Hessoissa

Siitä on kai ollut joskus puhe, että olen asunut maamme pääkaupungissa (tarkalleen ottaen Espoossa, Vantaalla ja Helsingin Kallio-Punavuori -akselilla) yhteensä noin kymmenen vuotta. Kotikonnuilleni Ouluun palasin melko lailla kuusi vuotta sitten ja tänne Kajjjaaniin kotiuduin viime kesänä. Alituinen kiire (ja sen omaehtoinen luominen) loppui siihen, kun lentokoneen pyörät koskivat Oulunsalossa kiitorataan – ja vaikka tällä hetkellä elänkin oman elämäni ruuhkavuotta yrittäjäsuhinoideni vuoksi, niin siitä Hessoissa vallalla olevasta kiireestä ei täällä edelleenkään ole enää minkäänlaista jälkeä havaittavissa. Millään tasolla.

[Mikä on oikeasti aivan julmetun ihanaa ja vapauttavaa: kalenterissa ei pursuile iltamenot ja palaverit, eikä ex tempore -lounastreffejä kavereiden kanssa tarvitse doodlata viikkojen päähän. Sen kun menee ja nykäisee sopat naamariin. Tai siis menisi, jos olisi jo ehtinyt hankkia niitä kavereita. Mikä on siis vielä ihan pikkiriikkisen vaiheessa.]

Mutta takaisin asiaan: me suhautettiin tosiaan perjantaina maalikylille, eli Hessoihin eli isoolle kirkoolle. Mitänäitänyton, nimiä rakkaalla lapsella.

Bussimatka kentältä keskustaan (kyllä. Digiänkyrä täällä hei, todellakaan millään kehäradalla ajella Seutulaan tai sieltä pois. Kuusyksviidellä kivasti kaikkien maitolaitureiden kautta suoraan ytimeen. Niin kuin aina aiemminkin. Nih.) on mulle yhä edelleen jotenkin jännä paikka: toisaalta tuntuu kuin kotiinsa olisi taas tulossa. Ja toisaalta en henkisesti voisi olla tällä hetkellä kovin paljon kauempana.

Meillä oli kerrassaan riemullinen, rakkaudellinen ja vanhojen ystävien täyttämä viikonloppu. Nautiskeltiin kerrassaan loistokas dinneri BasBasissa (siitä lisää myöhemmin, I promise. Meanwhile: mene nyt hyvä ihminen ja varaa sieltä pöytä. Nyt heti. Lupaan, ettet kadu!), yllätettiin muina suomiloveina rakas ystävä morsiuskampaamostaan, citysuunnistettiin ballerinoissa, luumupuiden kukintoja ihaillen perkeleellisessä vesisateessa ja luihin asti hyytävässä säässä ympäri kaupunkia. Skumppahiminöitiin, halailtiin, muisteltiin menneitä, naurettiin silmät vettä valuen – ja muistettiin  suunnilleen koko se matka, jolta ollaan vuosikymmenten aikana ystäviksi tultu.

Ihanaa, sanoinko jo? Hotelliaamiainen on suunnilleen parasta mitä tiedän – ja kun sen saa yhdistettyä kymmeneen väsyneenä hekottelevaan rakkaaseen ystävään, niin melko lailla ylitsepursuava on siitä seuraava rakkaudellinen himinä.

Vedet silmissä hihiteltiin myös tuleville blogiyhteistyö-postauksille: ex-lilyläinen (mooooi Unelmamajaan!) ja mää meinataan alkaa nyt melkoiseen yhteistyöhön itsemme, toistemme ja erinäisten palveluntuottajatahojen kanssa. Perästä kuuluu, I promise! Muun muassa tuon brunssipöydän varauskyltin meinasin blogiyhteistyön nimissä itselleni kääntää. Että nimikyltti blogin kautta saatu, taskualennuksella. **

Laiska sunnuntai Hilton Strandissa kruunasi kevätlomasen: maalaismarkkinat Hakaniemen torilla vakuuttivat myös ihkaoikean maalaisen, vaikken tietty muina maalaisina tohtinutkaan käydä kojuilla kyselemässä, että minkäs kylän flikat on Irene Partasen kalakuikkoja päässeet myymään.

Murun flunssaan vedoten onnistuttiin venyttämään late check-out vielä erityisen myöhäksi, hain sushia lounaaksi ja tankkasin itseni wasabitainnoksiin. Ihan vaan koska voi, ja koska Hessoissa sushin nauttimiseen ei tarvita joustoluottoa eikä pikavippiä. Toisin kuin täällä susirajalla, jossa 10 palan lajitelman saa noin 25e huokeaan hintaan…

Että ei minulta mitään puuttunut viime viikonloppuna, pikemminkin päinvastoin. Aivan hurmaava oli jälleennäkemiset taas kerran, niin paikkojen kuin ihmistenkin suhteen. 

Peeäs: kahden viikon päästä Iso Koo on jo saapunut, ihan jäätävää! Lumikinos yltää edelleen puolireiteen ja to do -listalla on edelleen yliviivattavaa vaikka ja kuinka paljon.

**) Disclaimerina vielä: EI, en tietenkään nyysinyt tuota kylttiä työpöytäni kulmalle. Pöllöt! Minishampoopulloja saattoi kantautua Kajaaniin saakka ihan vain muutamia — uimahallireissujen peseytymisiä vauhdittamaan. Että sinällään se on ihan hyvää yhteistyötä molemmille. Tai etenkin mulle!