Älyttömät, kauniit asiat
Olen kerännyt Lontooseen kasan tavaroita, jotka muodostavat ympärilleni kodin. Yhdistävänä tekijänä tuntuu jokaisella esineellä olevan melko vähäinen käytännöllisyys:
Penguinin postikortit koristavat entisen takan paikkaa. Seinässä ne ovat kiinni tietenkin teini-iän bändijulisteille uskolliseen tapaan sinitarralla.
San Pellegrinon pullot ovat kauniita ja sisältö hyvää. Pahettani hillitsee onneksi hinta – tätä kun ei saakaan Sainsbury’sin Reduced-to-clear-hyllyltä.
Viime viikon skandityttöjen lounas Scandinavian Kitchenissä (suosittelen smörgåsbordia ja etenkin perunasalaattia!) päättyi shoppailureissuun. Ravintolan takaosan elintarvikehyllyltä olisi voinut tarttua mukaan järkevä ja käytännöllinen, pienenpieni Wasan Sport-näkkäripakkaus, mutta kassalle raahasin lähes itseni kokoisen Leksands Knäcken (josta olen muuten häpeilemättä syönyt jo puolet).
Jouduin kohtaamaan kylmän pettymyksen American Apparelin Warehouse Salessa Brick Lanella viime perjantaina, sillä valikoima koostui lähinnä surullisista vinosaumaisista t-paidoista. Onneksi löysin kulman takaa uskomattoman epäkäytännöllisen ihanat House of Wilden shortsit. Kaappiani kaunistamaan (tai kauhistamaan) nämä pääsivät 25 punnalla, vaikka retail price on lähemmäs 130 puntaa.
Oletettavasti 1970-luvun Amerikasta peräisin oleva Chief Paints-kyltti ei toimita muuta kuin koristeen virkaa, mutta sointuu täydellisen epäharmonisesti georgiaaniseen arkkitehtuuriin.
Puinen kalenteri taas on varmasti epäkäytännöllisin omistamani esine. Unohdan aamuisin vaihtaa päivämäärän, joten kalenteri laahaa useimmiten ainakin viisi päivää jäljessä. Tulkitsen tämän hyvänä merkkinä – vauhdissa kyydistä jäävät päivät viestivät ihanan kiireisestä ajasta.
Newgaten Cubic-kellon oli tarkoitus olla varahälytyskello niiden päivien varalle, joina tarvitsen tuplaherätystä. Perinteinen herätyskello on kuitenkin todistautunut liian hankalaksi laiskurille. Onneksi kuutiokello on myös kaunis ja istuu hyvin sängyn kulmalle.
En tiedä kertooko tavarakokoelmani muusta kuin silkasta materialismista, mutta rakastan jokaista sopivasti typerää tavaraani niin paljon kuin näkkileipää tai puukalenteria voi rakastaa.
Ehkä kaipaan rationaalis-analyyttisten luentojen rinnalle jotain täysin hölmöä ja järjetöntä, mutta kaunista.