Kiitospäivä Lontoossa

Elämäni ensimmäinen thanksgiving dinner – portviiniä ja hyvää seuraa.

Viidentoista hengen joukkoon mahtui ainakin viisi eri maata; mukanaolleiden jenkkien lisäksi seurueesta löytyi kööpenhaminalainen, australialainen, ruotsalainen ja ranskalainen. Olohuoneen pöydällä seilasivat sulassa sovussa brittilippukupit ja Venäjältä ostettu Obama-aiheinen maatuska; kesken illallisen pidettiin tietenkin puhe. Viisitoista eri I am thankful for… alkuista lausetta itkettivät salaa.

Georgian koti Wimbledonissa toimi täydellisenä miljöönä ihanalle illalle – pehmeitä nahkasohvia koristivat viltit ja kultakehyksiset peilit heijastivat kynttilöiden valoa – niinkuin tanskalainen vahvistuksemme asian esitti: There can be no ugly people in this house – there are too many mirrors.

Rauhallisesta ja vihreästä Wimbledonista oli hyvä palata kotoisaan Bloomsburyyn, kliseisesti sanottuna kiitollisena kaikesta siitä, mitä on ehtinyt kerätä ympärilleen Lontoossa.