Ensi kuun jälkeen on jo maaliskuu
Tammikuu ja lisääntyvä valo yllätti jälleen allekirjoittaneen. Vastahan se oli elokuu, kauniit aurinkoiset illat ja Rhodoksen lämpimät yöt. Marraskuun pakkaset ja ensimmäisen adventin kauneimmat joululaulut. Ja nyt pitäisi sitten taas olla skarppina lupailemassa kaikenmoista uuteen vuoteen: terveyttä ja hyvää oloa ja vihersmoothieta ja yleistä ilonpitoa vanhojen sekä uusien ystävien kanssa… Järkyttävää!
Joulunpyhät tuli ja meni — meidän toinen yhteinen joulu vietettiin nilikka tiukassa ojennuksessa valtatiellä 22. Ihania kohtaamisia, herkkuruokia, valtaisa joulukoira apureineen sekä sopivassa suhteessa niin hiljentymistä kuin naurunremakkaa, siitä meidän pyhät koostuivat tänäkin vuonna – vaikka lyhyeltähän tuo joulupyrähdys tänä vuonna vähän tuntui. Meidän Ikiomia Perinteitä tässä ollaan muokkaamassa, kahden suvun ja omien toiveiden ristitulessa. Molemmille tärkeitä, pieniä joulutyyppejä on onneksemme siunaantunut sisarusten perheisiin, eli suhinaa riittää kyllä varmasti vielä tulevinakin vuosina.
Yhteisten perinteiden luominen ja siinä samalla totutusta luopuminen on ilmiönä jännä; voi vain kuvitella kuinka haastava paletti olisi mun-sun-meidän -lapsellisille yhtä monine isovanhempineen, eksineen ja nyksineen. Meidän mukanamme kun kulkee vain satunnainen määrä pitkiä kalsareita, ruokakasseja, saunanpenkkejä ja viinipulloja. Ei tarvitse selitellä menemisiä tai tulemisia sydänjuuriaan myöten loukkaantuneille mummoille tai kummeille – itsellemme ja toisillemme lähinnä. Hyvillä mielin ja yhteistuumin päättelimme pyhien jälkeen, että aattoiltana räntäsateessa tapahtunut noin 150 km pikataival ei välttämättä kuitenkaan ollut ihan se kaikista fiksuin peliliike, etenkään kun sille ei jälkikäteen ollut muuta syytä kuin ’nomuttakun niinhän me silloin sovittiin..’ Että ensi vuonna pysytään tiukasti aloillamme ainakin se aattoilta. Jossain vielä määrittelemättömässä osoitteessa.
Alkuvuosi tuo mukanaan myös tyhjän bulletjournalin syndroomaa – näin freelancerina (aikkauhee, miten hauska eufemismi sanalle työtön) kun pitää itse itsensä taas työllistää ja keikkahommilla kalenterinsa täyttää. Huomenna tämä keittokaravaani suuntaa pohjoiseen; ystävän järjestämä retriitti kaipaa vegaanista ruokaa ja teenkeittäjää – itse pääsen siis paitsi pyörittelemään härkislasagnea ja hummusta myös nautiskelemaan kerrassaan rauhoittavasta ja kiireettömästä mökkiviikonlopusta, kukonlaulun aikaan alkavista joogahetkistä ja pakkasen kipristelemistä poskipäistä.
Bisnesidea pyörii parhaillaan hatussa melkoisen tiukkaa ympyrää: viimeöinen välähdys kesän visioista on ottamassa (toivoakseni) todellista ilmaa alleen – nyt täytyisi saada viskaalit suopeiksi ja muutenkin asettautua paistattelemaan niiden kuuluisten hyvien tähtien alle. Paljon töitä on luvassa tämän hetken ja unelmieni kesäduuniyrityksen välissä, mutta fiilis on hyvä. Ja jahka saan kuviot asettumaan vähän vielä tiukemmin, niin kerron niistä mieluusti lisää. Ja monesti.