Kahvihuoneessa ompi tunnelmaa

 

Tiedättehän te työpaikkojen kahvihuoneet, nuo työyhteisön temppelit, huonon huumorin mekat?

Meidän kahvihuoneessa syntyi eilen idea hienosta blogista. Sen sijaan että kuvattaisiin kaikkea mitä itse on hienoissa ravintoloissa syönyt ja millaisia kulinaarisia ilotulituksia on kotona perheelle kokannut, kuvattaisiinkin ja arvosteltaisiin työkaverin lounas. Ei sitä nyt haukkumaan tarvitse alkaa, mutta annettaisiin vaikka pisteitä. Unelmien työpaikkalounas olisi 10 pistettä, sisältäen kaikkea terveellistä ja itse tehtyä ja ihanaa, kun taas se Meidän Äitien paistama pizzaa kaukaisesti muistuttava lerpake olisi 1 pisteen arvoinen. Miinuksille voisi päästä esimerkiksi syömällä työkaverin eväät.

Voin jo kuvitella ne silmiä hivelevät kuvat joista melkein tuoksukin välittyy…

”Mmm, mikrotettua HK:n sinistä ja sinappia. Ihanan rustiikkista!”
”Oi, Neiti X yllätti jälleen rahkalla ja omenalla!”
”Tämän lounastauon tähti: poronkäristystä, perunamuusia ja itse tehtyä kurkkupikkelsiä.”
”Mikropuuro naisen tiellä pitää!”

Lanseerasimme myös ”Vaihda lounaasi”-teemapäivän. Idea odottaa vielä toteuttamista, mutta eikö ole hieno idea? Sovitaan vaikka että kuukauden toinen torstai on työyhteisöllinen eväidenvaihtamispäivä. Jokainen ottaa kotoaan ihan normisti eväät mukaan, eikä saa hienostella vaikka onkin kyseessä teemapäivä. Työpaikalla nostetaan hatusta nimilappu ja sen mukaan sitten vaihdetaan eväät. Tavallisesti kun syöt salaatinlehtiä avokadolla ja fetalla saatkin sen sijaan vaikka lämmitetyn karjalanpiirakan juustolla tai nuudeleita.

 

Uskallatko kuvata kotoa tuomasi työpaikkalounaan?

ps. Tarkoituksena ei ole dissata kenenkään lounasta.
Mulle on ihan sama mitä syöt, kunhan et ala nälkäisenä kiukuttelemaan.