Olen kärsinyt selkäkivuista enemmän tai vähemmän noin 10 vuotta. Niitä on hoidettu lääkärillä, hierojalla, fysioterapiassa ja osteopaatilla. Niihin on kokeiltu sähköä, ultraääntä, hierontaa, manipulaatiota, faskiakoukkua, relaksantteja, kipulääkkeitä, kortisonia ja monta muuta eri keinoa. Voltaren, Panacod, Dolan, Vimovo, Sirdalud, Burana… Koska lanneranka on aika hallitseva osa koko kehoa, on alaselän kivun lisäksi aika ajoin hoidettu mm. plantaarifaskiittia ja Mortonin neuroomaa ja kärsitty lääkeiden aiheuttamasta särkylääkepäänsärystä, painajaisista ja kivun aiheuttamasta masennuksesta. Niin, ja tässä välillä raskaana ollessa ei paljon lääkkeitä syöty ja koska raskausvatsalla on taipumus kuormittaa selkää, niin usea päivä meni sängyssä maatessa koska en yksinkertaisesti kivun takia päässyt sieltä ylös.
Syytin tietenkin itseäni selkäkivusta. Kuvittelin kuinka monen vuoden korkokengillä kävelyllä olen saanut selkäni pilalle tai että olen salilla käydessäni tehnyt aina jotain niin perusteellisesti väärin, että olen siellä selkäni rikkonut. Muutama vuosi takaperin kyllästyin jatkuvaan oireen hoitamiseen ja halusin selvittää perinpohjaisesti miksi selkä on niin kipeä. Jokuhan sen kivun sinne aiheuttaa toistuvasti. Menin oma-aloitteisesti fysioterapeutille, joka jumalankiitos oli juuri käynyt si-nivelen oireita käsittelevällä kurssilla. Sehän sieltä löytyi, pois sijoiltaan oleva si-nivel, kahteen (?!) väärään suuntaan kiertynyt lanneranka ja kivun aiheuttama kipuskolioosi. Sain lääkäriltä lähetteen ja menin OMT-fysioterapeutille, joka oli erikoistunut si-nivelen oireisiin. Ensimmäisellä vastaanotolla OMT kysyi, että ”mitäpä luulet, olisiko kannattanut hakeutua hoitoon jo vähän aikaisemmin?”. Olinhan minä hakeutunut, mutta ihan väärään paikkaan ja saanut ihan väärää hoitoa.
Kävin noin 8 kuukauden ajan, kerran kuukaudessa OMT:lla hoidossa tunnin verran, menopaluumatka 600 kilometriä. Noiden käyntien aikana kivut vähenivät ja hoitojen päätteeksi ne olivatkin poissa, si-nivel nätisti paikallaan. Kun tämä leikkisä nivel oli saatu paikalleen, piti minun alkaa pitämään huolta siitä että se myös paikallaan pysyy. Lihaskuntoharjoitteilla ja jatkuvalla varomisella selän tulisi pysyä kivuttomana. Kaikessa mitä teen, pitää ensimmäisenä pitää alaselkä/ lanneranka mielessä. Tiedän jo monia asioita jotka eivät minulle käy: nyrkkeilyn jouduin lopettamaan, haravointi, hiihto, kelkkailu ja moni, moni muu asia kuormittaa si-niveltä joko kumartelemisen tai kiertoliikkeen takia. Ainoiksi liikuntalajeiksi ovat vakiintuneet lenkkeily, uinti ja jooga.
Viime kuukausina huomasin, että selän kanssa on ollut joko huonoja tai vielä huonompia päiviä. Huomasin, etten enää edes muista milloin viimeksi on ollut kivuton päivä. Lääkkeitä en halunnut syödä, joten olen mennyt hampaat irvessä eteenpäin. Sitten päätin, että tämän on loputtava. Varasin ajan osteopaatille ja kävimme läpi mistä voi johtua, ettei si-nivel pysy kunnolla paikallaan ja miksi se ärtyy koko ajan. Tuloksena oli, että koska yläselkäni on aliliikkuva ja alaselkäni on yliliikkuva, minun pitää pyrkiä saamaan yläselkään enemmän liikettä ja stabiloimaan alaselkää. Niinpä teen nyt joka aamu ja/tai ilta yläselän kiertoja, venytän yläselkää pyyherullan avulla ja venyttelen etureidet, lonkankoukistajat ja pakarat. Ja kas, kipu on pysynyt poissa.
Tällä tiellä aion pysyä. Minulla menee noihin venyttelyihin jne. aikaa noin 10 – 15 minuuttia. Jos se pitää minut kivuttomana ja lääkkeettömänä, niin kyllä se aika löytyy ihan joka päivä. En suostu enää kipuilemaan. No more pain.
