…jos pitäisi tämän kuvan perusteella arvata, niin ketäpä luulet mun odottelevan kylään saapuvaksi, ihan tässä lähiaikoina… yyyyyyyyhhhhnnggh. Nimimerkillä johan tässä kohta kahdeksan (!) vuotta on hurahtanutkin edellisestä paskatautipandemiasta, joka tuhosi tyystin silloisen Ämerikän-komennukselta kotikonnuille pääsiäisen viettoon tulleen meikämandoliinin Levin-lomasen. Ei vaan, toivottavasti pelkästään tällä maailmanloppuun valmistautumisella vältetään kyseisten pöpöjen talonvaltaus, kun niinhän se menee, että […]

Olen nelilapsisen perheen esikoinen. Jo melko varhaisessa vaiheessa elämääni mulla oli esikolle tyypillisesti hyvin vahva velvollisuudentunne hoitovietti sisaruksiani ja heidän hyvinvointiaan kohtaan. Saatoin mainiosti kuudesluokkalaisena käydä koulun jälkeen ruokakaupassa (Hovihallin tilinumero muistuu mieleen edelleenkin!), hakea itseäni 10 vuotta nuoremman pikkuveljen päivähoidosta, huristella onnikalla kotiin ja laittaa koko porukan iltaruuan sellaiselle tolalle, että vanhempani pääsivät töistä […]

On tainnut jo muutamassa aiemmassakin kirjoituksessa tulla todettua, että tänä talvena ei Kainuusta ole lunta puuttunut. Todellakaan. Omakotiasukin ensimmäinen talvi on sisältänyt lähinnä äkäistä kiroilua kotikatua kuin kiusallaan aina aamuvarhaisella putsaaville lanoille, kuusipaikkaisen postilaatikkorivin puhtaanapidon haasteille, liukkaalla etupihalla telotulle olkapäälle ja siipan taivuttelua ihkaoikean lumikolan hankintaan, sen aiemmin täysin riittävänä pidetyn lumilapion tilalle kaveriksi. Lanasivat kolmen […]

Valtaisaa suosiota niittäneessä sarjassamme ’vinkkejä kätevältä emännältä kaikille muille nälkäisille’, olemme edenneet kronologisesti sipuleista seuraavaan loogiseen kokonaisuuteen eli kastikkeisiin. Sarjan aiempi postaus täällä (klik). Itse tykkään, että ruuan kuin ruuan voi tarvittaessa vaikka pelastaa herkullisella soosilla, kruunaamisesta puhumattakaan. Olipa kyseessä arkisempi sötkötys, tai vaikkapa juhladinnerin kruunaava coeur de filet, eli kokonaisena paistettu sisäfileen ’sydän’, niin hyvä […]

Olen äärimmäisen epäpoliittinen henkilö. Jaksan hyvin harvoin perehtyä yhteiskunnallisiin asioihin, syihin taikka seurauksiin kovinkaan syvällisesti. Seuraan kyllä uutisia ja lueskelen paljon kaikenlaista, mutta äänekkäät mielipiteeni perustuvat useimmiten lähinnä erittäin vahvaan mutuun. Ihmisten välinen tasa-arvo, kanssaihmisten tasapuolinen kohtelu ja kaikenlainen oikeudenmukaisuus ovat minun silmissäni omanlaisensa elämisen edellytys, siinä missä arvokas vanhuus, lähimmäisistä huolehtiminen ja muiden edun […]

Iiih, miten jännittävä viikko takana. Yöllisen konttikahvila-vision muuttuminen konkreettiseksi työmaaksi etenee kuin rahtilaiva – jämäkästi päivä kerrallaan. Olen saanut projektiini mukaan paikallisen yritysamiksen sisustussuunnittelija-opiskelijan, innokkaan joogaohjaajan, viime kesänä toimintansa aloittaneen ruokakärry-yrittäjän, muutaman innokkaan kesätyöntekijän – ja ylipäätään kaikki, joille tätä kesällä kahvia jokimaisemissa -ideaa olen pitchannut, ovat suhtautuneet konttikahvilaideaan varauksettomalla ihastuksella ja vilpittömästi kannustaen. Mikä on kyllä […]

Kukaan tänään radion äärellä ollut on tuskin päässyt välttymään uutiselta, jonka mukaan viime kuussa tehdyn tutkimuksen perusteella kolmasosa Euroopassa tuotetusta ruuasta joutuu hävikkiin – ihmistä kohden tämä on siis 173 kiloa (!!), kaikissa (!) EU:n 28 maassa. Melko jäätävä luku. Tuohon kun lisätään vielä arvio siitä, minkä verran kuluttajat Suomessa heittävät alunperin käyttökelpoista ruokaa roskiin, […]

Kuvassa täydellisyyden ilta Kreikan meren rannalla. Jos ikinä milloinkaan satut Nea Makrin kylään (Ateenasta puolisen tuntia), niin etsi tämä samaisella paikalla vuosikymmeniä toiminut, piskuinen rantaravintola, sanan varsinaisessa merkityksessä. Et kadu, I promise.  Olen ensimmäistä kertaa elämässäni, viisaassa 38-vuoden iässä vihdoin ja viimein itsellenikin yllätyksenä jonkun avopuoliso. Jaan kotini, arkeni, sänkyni, ruokapöytäni, sohvani ja elämäni ihmisen […]

Mun bloggaushistoriani yltää yli 10 vuoden taakse: itse asiassa lähes päivälleen 11 vuotta sitten kirjoittelin bloggeriin ensimmäisen postaukseni Kirsuseinina. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja aiemmin tein sitä itse asiassa työksenikin melkoisesti. Kirjoittelin tuolloin säännöllisen epäsäännöllisesti, yleensä 10-15 postausta kuukaudessa, lähinnä kavereille ja sukulaisille eri puolille Suomea. Jenkkivuosieni aikana blogi toimi yhteisenä tiedotuskanavana noille samoille tuttaville: […]

Tämän kotirouvalarppini myötä ollaan jotenkin päädytty sellaiseen tilanteeseen, että mä hoidan meidän ravintologistiikan lähes kokonaisuudessaan: kerään puutelistoja puhelimeeni, suunnittelen viikon syömisiä, kiertelen ruokakauppoja kaikkien eläkeläisten kanssa aamupäivisin ja yritän pitää jääkaappimme suunnilleen jossain kuosissa. Eli puolivuosittain raivokkaasti pesen hedelmälaatikot ja viskelen parhaat päivänsä nähneet purnukat ja putkilot pois, ärtyneen murinan siivittämänä. Ihan siis vaan käytännön […]