Rosa Parks syntyi Alabamassa helmikuussa 1913 ja on nykyään tunnettu joulukuussa 1955 tapahtuneesta pidätyksestä, kun hän kieltäytyi antamasta paikkaansa bussissa valkoiselle miehelle Montgomeryssä, Alabamassa. Hänet pidätettiin tuolloin ja tuomittiin häiriökäyttäytymisestä. Kun Parks valitti tuomiosta, Yhdysvaltain korkein oikeus viimein langetti tuomion, joka julisti busseissa tapahtuvan rotuerottelun perustuslain vastaiseksi. 

Martin Luther King käytti Parksin saamaa tuomiota nostaakseen vuoden mittaisen bussiboikotin Montgomeryssä. King päätteli että järjestäytynyt, väkivallaton kansalaistottelemattomuus eteläistä rotuerottelua vastaan keräisi julkisuutta mustien tasa-arvon ja äänioikeuden tavoitteluun. Martin Luther Kingin Lincolnin muistomerkillä elokuussa 1963 pitämä historiallinen puhe, jossa hän esittää toiveensa mustan ja valkoisen väestön välillä vallitsevasta rauhasta ja tasa-arvosta ennakoi Yhdysvaltain lakiin lisättäviä kansalaisoikeuslakia (Civil Rights Act) vuonna 1964 ja äänioikeuslakia (Voting Rights Act) vuonna 1965.

Barack Obama syntyi Havaijilla vuonna 1961. Muistelmissaan ’Dreams from my father’ Obama kuvailee, millaista oli kasvaa äidin valkoihoisessa ja keskiluokkaisessa perheessä. Hänen tietonsa kenialaisesta isästä olivat peräisin tarinoista ja valokuvista. ”Sitä, että isäni ei näyttänyt yhtään siltä, mitä oli ympärilläni, että hän oli musta kuin piki ja äitini valkoinen kuin maito, en koskaan ymmärtänyt.” 

Obaman puheiden kantavana linjana on kautta hänen virkakautensa ollut se, että hän ei halua jakaa kansaansa punaisiin tai sinisiin osavaltioihin, tai afrikkalais-amerikkalaisiin ja valkoisiin kansalaisiin. Hän toivoo kaikkien amerikkalaisten kertovan kotimaansa olevan United States of America – ihonväriin, poliittiseen suuntautumiseen tai muihin ulkoisiin seikkoihin puuttumatta.

Hänen virkakaudellaan 20 miljoonaa aiemmin sairasvakuutuksen piiriin kuulumatonta pääsi kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon kiinni. Suomalaisesta hyvinvointivaltiosta käsin asian merkityksellisyys voi olla vähän hämärässä. Mutta esimerkiksi 50-vuotiaan, syöpään kuolleen entisen kollegani Gingerin perheelle tämä olisi ollut mullistavaa – nyt heille jäi äidistä muistoksi myös yli $500 000 velka häntä hoitaneelle sairaalalle. Vakuutus katsoi haimasyövän taltuttamiseen tähtäävät syöpähoidot liian kokeellisiksi, eikä siten korvannut niistä pennin jeniä.

Obama allekirjoitti Pariisin ilmastosopimuksen ja on vähentänyt amerikkalaisten riippuvuutta öljyntuotannosta. Vaihtoehtoiset energianlähteet ovat jatkuvassa kasvussa ja monin paikoin tuuli- tai aurinkovoima on kuluttajille jopa edullisempaa kuin perinteiset energiamuodot. Talouden kehitys, työpaikkojen lisääntyminen, autoteollisuuden kasvu – kaikista näistä voidaan olla montaa mieltä. Mutta millä tahansa mittarilla mitattuna maa on nyt kaukana siitä taloudellisen taantumuksen kuopasta, missä se kahdeksan vuotta sitten oli. Lisäksi avioliittolaki koskee kaikkia, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Ennätysmäärä vankilatuomioita on lyhennetty – ja vielä viimeisinä tekoinaan Obama julisti kimalaiset uhanalaisten eläinten listalle. Kimalaiset, for crying out loud.

Hänen (ja puolisonsa) kantava viesti on koko presidenttikauden ajan ollut se, että koulutuksella, työnteolla ja vankkumattomalla uskolla omiin vahvuuksiin mikä tahansa on mahdollista – ja maailma muuttuu ennen kaikkea ruohonjuuritason työllä ja teoilla. Meidän kaikkien sekä erityisesti kaikkien maailman lapsien paremman tulevaisuuden hyväksi.

Ollaanpa Obaman virkakaudesta mitä tahansa mieltä, niin itse katson taaksepäin ilolla ja kiitollisuudella. Presidentti Obama on ollut malliesimerkki siitä, kuinka meidän kaikkien tulisi kanssaihmisiimme suhtautua. Rakkaudella, vilpittömyydellä, kunnioituksella ja älykkäällä huumorilla. Presidenttipari on omalla esimerkillään näyttänyt, miltä kahden toisiaan kunnioittavan ja rakastavan ihmisen parisuhde parhaimmillaan on; arvostusta, pieniä eleitä, kauniita katseita, keskinäistä huumoria ja yhteisessä veneessä, myrskyjenkin läpi seilaamista. Moni on kommentoinut, että ei ole aiemmin tullut pieneen mieleenkään katsoa presidenttiparia esimerkkinä kaikenvoittavasta rakkaudesta, mutta niinpä vain tuli sekin nähtyä.

Pikkiriikkinen pala kurkussa siis muistelen kahdeksan vuotta sitten National Mallilla vietettyä pakkaspäivää; sitä iloa, ylpeyttä ja toivoa paremmasta. Samainen pala kurkussa kiitän Obamaa näistä vuosista – ja toivotan amerikkalaisille ystävilleni kärsivällisyyttä ja pitkää mieltä seuraavalle neljälle vuodelle. Love trumps hate, indeed! 

”Rosa sat so Martin could walk. Martin walked so Obama could run. Obama ran so children could fly.”

====

Toim. huom: Kuvat siis kahdeksan vuoden takaa ja blogin alkupään postaus lainaus silloisesta blogistani (linkki täällä)