Pintaa syvemmälle: Heini, 33

Vartuin Päijät-Hämeessä järvien sylissä: Synnyin Nastolassa ja kasvoin täyteen pituuteeni pikkuruisessa Artjärven kunnassa. Teini-ikäni asuin Lahdessa, ja usein esittelenkin itseni lahtelaisena. Sittemmin elämä on vienyt Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin, mutta myös ulkomaille. Olen asunut Ranskan Normandiassa, Romanian Transilvaniassa ja Virossa. Nykyinen osoitteeni Normandiassa minulla on ollut poikkeuksellisen pitkään, jo kolme vuotta. Pian olisi kai aika jatkaa taas eteenpäin! Lapsena kaikenlaiset matkustamisesta ja lähtemisestä kertovat laulut koskettivat minua suuresti ja luulen, että eräänlainen levottomuus ja irrallisuus onkin ollut minussa aina. En haaveile pysähtymisestä tai pysyvyydestä, tarvitsen muutosta säilyttääkseni minulle ominaisen melankolisen pohjavireen. Tällä hetkellä opetan yliopistossa pääasiassa suomen kieltä, mutta myös Suomen historiaa ja pohjoismaista elokuvaa. Opettajana olen luova, käytännönläheinen ja kannustava. Rakastan työtäni, mutta mietin koko ajan, mitä kaikkea muutakin sitä voisi elämässään tehdä.

Elämäni jakautuu luontevasti eri vaiheisiin sen mukaan, milloin olen lähtenyt rakentamaan elämää johonkin uuteen paikkaan. Omien rutiinien ja uusien sosiaalisten piirien luominen on aina ollut myös mahdollisuus luoda ja määritellä itseään uudelleen. Samalla se on tehnyt entistä selkeämmäksi niitä piirteitä minussa, jotka eivät muutu. Totta kai yritän parhaani mukaan tulla aina entistä paremmaksi ihmiseksi, mutta on ollut tärkeää oppia myös hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Iän myötä luonteeni on tasaantunut ja olen kai oppinut rakentavaa kanssakäymistä enkä suutu niin herkästi kuin ennen. Epäreilua kohtelua en tosin siedä vieläkään, vaan saatan mököttää pitkäänkin. Hämmästelen usein sitä, miten upeita ja inspiroivia ystäviä minulla onkaan siitä huolimatta, että olen itse mörökölli introvertti. Monet pitävät minua rohkeana seikkailijana, mutta parhaimmat ystäväni tuntevat myös epävarman jännittäjän kaiken takana.

Vapaus on minulle tärkeää. Se ei tarkoita vapautta ilman vastuuta, vaan oikeutta elää ilman pelkoa sekä vapautta kahlitsevista rooleista, riippuvuussuhteista ja materiasta. Ajatus omaisuuden kartuttamisesta on minulle vieras. Meri on minulle vapauden ilmentymä: kun maa on tarpeeksi kaukana, meri takaa mahdollisuuden irrottautua todellisuudesta, jonka eläminen mereltä käsin suunnatonta avaruutta katsellessa vaikuttaa lähinnä absurdilta. Veneellä elämä keskittyy tärkeimpiin asioihin: syödä, nukkua, olla, hengittää. Meri on elementtinä vapaa ja vallaton, jotain, mitä ihminen ei voi hallita, ostaa tai omistaa. Rakastan ennen kaikkea myrskyävää merta. Oli sää millainen hyvänsä, meri on kangas, jolle voin projisoida omat haaveeni ja ajatukseni. Voisin istua katsomassa merta loputtoman kauan. Rakastan myös majakoita ja olinkin nuorempana innokas majakkaseuralainen – pala sydämestäni on jäänyt ikuisiksi ajoiksi Märketin majakkasaarelle.

Nousin ensimmäistä kertaa Vahinen kyytiin kesällä 2015 Cherbourgissa. Se oli samalla ihka ensimmäinen purjehduskokemukseni. Olin päivän purjehduksen jälkeen aivan hajalla ja itkin punkassa pahaa oloa sekä sitä, että olin niin pihalla kaikesta, mitä veneessä tapahtui. Piti opetella uusi kieli ja uusi tapa liikkua, ja täällä sitä edelleen ollaan. Koronaeristyksen aikana ahdistuin ajan kulumisesta; alkoi näyttää siltä, että elämässä ei ehkä ehdikään tehdä kaikkia niitä asioita, joita haluaisi. Yksi haaveeni oli purjehtia Atlantin yli, mutta keväisin ja syksyisin ylitys ei sovi aikatauluihini. En siis epäröinyt hetkeäkään, kun kuulin mahdollisuudesta lähteä tälle purjehdukselle! Tätä kirjoittaessani Atlantti on jo ylitetty, ja olen nauttinut joka hetkestä. On ollut ihanaa tuijotella tyhjää horisonttia, mennä sekaisin päivistä ja irrottautua täysin tietoverkoista. Normaalisti tarvitsen paljon omaa tilaa, mutta vaikka jaamme veneen vähät neliöt kymmenen hengen kesken, ei yksityisyyden puute ole alkanut ahdistaa. Tiivis yhteiselo on ollut tervetullutta vaihtelua kahden kuukauden yksin vietetyn koronaeristyksen jälkeen. Muiden jutut naurattavat välillä niin, että en tahdo saada henkeä.

Vahvuuteni purjehtijana lienee sisukkuus. Olen tiimimme kielenhuoltaja ja organisoin myös ruokahankinnat. Viime aikoina olen osoittanut myös selvännäkijän kykyjä, sillä ennustin Atlantin ylityksen jälkeisen saapumispaikan ja -ajan tismalleen oikein. Moni muukin asia on elämässä lopulta mennyt juuri niin kuin pitikin, joten suhtaudun tulevaisuuteen luottavaisesti. Voin kai pitää itseäni aika onnekkaana röllinä. Haluaisin vielä jonain päivänä purjehtia maailman ympäri.

Kolme asiaa, joista en luovu:

1.villasukat: Steppaan kotona villasukissa kesät talvet.

2.kirjat: Painettu kirja on toimivin muoto myös veneellä.

3.sauna: Suomessa ollessani saunon lähes päivittäin. Rajaportti on suosikkini.

kannellenousubiisi: