Kas. Saamani lukijapalautteen mukaan ainakin toista tän viritelmän lukijoista kiinnostelee meidän elokuisten juhlien tämänhetkinen tila ja tola. Täältäpä siis pesee.

Jännä sinällään, aihe kiinnostelee itseänikin melkoisesti edelleen. Sekä ilmeisesti aika montaa tuttua ja tuntemattomampaa ensi kesän morsmaikkua. Olen nimittäin löytänyt intterwebseistä aivan valtaisan vitsikästä vertaistukea Facebookin ja Whatsappin Häät 2018 -ryhmien muodoissa. [Kyllä, luit oikein. Monikossa. Ryhmien. Antakaamunkaikkikestää.]

Katsokaas kun mun ongelmanihan on jo vuosikausia ollut se, että olen järjestänyt työkseni aivan järjettömän päräyttäviä kinkereitä (muidenkin kuin omasta mielestäni siis!) - enkä luonnollisestikaan voi, enkä osaa ajatella omista häistäni yhtään mitään vähemmän spektaakkelinomaista nyt ainakaan. Ja totta kai (kuten kaikki normaalit ihmiset, ehhehe) olen myös erittäin vierasorientoitunut tässä asiassa. Kun taustani Event Organizer Extraordinairena on melko lailla kaikkien kutsuvieraiden tiedossa, niin eihän tässä nyt mihinkään kuluneeseen suutarin lapset ja juhlajärjestäjän susipaskat häät -syndroomaan ole kenelläkään mielenkiintoa. Tai ainakaan minulla.

Armas siippani puolestaan on kovin luottavainen siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan, omassa ajassaan. Eikä hänellä ole niin valtavan suurta halua ylipäätään paistatella valtaisan huomion kohteena, juhlissa tai arjessakaan. Että melkoista kompromissien hakemista on meillä keskustelu ja suunnittelu ollut, etenkin alkuun.

Että tuossa alkuvuodesta ulkopuoliselle vertaistuelle tehtyjen ja tekemättömien asioiden, paikallisten kampaamosuositusten jne. suhteen oli enemmänkin ehkä tarvetta. Mutta nyt voi onneksi sanoa, että häähommat meillä etenee melko lailla vaivatta ja hyvissä fiiliksin.

Neljä kuukautta ja muutama hassu päivä päälle on siis meidän h-hetkeemme aikaa. Hamstrasin alkuvuodesta vanhana tarjoushaukkana niin häähamosen, kengät kuin vihkisormuksenkin melko tukevilla alennuksilla varustettuna, erinäisistä webbikaupoista. [Tällä hetkellä n. kuukausi sitten aloittamamme elämäntaparemontti tosin ihan pikkiriikkisesti uhkaa näiden ostosten järkevyyttä, kun ko. mekko on tällaisenaan jo 2 numeroa liian suuri, enkä sormusta ole oikein uskaltanut edes kokeilla. Mutta ompelija on jo katsottuna ja muokkausten mahdollisuutta selvittelen tässä lähiviikkoina: kaunis mekkoni maksoi siis piirua vajaat 35e kotiintoimitettuna, eli vähän pystyy vielä sijoittamaan korjausompelimoon, noin kustannusnäkökulmasta siis.]

Painotalosta tilatut kutsut meillä on postimerkkejä myöten valmiina, vieraslista viimeisiä silauksia vailla ja kuten taisin mainostaakin, niin omat polttarinikin on jo kertaalleen lusittuina. Vihkiaika maistraattiin on hoidossa ja juhlapaikalla tapahtuvan siunauksen runko rakennetaan yhdessä paikalle lupautuneen papin kanssa. Rukoushetken musiikista vastaa osin veljen avokki ja osin Spotify. Joista jälkimmäinen huolehtii myös vieraiden viihtymisestä koko loppuillan ajan. Hääkakulle on tekijänsä sekä koristeensa, tarjoilijoiksi lupautuneet kaksi luotettavinta tuntemaani tyyppiä, alkumaljaksi soveltuva skumppa on valittu ja hyväksi havaittu. Sekä lennot ja majoitus syyskuussa koittavalle häämatkalle varattu ja maksettu.

Kerrassaan vinkeät ja erittäin rakkaudelliset kekkerit on siis suunnitteilla - ja mikä parasta, niin fiilis juhlista on edelleen se, että niistä on tulossa ihan meidän näköisemme. Ei loputtoman pitkiä pöytiä, ei itseaskarreltuja hääkarkkeja/pöytäständejä/tulitikkuaskeja/whatnot eikä itse asiassa yhtään mitään itse askarreltua. Ei sydämenmuotoisia ajo-opasteita, ei pönötystä, ei mukahauskoja hääleikkejä, eikä itsellemme tuntemattomia vieraita (kaukaisten sukulaisten tai uusien puolisokokelaiden muodossa siis). Ei siis mitään, mitä jonkun ikiaikaisen perinteen ja tapatietouden mukaan häissä 'kuuluu olla'. Vaan ainoastaan sellaisia juttuja, joita me pidämme tärkeinä ja päivän iloista luonnetta korostavina. Puheita ja vapaamuotoista ohjelmaa (toivottavasti) runsain mitoin, notkuva -ja pääosin itsetehty- buffetpöytä sekä ne kuutisenkymmentä meille rakkainta ja läheisintä. Riittävä määrä kuplivaa juomaa, tarvittavan suuri diskoteekki sekä loppuillasta lämpiävä saunaosasto porealtaineen. Ja elokuun kauniiksi yöksi nuotiopaikalle tarpeeksi kylmää olutta sekä hiilloksella paistettavaa makkaraa.

Lisäksi olemme iloinneet myös siitä, että melko lailla lapsettomat ja isoilta osin avecittomat juhlat ovat toistaiseksi herättäneet vain ja ainoastaan positiivista hyrinää vieraidemme parissa, ja hyvä niin. 

Ei tässä mistään lapsi- tai ihmisvihasta meidän puoleltamme ole koskaan ollut kysymys, vaan yksinkertaisesti siitä, että a) meillä itsellämme ei ole lapsia ja b) tällaisenaan vieraat taittavat melkoisen välimatkan juhliimme päästäkseen. Lisäksi yhdistelmä kuplajuomat, muut ruokajuomat sekä lasten läsnäolo on meistä molemmista vain ja ainoastaan huono. Eli summa summarum: tämä kaikki huomioon ottaen, iso osa ystäväpiirimme äideistä vanhemmista on kuulemma vain oikeinkin tyytyväisiä pieneen syyslomaviikonloppuun Kainuussa sillä verukkeella, että kutsun kuoressa on mainittu vain sen meille läheisemmän ystävän nimi.

Näillä siis mennään elokuuta kohti. Siipan vaate- ja sormusasiat on vielä vähän työn alla, samoin esteettömyystodistusten hankinta ja jokunen muu pienempi juttu. Mutta toistaiseksi tosiaan taas aivan valtaisan hyvissä fiiliksissä, ja molemmat kovin luottavaisina siihen, että hyvät ja meidännäköisemme juhlat näistä aikaiseksi vielä saadaan.

Nonni. Nyt on kuparinen rikki ja blogisuoni päästetty sykkimään valtoimenaan. Hieman vaan hankala yrittää saada punaisen langan päästä kiinni, sen suhteen siis, että mille sitä sitten nyt alkaisi näiden kirjoitusajatusten suhteen...

Meille kuuluu edelleenkin oikein hyvää. Juteltiin siipan kanssa syksyllä muutamaan otteeseen tästä kirjoitteluharrastuksestani - lähinnä siis 'pikkukaupunkilaiset yrittäjät ja heidän yhteisen perhe-elämänsä julkinen repostelu erinäisissä sosiaalisissa medioissa' -näkökulmasta.  Jonka lopputuloksena saatoin mm. viirupäissäni poistella mm. eräitä kihlautumisia raportoineita tekstejäni. [Jälkikäteen ehken hieman harmittaa, kun olisihan ne tekstit voinut edes itselleen ottaa talteen ennen deletoimista...Nnngggh.]

Enihuu, ymmärrän kyllä ajatuksen siitä, ettei me näillä leveyksillä olla ihan niin anonyymejä, kuin blogosfäärissä noin ylipäätään moni tuntuu kuvittelee olevan. Ainakaan, kun kuka tahansa tämän blogin lukija koska tahansa kesäaikaan voi kävellä suoraan työpaikalleni, ilman sen kummempia neitietsivän-kykyjä. Niin eihän se ole kovin anonyymia, ollenkaan.

Mutta sitten taas toisaalta, tässä iässä en ihan hulluna itse jaksa antaa kovin valtaisaa painoarvoa esimerkiksi satunnaisten kahvila-asiakkaiden mielipiteille mun elämäni valinnoista, enkä etenkään ventovieraiden kuvitteellisesta spekulaatiosta samojen asioiden tiimoilta. Että siksipä nyt sitten harjoitellaan paluuta Lilyyn. Jesjesjesjes.

