osaa nimetä elämästäni selkeitä käännekohtia. Jotkin tapahtumat ovat toki vaikuttaneet elämääni enemmän kuin toiset, mutta kaikki elämäni käänteet ovat jossain määrin vahvistaneet ajatustani siitä, mitä ajattelen itsestäni ja mitä haluan elämältäni. En tiedä, missä olen viiden vuoden kuluttua – elämällä on tapana yllättää!

Lapsena harrastin erityisesti uintia ja se vei ison osan vapaa-ajastani. Hiljalleen uinti ei kuitenkaan enää tuntunut niin nautinnolliselta eikä kilpaileminenkaan juuri motivoinut, ja niinpä lukioikäisenä luovuin aktiivisesta treenaamisesta. Edelleen rakastan kuitenkin vedessä olemista! Myöhemmin olen onneksi löytänyt uusia tapoja nauttia vedestä. Surffauksen löysin opiskeluaikoinani ainejärjestömme järjestämän reissun kautta ja olen opetellut myös sukeltamaan. Aloin purjehtia vasta vuosi sitten, kun hankimme kaveriporukalla oman pienen purjeveneen. Viime kesä menikin aika lailla veneeseen ja purjehduksen saloihin tutustuessa. Ensipurjehdus jännitti ja veneen kallistelu tuntui aluksi todella oudolta ja luonnottomalta. Vei hetken oppia luottamaan siihen, että vene ei todella ole kaatumassa. Purjehdimme lopulta koko viime kesän saaristossa ja taivastelimme kaiken kauneutta.

Olen ammatiltani lääkäri. Pidän tässä työssä erityisesti erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Terveyskeskuksessa työskennellessä potilaiden kirjo on valtava: kahta samanlaista tapausta ja potilasta ei ole. Se tekee työstä sopivan vaihtelevaa ja monimuotoista, mutta myös haastavaa. Minulla on vielä paljon opittavaa, mikä on oikeastaan aika ihanaa. Koko ajan saa haastaa itseään ja päivittää osaamistaan. Yritän parhaani mukaan olla hyvä ihminen – en täydellinen, mutta lähtökohtaisesti hyvä. Elämä ei ole mustavalkoista, ja kaikki tekevät virheitä, mutta tahallaan ei tulisi satuttaa tai sulkea pois muita. Lähimmäisistä välittäminen ja tasa-arvo ovat minulle tärkeitä, ja tietysti myös ympäristöstä huolehtiminen. Ihailen ympärilläni olevia ihmisiä ja hämmästelen usein, miten rohkeita ihmiset ovatkaan ja miten rohkeasti he kohtaavat maailmaa. Epäoikeudenmukaisuudella ja kapeakatseisuudella voi saada minut suuttumaan. Ystäväni kuvailisivat minua ehkä jonkinlaiseksi tuuliviiriksi, sillä olen koko ajan menossa ja minulla on aina uusia suunnitelmia ja projekteja. Olen haaveilija, ja myös niiden haaveiden toteuttaja. Toisaalta tykkään olla myös paljon paikoillani ja minussa on vähän pesänrakentajaa: on ihanaa, kun on oma koti. Haluaisin esimerkiksi oman lampaan, jota voisin oppia keritsemään ja jonka villaa voisin oppia kehräämään.

Tällä purjehduksella hoidan suhteemme Ahdin suuntaan: tarjoan Ahdille aamuisin korkillisen rommia ja vaihdamme siinä päivän kuulumiset. Tuulionni onkin ollut suotuisa! Haluan toimia osana tiimiä. Olen aika uusi purjehduksen parissa, joten olen myös avoimin mielin oppimassa uutta. Olen ollut hämmästynyt siitä, miten paljon unta sitä näissä olosuhteissa tarvitseekaan. Purjehduksen alussa minun piti oppia hyväksymään se, että purjehtiminen voi joskus tuntua myös ikävältä: pahoinvointi ja väsymys yllättivät, vaikka lähtökohtaisesti tällainen purjehdus kuulostaakin nautinnolta. Siedän kuitenkin epämukavuutta aika hyvin. Tulen helposti toimeen muiden kanssa ja kestän kohtalaisen hyvin oman tilan puutetta, mikä auttaa tällaisiin olosuhteisiin sopeutumista. Vapaavahdissa tykkään lukea ja välillä ihan vain olla ihmetellä. Valokuvaan myös elämää veneellä. Minulla on mukanani vesivärit, mutta niitä en vielä ole ottanut käyttöön. Pienet asiat ilahduttavat minua, kuten vaikkapa aamiaisella tarjoillut uunituoreet sämpylät tai hauskanmallinen pilvi horisontissa.

Meri on iso. Sekä purjehduksessa ja surffauksessa merta oppii arvostamaan, sillä niissä on toimittava sen ehdoilla. Mereen ei voi itse vaikuttaa ja ajoittain sen voima voi olla myös pelottava. Meri voi olla kuitenkin myös kaunis ja lempeä. Sukeltaessa olen nähnyt meren toisen puolen, kaiken sen hiljaisuuden ja rauhan. Pinnan alla on ihan oma maailmansa. Purjehdus antaa minulle aikaa olla luonnon ääressä ja rauhoittua sekä mahdollisuuden viettää aikaa ystävien seurassa. Tälle purjehdukselle osallistumista ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, vaikka kasvimaan hoito jääkin tänä kesänä vähemmälle. Atlantin ylittämisestä en ollut oikeastaan edes ehtinyt unelmoida. Suurin purjehdukseen liittyvä unelmani on ehkä ollut mastoon kiipeäminen, mutta se ei ole toteutunut ihan vielä.

Kolme asiaa, joista en luovu:
1. hitaat aamupalat
2. simpukoiden keräily
3. lapsenmielisyys: uteliaisuus ja avoimuus maailmaa ja ihmisiä kohtaan

Kannellenousubiisi (alkumatkan banaanikatastrofin innoittamana):