Mille sitä sitten alettais?

Nonni. Nyt on kuparinen rikki ja blogisuoni päästetty sykkimään valtoimenaan. Hieman vaan hankala yrittää saada punaisen langan päästä kiinni, sen suhteen siis, että mille sitä sitten nyt alkaisi näiden kirjoitusajatusten suhteen…

Meille kuuluu edelleenkin oikein hyvää. Juteltiin siipan kanssa syksyllä muutamaan otteeseen tästä kirjoitteluharrastuksestani – lähinnä siis ’pikkukaupunkilaiset yrittäjät ja heidän yhteisen perhe-elämänsä julkinen repostelu erinäisissä sosiaalisissa medioissa’ -näkökulmasta.  Jonka lopputuloksena saatoin mm. viirupäissäni poistella mm. eräitä kihlautumisia raportoineita tekstejäni. [Jälkikäteen ehken hieman harmittaa, kun olisihan ne tekstit voinut edes itselleen ottaa talteen ennen deletoimista…Nnngggh.]

Enihuu, ymmärrän kyllä ajatuksen siitä, ettei me näillä leveyksillä olla ihan niin anonyymejä, kuin blogosfäärissä noin ylipäätään moni tuntuu kuvittelee olevan. Ainakaan, kun kuka tahansa tämän blogin lukija koska tahansa kesäaikaan voi kävellä suoraan työpaikalleni, ilman sen kummempia neitietsivän-kykyjä. Niin eihän se ole kovin anonyymia, ollenkaan.

Mutta sitten taas toisaalta, tässä iässä en ihan hulluna itse jaksa antaa kovin valtaisaa painoarvoa esimerkiksi satunnaisten kahvila-asiakkaiden mielipiteille mun elämäni valinnoista, enkä etenkään ventovieraiden kuvitteellisesta spekulaatiosta samojen asioiden tiimoilta. Että siksipä nyt sitten harjoitellaan paluuta Lilyyn. Jesjesjesjes.

Työkuviot on palaamassa kesämoodiin heti, kunhan tosiaan päästään tästä metrisestä lumihangesta eroon. Toivottavasti ennen juhannusta! Tänä keväänä on onnekseni muitakin hommia sillä lailla kiitettävästi, että viimekeväistä jatkuvaa paskahalvausta ja lumiraivoa ei tarvinne toistaa. Lumi sulaa, kun sulaa. Ja jos ei sula, niin samapa tuo. Tai ei siis se ja sama, mutta ehtiihän tuota tempaista kaffepannun tulille vaikka vasta kesäkuulta. Ja pitää sormensa ristissä, että syyskuu olisi edeltäjäänsä lämpimämpi. 

Tällä viikolla pitäisi tosin tehdä jonkinsortin executive decision siitä, että tilaanko Kontin paikalleen ensi viikon loppupuolella (tää viikko näyttää taas aivan valtavan aurinkoiselta), vai mennäänkö suosiolla helatorstaihin. Toisaalta ja toisaalta -pohdiskelu on saanut melkoisen eeppisiä piirteitä – meinaankin tästä seuraavaksi suhata Rantapuistoon jääkauden paksuutta taivastelemaan. Ja tehdä päätöksiä heti sen jälkeen. Kyllä.

Valtakunnassa kaikki siis edelleen aivan hyvin.