Pintaa syvemmälle: Paula, 28

Olen syntynyt Keminmaassa perheen seitsemänneksi lapseksi. Asuimme punaisessa puutalossa Kemijoen varrella, ja kävin kouluni joen molemmin puolin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2011. Silloin minulle ei kuitenkaan ollut vielä valjennut, mitä haluaisin elämälläni tehdä. Olin tasaisen hyvä koulussa ja kiinnostunut monista asioista, mutta minun oli vaikea tunnistaa omia vahvuuksiani tai selkeitä mielenkiinnon kohteita. Pidin lukion jälkeen pari välivuotta, jonka aikana olin muun muassa kolme kuukautta ulkomailla vapaaehtoistyöprojektissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun lähdin yksin pidemmälle matkalle kauas kotoa. Se antoi rohkeutta ja uskoa siihen, että maailmalla pärjää. Olen aina ollut mahdollisuuksiin tarttuja, minun on ollut helppo tehdä spontaaneja päätöksiä.

Ikinä ei voi nauraa liikaa!

Päätös omasta alasta syntyi lopulta sattumanvaraisesti. Tunnustelin erinäisiä alavaihtoehtoja, ja lopulta päädyin lukemaan sosiaalipedagogiikkaa Kuopioon. Yliopistoon meneminen oli yksi elämäni käännekohta. Opintojen ensivuodet olivat ensimmäinen kunnollinen itsenäistymisen aika, irtiotto entisestä ja henkisen kasvun aikaa. Vapauden huuma yhdistyi uuden arvopohjan rakentamiseen. Opinnot antoivat minulle valtavasti ja auttoivat rakentamaan omaa tapaa katsoa maailmaa. Olen saanut kohtalaisen vapaasti etsiä omaa ääntäni. Pidän ajatuksesta, ettei ihminen tule valmiiksi, vaan hapuilu ja epämääräisyys kuuluvat kurssin hakemiseen. Nyt elän vuosi kerrallaan ja tulevaisuus on pitkälti avoin. En kaipaa sitä, että minut muistettaisiin saavutuksista vaan pikemminkin siitä, kuka olen ja kuinka kohtaan ihmiset ja muun olevan.

Yhdenvertaisuus on minulle todella tärkeää: kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja jokaisella ihmisellä on oma merkityksellinen tarina kerrottavanaan. Purjehduksilla on hienoa juuri ihmisten yhteen tuleminen; se, että jokainen miehistön jäsen tuo porukkaan oman oleellisen lisänsä. Tänään minua on ilahduttanut miehistön keskinäinen kemia ja lukuisat perusteelliset naurut. Ystäväni varmaankin kuvaisivat minua seikkailumieliseksi ja rohkeaksi. Tämä varmasti jossain määrin kuvaa minua, joskaan en miellä rohkeutta ainoastaan ulkoisesti näkyvänä tarttumisena rohkeutta vaativiin tekoihin. Ulospäin näkyvien iloisuuden ja hersyvyyden lisäksi minussa asuu vetäytyvä erakkoluonne. Tällä purjehduksella haluan olla aktiivisesti mukana yhteishengen luomisessa. Nähtäväksi jää, mikä tekee juuri minun roolistani erityisen.

Olen aina asunut meren äärellä, meri on aina ollut läsnä. Purjehduksen kautta olen siirtynyt meren ääreltä merelle. Meri on mysteeri. Se elää koko ajan, mutta näemme vain pinnan tietäen, että se kätkee sisäänsä elämää ja uusia maailmoja. Toisaalta meri liittyy vapauteen – kaikki suunnat ovat mahdollisia. En pelkää merta aktiivisesti, mutta meri, kuten kaikki luonnonvoimat, herättää kunnioitusta. Sitä ei voi hallita, vaan ihmisen on sen äärellä ymmärrettävä ja hyväksyttävä oma pienuutensa. Purjehduksessa on paljon samaa kuin vaeltamisessa: se, miten ollaan luonnonvoimien ympäröimänä sekä selviydytään ja toimitaan erilaisissa tilanteissa. Purjehdin ensimmäistä kertaa Purjelaivasäätiön kuunari Helenalla Tanskasta Helsinkiin vuonna 2013. Se oli rakkautta ensikokemuksella, mutta vasta vuosia myöhemmin jatkoin purjehtimista Nuorisopurjehtijoiden kanssa. Siitä lähtien olen ollut kaikilla mahdollisilla purjehduksilla, joihin suinkin pääsen mukaan.

Purjehdus antaa minulle mahdollisuuden kehittää uutta konkreettista taitoa. Purjehtien pääsee uusiin paikkoihin ja yhteys luontoon on vahva. Rakastan olla luonnossa. Lisäksi purjehduksessa on vahva sosiaalinen ulottuvuus. Minusta on hienoa, että ihmiset tulevat yhteen ja muodostavat ainutlaatuisen porukan, luovat matkaa yhdessä. Hienoimmat purjehdusmuistoni liittyvät hetkiin, jolloin makaan kannella tähtitaivaan alla. Purjeet ovat ylhäällä, ilta hämärtyy, horisontissa siintävät valot ja kipparit kertovat hurjia tarinoitaan. Epäilemättä Atlantin ylityksestä muodostuu vahva kokemus. Tämä purjehdus tuli eteen yllättäen, mutta en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Minulla on mukanani vino pino kirjoja, musiikkia ja ristipistotyö. Haaveilen Huippuvuorille purjehtimisesta – napapiirin ylittämisestä ja yöttömässä yössä purjehtimisesta.

Kolme asiaa, joista en luovu:

1. nauru                         ilmentää spontaania tunnetilaa ja ihmisten välistä yhteyttä
2. kellunta                   yksi riemastuttavimmista ominaisuuksista vedessä
3. appelsiinimehu  aamuaddiktioni

Kannellenousubiisi: