Turistina kotikaupungissa, taas

Tupsahdettiin tuossa kuukausi takaperin markkinoilta suoraan torin naapurissa sijaitsevaan Teehuone Tsaikkaan. Vain havaitaksemme, että lumipyrystä pelastava teehetki oli vaarassa peruuntua — kyseisen kahvilan teehuoneen joka ainoassa pöydässä oli nimittäin varattu-kyltti. Ihan pikkiriikkisen meinasi siinä hernettä kopsahtaa nokanvarteen, kun ’mistä lähtien nyt sitten KAJJJAAANISSA on kahvilaan teehuoneeseen pitänyt lauantaisin pöytä muka varata. Kyllä en tykkää, ihmisen pitää kyllä saada juoda sponttaanisti kahvia teetä, ilman ennakkoilmoittautumisia. Nih. Kyllä on meno melkein kuin Siltasen hipsteribrunssilla. Saatana.’ 

Kunnes sitten kuulimme kahvilan teehuoneen ehtoiselta yrittäjältä, että satuimme paikalle makimoilleen varttia ennen blinibrunssin alkua. (Niin, kyllä! Blinejä! Brunssilla! Mikä iiiihhhana tekosyy! Huutomerkki!). Ystävällisesti seurueellemme (siippa vanhempineen) järjestyi kuitenkin pöytä ja pääsimme hetkeksi pois pyrystä. Teetä nautiskeltiin erikokoisista kannuista, eikä aivan ihastuttavassa britakakussa ollut tälläkään kertaa sijaa moitteelle. Kerrassaan herkullista!

Sinällään yllättäen en päässyt poistumaan paikalta tekemättä varausta seuraavalle blinibrunssille: niitä on näin alkuvuodesta ollut ilmeisimminkin keskimäärin kerran kuukaudessa. Ja voi että, miten tyytyväisenä hyristelimmekään tuossa taannoin, kun ko. brunssille (edelleen, ainoa laatuaan tässä kaupungissa) murun kanssa marssittiin.

…sen iänikuisen buffapöydän sijaan saimme nimittäin nimikoituun pöytäämme tuon kuvan brunssiasetelman kahdelle. Ihan kaikessa rauhassa nautittavaksi siis.

Ei kassa-, ruoka-, juoma- eikä vessajonoa, ei tilanahtautta, ei töniviä kyynärpäitä ja jonossa nälänhimoissaan kulmahampaitaan väläytellen kiilaavia kanssabrunssaajia. Ihan omassa rauhassa sai istuskella ja fiilistellä – kuulemma tälle brunssille oli sen verran vähänlaisesti pöytävarauksia, että olivat päättäneet toteuttaa brunssin pöytiin tarjottuna. Ja mikäs meistä sen mukavampaa!

Lämpimien blinien kanssa pöytään katettiin useammansorttista melko nokkelaakin lisuketta: sen pyhän mäti-smetana-punasipuli -kolmion lisäksi savustettua kilohailia, hapankaalta, graavisiikaa, venäläisiä suolakurkkuja ja vihersalaattia. Käsittääkseni suunnilleen samat tarjoomukset löytyvät blinibrunsseilta muulloinkin, tosin useampi yhtäaikainen varaus todennäköisesti tarkoittaa myös paluuta buffetpöytään… Mikä sekin olisi aivan ookoo – herkkua nimittäin oli, ihan kaikki.

Jälkkärinä tarjottu vaniljainen pannacotta kinuskilla ja karpaloilla vei ne viimeisetkin pisteet kotiin; aivan kertakaikkisen hurmaava tapa aloittaa viikonloppu. Tätä lissää, taisi meistä tuumia molemmat. Ja vaikka 20e hinta brunssaajaa kohden hieman ehken kirpaisikin, niin tarjoomukset huomioiden hinta-laatusuhde oli aivan kohdillaan.

Teehuone Tsaikka löytyy siis Kajaanin torin kulmilta, ja samasta osoitteesta löytyy paitsi helpotus makean nälkään (ja suolaisista piirakoista pitäville kans!), myös kymmeniä erilaisia irtomyynnissä olevia teelaatuja kotiinviemisiksi. Meillä ryystetään vuoroiltoina kamomilla- ja veriappelsiiniteetä, myös Pretty woman -rooibosteelle aivan erityinen peukku. On niiiiiin hyvää.

Erityinen peukku myös kahvilan teehuoneen ennakkoluulottomalle asenteelle monenlaiseen uuteen: sattuipa nimittäin silmääni, että pariin otteeseen vuodessa tarjolla on myös joogabrunssi, joka sisältää joogatunnin lisäsi myös joogamatoilla nautittavan brunssin. Aivan loistokas idea, joka tosin kuulemma vaatii 10 innokasta ennakkoilmoittautujaa toteutuakseen.

Kun tuutte nurkille, niin menkää Tsaikkaan. On ihana. On on! 

Turistina kotikaupungissa, osa 1