Konttikesä 1.0

Nonni. Se on kesä lusittu, Kontti tyhjennetty ja paluumatkalle saateltu. Puuuuuuuh, en paremmin sano.

Kesä 2017 ei tainnut jäädä juuri kenenkään mieleen the Kesänä, jolloin aurinko oli kuuma, juomat kylmiä ja kaikilla meillä pohjoisen asukeilla poikkeuksellisen hyvä mieli. Pikemminkin sohjoinen kevätsää jatkui piiiitkälle toukokuuhun, jonka jälkeen siirryttiin suunnilleen suorilta käsin kalseaan elokuuhun. Muutamilla lämpimillä päivillä ryyditettynä, jottei ihan pääsisi totuus siitä auringon olemassaolosta ja paristakymmenestä plusasteesta unohtumaan.

Eli meni tuo kesäkahvilointikesä taivasalla ihan niin kuin suunniteltiinkin, not.

Ahhahhhahaha.

Ei vaan, Konttikesä 2017 oli erinomaisen vitsikäs alku yrittäjänpolullani: kajjjaanilaisten vastaanotto uudelle kesäkahvilalle kerrassaan riehaantunut ja kaikin puolin odotuksen varmasti ylittyivät niin meillä kuin muillakin — paitsi pankin tädillä ehkäpä? Myyntiä oli lämpiminä päivinä oikein mukavasti ja näitä päiviä onneksi myös riitti, etenkin heinäkuussa. Mutta itse kyllä allekirjoitan Ylenkin uutisoiman 30-40% myynnin alenemisen vallalla olleiden heikkojen kesäsäiden myötä. 

Että ensi kesälle jäi vielä kivasti taskunpohjalle monenlaisia yllätyksiä ja virtaa projektin uudelleen toteuttamiselle. Konttikesä 2.0 lanseerataan vappuna 2018, mikä siis ilouutisena kaikille paikallisille jo kerrottiinkin. Ensi kesänä toivon mukaan bisnesimperiumini myös koostuu jo useammasta eri tulonlähteestä (stay tuned!), eli tuolloin ei ihan jokainen pilvipäivä niin kalva ja sydämestä purista…

Mutta pidemmittä puheitta: Konttikahvilan kesän 2017 huippuhetket:

#7.. Sulaako vai eikö sula!?

Melkoista vääntöä oli kevään tulo tänä vuonna, ja lukuiset äitienpäivään saakka jatkuneet räntäsateet aiheuttivat ainakin kolme harmaata hiusta ja ääretöntä vit*utusta eräälle allekirjoittaneelle.

Lempihetki tuon yläpuolella nähtävän ikiroudan kanssa tolskatessa oli se, kun noin viikko ennen kontin saapumista olin jo kolmatta iltaa naputtelemassa jäälohkareita hampaat irvessä. Harmaapäinen herrasmies nappaskengissään ja villakangastakissaan lähestyi uskaliaasti allekirjoittanutta, antoi asiantuntevia lausuntoja erilaisita kirvehistä sun muista työhön huomattavasti paremmin sopivista jäätyökaluista. Ja totesi ystävällisesti lähtiessään: ’Kyllähän tuo miehen työtä on.. sun pitäisi mies tänne hankkia, ei tuosta muuten kyllä tule valmista..!!’ 

Kiitos vaan. Saatana.

#6…Touhua ja tohinaa rantapuistoon, check!

Kesän kyllä kivoimpia juttuja on olleet erinäiset tapahtumat ja tempaukset, joita ollaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa järkkäilty. Tiistainen puistojooga nyt esimerkiksi oli oikeasti aika vinkeä juttu, ja keräsi kivasti porukkaa rauhoittumaan mm. virtaavan veden ääreen. Lisäksi itseäni ilahdutti myös erityisesti paikallisten lastenohjaajaopiskelijoiden pop-up -nukketeatteriesitykset heinäkuulla.

#5… Oman elämänsä kantojuhta, osa 38

Olen joskus aiemminkin tuskaillut, että aika paljon kouluja on tässä elämässä tullut käytyä, vain päästäkseen roudaamaan erilaisia asioita paikasta toiseen. Opiskeluaikoina kyseessä oli yllättävän usein erinäiset juomakoreihin ja niiden siirtelyihin liittyvät rastit, aiemmassa työelämässä kannettiin sujuvasti kaikkea hupparilaatikoista historiikkiteoksiin. Ja tänä kesänä yritin vedenkannon Kainuun ennätystä, keskimäärin kerran päivässä. Kymmeniä litroja sisään, muutamia ulos.

Siipan auton takatuupparissa oli koko kesän suunnilleen aina myös erinäinen määrä tiskiä, pahvilaatikoita, pakastecroissantteja ja muuta kahvilassa erinomaisen tähdellistä.

