Seuraa reportaasi kesäkahvilayrittäjän viimeisestä kolmesta viikosta (koska rehellisesti sanottuna aika todella vähän mitään muuta tähän vapun jälkeiseen yöhön on mahtunut. Eli yrittäkää kestää.)

Remppahässäkkää ja yleistä sekoilua kesti viikon verran: putsausta, puunausta, tarroitusta, saatanan painavien asioiden, huonekalujen ja kojeiden sisään- ja uloskantoa, uudelleenjärjestelyä ja asemointia. Vitriinin läpikotainen puhdistus, kahvikoneen sisäänajo ja maksupäätteen parametrien päivitys, jäätelökuorman tilaus, purku ja sitä välittömästi seurannut isojako sukulaisten pakastimiin (joku meistä oli nimittäin saattanut ihan vähän vaan yliarvioida tuollaisen herätealtaan vetokapasiteetin), tätä seurannut kahden (!) ylimääräisen pakastimen hankkiminen ja kuljetus, limsakaapin pakkaus ja purku. Mitänäitänyton, kahvilanaloituspuuhia.

Kaaos oli aika ajoin melkoinen, samoin turnausväsymys.

Mutta, vihdoin (kuten kaikkien aikojen suokkarisarjassani todetaan): vihdoin kaikki on hyvin. Vappuviikonloppuna aurinko pilkisteli satuhäämorsmaikkujen kanssa kilpaa ujostellen, kansa vaelsi konttikahvilaan sankoin joukoin – ja meillä hakattiin kassaa kuin mielipuolet. 

No siis onhan tää nyt ihan oikeasti aika soma tää kahvilani. 

Ja vitriinistä löytyy vaikka mitä vinkeää. Niin kuin nyt esim. noita paakeleita (eli bageleita) ja raakakakkuja ja luomumehuja ja maailman toisiksi parhaita mokkapaloja…

Asiakaspalaute on ollut järisyttävän positiivinen: kajaanilaisille kiitoksena todettakoon, että kehujen ja kiitosten määrä on ollut suorastaan ylitsevuotavainen, ja lähes kaikki ohikulkijat ovat myös ihan kannatuksen vuoksi myös ostaneet jotain. Kun onhan tämä nyt vaan niin ihanaa, että tässä jokirannassa ja puistossa nyt tällainen kahvila on, vallan kuin ulkomailla…

Hästäkillä itte tein ja säästin: pyörittelin vaikka mitä hinnasto-tarraviritelmäideaa monta viikkoa, kunnes tulin siihen lopputulemaan, että 100e pelkistä hintatarroista on melko helvetin monta myytyä kahvikuppia – ja lopulta virittelin vanhana deeseefiksaajana liitutaulutarrat seinään ja tuhersin omin pikku kätösin tekstit sinne. Saa välttää.

Terassikalusteista pulitin ihan helvetisti (liikaa), mutta on ne silti niin ihanaisen värikkäät, että mua vähän naurattaa joka aamu, kun niitä toiveikkaasti tuohon ulos levittelen. 

Halpoja sen puoleen olivat nuo nettonetonnetonnetto-päiviltä viimetingassa hamstratut viltit: siinä on kuulkaa viidelle eurolle tullut vastinetta, kun ne on edelleen joka jeesuksen päivä olleet käytössä. Kainuun kesä on lyhyt, mutta todella runsasluminen. Vaimitensemeni.

Onnea on kuulkaa myös työpaikka, jossa aamulla suunnilleen koko päivän tuoksuu pulla ja tuore kahvi. Ja suklaakeksit, ja croissantit ja erikoiskahvit, ja vaahtosammuttimen kokoisten asiakkaiden pillimehujen törskeet.

Olen onnistuneesti levitellyt pullantuoksua myös ympäröivään puistoon; joka aamu joku reipas lenkkeilijä on ihan vaan hajuaistinsa varassa päättänyt ulkoilut pullakahveihin. Mission accomplished, sanon! 

Ensimmäisen kahvilaviikon jälkeen tilanne ruokakaupassa oli niin kriittinen, että piti ikuistaa ostokset Instagramiin.

Sittemmin ollaan onneksi palattu ihan oikeisiin ruokiin – noiden kypsien kananpalojen ostelussa on jotain perin juurin omituista. Ja kokkina vähän surkeaakin…

…mistä kopsutellaankin sitten vielä viime päivinä viikkoina entien surkua ja vitutusta aiheuttaneeseen ilmiöön. Nimeltään kainuulainen ikirouta.