Työkuviot on palaamassa kesämoodiin heti, kunhan tosiaan päästään tästä metrisestä lumihangesta eroon. Toivottavasti ennen juhannusta! Tänä keväänä on onnekseni muitakin hommia sillä lailla kiitettävästi, että viimekeväistä jatkuvaa paskahalvausta ja lumiraivoa ei tarvinne toistaa. Lumi sulaa, kun sulaa. Ja jos ei sula, niin samapa tuo. Tai ei siis se ja sama, mutta ehtiihän tuota tempaista kaffepannun tulille vaikka vasta kesäkuulta. Ja pitää sormensa ristissä, että syyskuu olisi edeltäjäänsä lämpimämpi. 

Tällä viikolla pitäisi tosin tehdä jonkinsortin executive decision siitä, että tilaanko Kontin paikalleen ensi viikon loppupuolella (tää viikko näyttää taas aivan valtavan aurinkoiselta), vai mennäänkö suosiolla helatorstaihin. Toisaalta ja toisaalta -pohdiskelu on saanut melkoisen eeppisiä piirteitä - meinaankin tästä seuraavaksi suhata Rantapuistoon jääkauden paksuutta taivastelemaan. Ja tehdä päätöksiä heti sen jälkeen. Kyllä.

Valtakunnassa kaikki siis edelleen aivan hyvin.

Kas, hän on elossa! 

On tässä vähän vettä virrannut Vantaassa noista viime hurinoistani. Etsittiin kummitukselle kaveria yrittäjää erääseen 90-vuotiaaseen kartanoon. Tehtiin lokakuussa tämän blogin kautta tapaamani supernaisen kanssa sellainen tarjous, josta eivät voineet kieltäytyä - ja niinpä tässä on marraskuun alusta pyöritetty Kajjaanin koreinta juhla- ja kokoustaloa. Kaiken muun ohella.

Pikkujoulukausi humahti ohi melkoisella tahdilla: meillä paisteltiin kinkkua parisataa kiloa - laatikoiden määrää en uskalla edes arvioida. Työpäivät oli ympäripyöreitä, mistä yrittäjä toki on tooosi iloinen. Jännä sinällään, että jouluaatto aloitettiin päivystyksestä: mun selkä sanoi sopimuksensa irti sopivasti 5h ennen (ekan ever oman) sukujoulun alkamista. Kiitos Sirdalud ja Arcoxia joulusta 2017!

Hääsesonki alkaa toden teolla kesäkuulta: firman kalenteriin varattuina on 10 hääjuhlat, so far. Ennen omiamme siis. 

Lauantaiaamuna heräsin Finnairin tekstariin, joka piippasi tehdystä check-inistä. Reissulle, josta itselläni ei siis ollut mitään tietoa. Matkalaukku autoon ja kentälle mars: vastassa Helsingissä oli lähes parikymmentä läheisintä ja rakkainta ystävää ja pullotolkulla skumppaa. Kerrassaan liikuttavaa oli nähdä niin monta parhauden tyyppiä saman katon alla. Eikä oikeastaan enää yhtään malttaisi odotella elokuulle, kunnes taas tavataan.

[Niin, kyllä sitä voi ihminen polttareita viettää jo maaliskuussa, etenkin kun tosiaan kesän kalenterissa on tällä hetkellä suunnilleen kaksi vapaata viikonloppua.]

Ja, kuten viime keväänäkin: täällä on ihan perkeleesti vielä lunta. Enemmän kuin viime keväänä siis. Ihan mahtavaa!

Eli jo perinteisiä sulaako-vaiko-eikö-sula -, avaanko-vappuna-vai-vasta-juhannukseksi - sekä muutan-Espanjaan-saatana -keskusteluita saa käydä itsensä kanssa melko lailla päivittäin.

Tänä keväänä on onneksi jo muutakin puuhaa tulonlähdettä, eli sinällään konttikahvilan ehtii avata vasta toukokuun puolella. Kun kuka sitä keskellä kinoksia kahviaan haluaa juoda. Mutta onhan tää nyt silti, ihan älytöntä. Hanki on ainakin metrinen, yhä edelleen. Päivisin kyllä paistaa aurinko, mutta yöpakkaset rapsuu -10C tuntumassa. Että se siitä keväästä.

Että tällaista täällä. Perussettiä siis: arkista ihmettelyä, yleistä sekoilua ja Monenlaisten Asioiden Yhtäaikaista Suunnittelua ja Järjestelyä.

Mitä ruudun sille puolen kuuluu tänään?