Tuhannen taalan paikka

Edellisestä blogiräpöstyksestä tuntuu kuluneen vuosisatoja.

Tuosta vips vaan noin, katosi suunnilleen viisi vuotta elämästäni. Viisi kovin merkityksellistä vuotta tosin – ne toivat mukanaan uuden ammatin, kaksikin uutta kotikaupunkia ja kolme uutta kotia. Suunta Amerikan Itärannikolta on voimallisesti ollut maaseudulle päin kallellaan – muutin pääkaupunkiseudun kautta takaisin kotikonnuilleni Ouluun ja sieltä edelleen puolisoni lapsuuden maisemiin. Kainuuseen.

Kahden vuoden kuluttua täytän 40. Siipan kanssa on jo sovittu tulevista syntymäpäiväjuhlallisuuksista Isossa Omenassa; siellä missä kolmekymppisiänikin taannoin fiirattiin. Kyseistä maanosaa pidän edelleen (trumpeista huolimatta) toisena kotimaanani,  onhan siellä tullut asusteltua muutamaankin otteeseen. 

Näihin pariin seuraavaan vuoteen tullee mitä suurimmalla todennäköisyydellä sisältymään myös erään allekirjoittaneen yrittäjyyshaaveiden toteutuminen (jos TE-keskus suo ja Finnvera sallii), meidän kahden keski-ikään jo ennättäneen äkäpussin yhteiselon ne ihan ensimmäiset kilometrit, muutaman omalaatuisen suvun tempaukset ja edesottamukset ikähaarukalla kolmevuotiaista kasikymppisiin. Luvassa on ainakin mökkieloa ja lumitöistä ärisemistä – satunnaista lihamureketaikinaa, pitsasunnuntaita, aamukahvin töhinää tai parittomien sukkien metsästystä unohtamatta.

Arjen antisankaruutta kai, hyvässä ja pahassa. 

Siitä siis kerron täällä. Tuuthannää mukkaan, niin kuin meillä kotona päin sanotaan.