#4… Rakastu kesäyöhön -tanssiaiset

Buukattiin oikein bändi juhliaksemme kesäkuista Rakastu kesäyöhön -teemapäivää. Perjantai-ilta oli (luonnollisesti) kaunis, lämmin ja auringonpaisteinen. Mutta totta kai lauantaina, eli kesätanssi-iltana vettä satoi kuin aisaa. The Heatwave Band oli kuitenkin roudannut jo kamansa Kontin takapihalle, eikä rankkasateessa päässyt katoksestaan poistumaan. Eli saimme sitten noin tunnin kaatosateen jälkeen ikioman privakeikan aivan loistokasta tanssimusiikkia – ihan parhaat kesätantsut, indeed.

#3 …koko perheen Sateenkaaripiknik

Kainuu Pride huipentui tänä kesänä Kontin takapihalle, jonne kerääntyi satapäin iloista piknikkansaa. Keli oli kerrankin aurinkoinen, jengi hyvällä mielellä ja lähes sattumalta paikalle osunut helsinkiläinen kuoro Koiton laulu (jonka nimeä ei tämä lahopää kyllä löydä edes etsimällä kuten ystävällinen lukija kommenteissa minua muistutti) esiintyi niiiiin sydänjuuriin käyvästi, että piti ihan pikkiriikkisen salaa itkeskellä asiakkaiden kahvikuppeihin.

Koska suurin niistä on rakkaus.

Ja tokihan, jotta hyvä fiilis ei pääsisi turhan laajasti valloilleen, niin heti seuraavana aamuna herättiin limsanjanoisten rosmoperttusten kolttosiin. Vieläkin vituttaa. Käräjäoikeudelta sain kutsun kuulemaan asiani käsittelyä tuossa marraskuulla, eli jatkoa seuraa tähänkin saagaan.

#2.. Linnanvirtaa ja Malagaa

Meillähän saattoi tuossa vuodenvaihteessa käydä sellainen pikkuisen sangriankäryinen vahinko, että varattiin elokuulle lennot Malagaan. Lähes kahden viikon aurinkolökölomailu innosti useamman kuukauden ajan, kunnes kävi ilmi, että meidän reissu osuu juuri sille viikonlopulle, jolloin suunnilleen koko kaupunki notkuu viikonlopun ajan konttimme takapihalla Rantapuistossa, Linnanvirran puistofestareilla. Aivan mahtavaa! Toki yritettiin siirtää reissua ja jopa pohdittiin sen perumista, mutta lopulta järki voitti. Ja loma.

Perehdytin siis mahtavat kesätyyppini kioskinpidon ihmeellisen maailmaan, hankin heille taustatulitukea niin Oulusta kuin maamme pääkaupungistakin ja hyppäsin Norskin punavalkoisille siiville kohti sangriaa ja karnevaaleja.

Huoli pois, kun Suomen nuorisolaiset hoitaa!

Ko. viikonloppu oli ollut koko lailla spektaakkelimainen: kaverini ja isänsä pyörittämä nakkikoppi (eli Don’s Dogs -hodarivaunu) teki koko kesän myyntiennätyksensä. Kahdesti. Ja meidän tuuraajilla oli asiakaspalveluhymy (sekä keskisormi) herkässä. Ahhhahhaha.

[Needless to say, että ensi kesänä sama festari jää taas välistä. Kun pitää olla voimallisesti omissa hääjuhlissaan. I do!]

#1…Ohi on!

Niin hartaudella kuin kesää odotettiin ja suunniteltiinkin, niin tällä hetkellä olo on ensisijaisesti helpottunut. Takataskussa on iso kasa hyviä kontakteja, em. Espanjanloma puolestaan auttoi akkujen lataamisessa. Yrittäjyys tuntuu itselle luonnikkaalta jatkolta työurallani, seuraavat viikot tuovat taas tullessaan melkoisen mielenkiintoisia tuulia. Luulen.

Kontin ovet suljettiin viikko sitten sunnuntaina, ja jo torstaina se oli matkalla talvisäilöön tuohon lähistölle. Meidän autotallista voisi koska tahansa avata vitsikkään pop-up -kahvilan: siellä on niin riteliköt kuin terassikalutkin nätissä kasassa ensi kesää odottelemassa. Vuoden päästä pitää ehkä tehdä jotain päätöksiä niiden loppusijoituksen suhteen, mutta juuri nyt on just hyvä näin. Paljon hyviä juttuja kokeneena, ja melko monesta asiasta myös viisastuneena.

Tähän väliin vielä sydänlämmin kiitos kaikille konttikesään lukuisin eri tavoin osallistuneille; asiakkaille, ystäville, apumiehille, ruuvaajille, kahvinkeittäjille, pullansyöjille, kalamiehille, tutuille ja sukulaisille.

Ilman teitä ei mistään olisi tullut yhtään mitään.