Olen saattanut ihan vaan muutamaan otteeseen todeta, että melkoinen talvi on täällä takanapäin: lunta on ollut tulvillaan paitsi raikas talvi-, myös kevät-, vappu- ja sittemmin myös äitienpäiväsää. Saatana sentään (enkä edes pahoittele kielenkäyttöäni); jos ei olisi riittänyt eiliseen asti jatkuneet yöpakkaset ja keskimääräinen +4C lämpötila noin suunnilleen viimeisen kuukauden ajan. Valehtelematta täällä on nimittäin maaliskuun lopulta saakka aina ollut +2-4C, kun mittariin tai sääennusteeseen on erehtynyt katsomaan. Aina.

Niin sittenpä kun vihdoin noin viikko sitten koiranpaskakasat paljastuivat lumikinosten alta, ja koko kaupunki huokaisi yhteen ääneen, että lopulta se lumi sitten tänäkin vuonna lähti.. niin eiköpähän mitä. 

Ennustivat äitienpäivälle (täysin oikein!), että lunta tulee taivaan täydeltä koko päivän. Ja niinhän sitä tulikin. Kioskiyrittäjä käänsi perheautonsa nokan kohti Oulua ja oman äitiliinin grillikauden avajaisia, kesärenkaista huolimatta.

Menomatka sujui ihan kivasti, mutta palatessa pyry oli jo ehtinyt kertyä teille, aiheuttaen melkoiset urat. Eikä näky kotiin palattua ihan hirveästi mieltä ylentänyt.

Että onnea vaan ja hyvää äitienpäivää, jumaliste.

Ja kyllä. Vielä on kesää jäljellä ja ainahan sitä voi laittaa hiihtokisat ja talvenkaatajaiset ja lumiveistoskilpailu ja rusettiluistelun pystyyn ja myydä kuumaa mehua/kaakaota/munkkeja/kuumaa makkaraa. Toukokuussa. Kesäkahvilassa. Että kiitos vaan vinkistä, te lukuisat ystävälliset ehdottelijat..

Kun eihän tämä nyt niiiiin vakavaa ole, etteikö vähän voisi välillä hullutella. mutta sillä lailla on kuitenkin oma elinkeino ja palkkatulot tässä kiinni tässä bisnetissä, että ihan oikeasti näkyy tuloksessa ja viivan alla äkkiä se, että kahvila on viikossa alle 15h auki. Eikä niillä sellaisilla myynneillä muuten ihan hulluna palkkoja maksella – eli pardon me, jos ei jaksa naurattaa moiset hyväätarkoittavat heitot. Vähän on nimittäin huumori koetuksella, kun ensi kuun laskut pitäisi kuitenkin pystyä hoitamaan. Ilmojen herrasta huolimatta. 

Mutta jotta ei menisi ihan ulinaksi, niin loppuun vielä lupaus tulevasta kesästä. Kainuun puutarhayhdistys tarttui ilahduttavalla pieteetillä ehdotukseeni julistaa kaupunkiviljelyn ilosanomaa isommallekin yleisölle. Tänään sain nämä ponnekkaat ja kovin vehreät taimet haltuuni, ja loppuviikon ohjelmistossa on niiden istuttelu Kontin nurkille aseteltuihin viljelylaatikoihin.

Että jotain sentään vihertääkin: itsehän havahduin taimenkasvatukseen vasta noin viikko sitten, eli saattaa tie oman viljelylaatikon (koskaan en mitään opi!) suhteen viedä suoraan puutarhan taimitarhaan. Sen verran surkeilta kesäkurpitsanalut tällä hetkellä nimittäin näyttävät

Että kaikille kahdelle lukijalle (joista toinen melko napakkaan äänensävyyn yllätysäitienpäiväreissulla kommentoi blogini päivittymättömyyttä tyyliin ’siellähän vaan sataa lunta, niin miten niin muka ei kahvilassa ehdi päivittää blogia..’ Ahhahhahhaha ja isosti terkkuja! *sydän*) ilosanomana kerrottakoon, että hengissä olen ja kaikki melko lailla mukavasti.

Mitä nyt vähän ilmoja pidellyt. Hahaa.