7.7.2015 annaandandyathome

Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa,

Monet on ihmetelleet, miten New Yorkissa onnistuu naimisiinmeno?

Lupasin tehdä erillisen postauksen aiheesta, mutta sitten tietenkään meidän häät ei menneetkään ihan justiinsa niinku stömsössä. No, mutta teen nyt kuitenkin postauksen aiheesta, koska niin moni on siitä jo kysellyt.

Menimme siis naimisiin New Yorkissa vappuna, kahdentoista yhdessäolovuoden jälkeen. Meillä oli ystäväpariskunta mukana reissussa, ja he toimivat todistajina, mutta monet pyysivät siellä muita naimisiin meneviä pareja todistajiksi, jos olivat kaksin liikkeellä.

New Yorkissa naimisiinmeno on helppoa ja vaivatonta. Niin, ja aika ikimuistoista. Näin se on mahdollista:

Menimme ihan aluksi, heti maanantaina ”Marriage bureauhin” hakemaan naimalupaa. Mukaan ei tarvita muuta kuin passit, ei siis esteettömyystodistustakaan kyselty missään vaiheessa, vaikka jossain lähteissä luki, että se pitäisi olla mukana. Vuoronumero automaatista, ja odottamaan omaa vuoroa virkailijalle (jonotus ei kestänyt varttia kauempaa). Virkailija kyseli kaikki tietomme, ja naputteli ne koneelle. ”Naimalupaa” pitää odotella sen jälkeen 24 tuntia, ja vasta siis sen jälkeen voidaan vihkiä (Huom. tämä paperi maksoi ehkä kympin tai kaksi, ja se piti maksaa luottokortilla tai money orderilla).

Virasto jossa kävimme, oli Brooklyn Bridgen lähellä, osoitteessa:

OFFICE OF THE CITY CLERK, 141 Worth street, New York, N.Y. 10013

24h harkinta-ajan jälkeen on siis mahdollista astella vihille tässä samaisessa virastotalossa.

Sinne voi mennä aikaa varaamatta, taas vuoronumeron kanssa odottelemaan. Valitsimme vihkipäiväksi keskiviikon, koska silloin oli luvattu lämmin ja aurinkoinen päivä. Mentiin ehkä yhdentoista aikaan aamulla virastotalolle, jossa odoteltiin vuoroamme ehkä puolisen tuntia (jos sitäkään).

Virastossa oli jollain lailla ihana ja jännä tunnelma. Oli paikallisia ja muita ”turisteja”, kaikki kansalaisuudet sikin sokin, siellä istuimme rivissä onnellisina ja jännittyneinä. Osalla oli ihan arkivaatteet, ja osalla taas oikein kunnon häämekkoa ja vieraitakin mukana.

Ystäväpariskuntamme allekirjoitti nimensä todistajina liittoomme, ja kun sitten vuoromme tuli, niin meidät ohjattiin pieneen kappeliin. Sinne tuli sitten tuomari-mamma vihkimään meidät, kunnes sanottiin ne ”Yes, I Do”:t ja se olikin jo melkein siinä! Meidän vihkijämamma sähkönsinisine kiharoineen oli ihan kuin suoraan jostain jenkki-leffasta. Ja tämä kuvastaa koko tilaisuuden nopeuden, kun mammarasta ei ole edes tämän parempaa kuvaa koneella, haha.

Tämän jälkeen vielä pitää certifikaattiin hommata apostille-leima, jos haluaa avioliiton pätevän suomessakin. Tässä kohtaa meillä kävi tietenkin niin, että certifikaatista puuttui vihkijän alkuperäinen allekirjoitus tai jokin leima, ja apostillea ei saatu ilman sitä. Se olisi ollut kyllä haettavissa sieltä vihkivirastosta, mutta päätettiin, ettei tuhlata arvokasta lomaa virastoissa juoksemiseen (olis ollut taas metromatka sinne ja taas takaisin…).

Eli siis, meidän tapauksessa pitää käväistä Suomessa maistraatissa tekemässä se lainvoimainen vihkiminen. Mutta se on vain sen leiman puuttumisen takia, apostillen leiman kanssa liitto olis ollut ihan lainvoimainen myös suomessa. Huomaa myös, että virastoissa joutuu monesti maksamaan ”money orderilla” joka on siis lappu, jonka voi ostaa posteista tai useista ruokakaupoista. Esimerkiksi apostillea ei saanut maksaa millään muulla!

Jos apostille-leima olisi siinä vihkitodistuksessa, niin sen vieminen maistraattiin suomessa riittää.

Apostille-leiman saat täältä: New York Department of State,

DIVISION OF LICENSING SERVICES, 123 William Street, 2nd Floor, New York, N.Y. 10038

Vikitilaisuuden jälkeen otettiin hodarikojulla hääateriat/häähodarit, muutamat hääkuvat, ja jatkettiin ihanan loman viettoa kera ystävien.

”Tässä samalla voinkin kertoa, että mun ei pitänyt alunperin ottaa koko tyllimekkoa mukaan reissuun. Sitten keksin, että haluankin hääkuvan nimenomaan hodarikojulla, ja sen takia vaadin ottaa tyllihameen matkalle mukaan. Alunperin tyllihame meinas jäädä kotiin odottelemaan mahdollisia hääjuhlia sukulaisten kesken. Voih, onneks otettiin tyllit ja muut mukaan, ja rohkeina mentiin metrolla ne päällä! Kukaan ei sitäpaitsi ihmetellyt, ja niin ihanan hölmöjä kuvia saatiin muistoksi.”

Tilaisuuden jälkeen käytiin napsimassa pari kuvaa myös Brooklyn Bridgellä.

Valtavia tulppaaneja ostin kimpun kukkakupasta kun sattumalta sellaisen ohi käveltiin.

Käsilaukku oli häälahja ystävältä, ”Something blue”, ihana pieni siniharmaa Adaxin nahkainen pikkulaukku.

Hiukset kiharsin itse suoristusraudalla hotellissa. Ainoastaan noi sukkahousut oli vähän järkyt tuon asun kanssa edelleen minusta. haha. Hotellihuoneessa ei ollut peiliä, mistä olisin nähnyt jalkani, ja jos olis ollut, niin oisin kyllä vaihtanut ehkä toiset… Ne sopii näköjään vaan balllerinojen kanssa… Mutta se nyt on maailman pienin asia, koska kaikki meni muuten niin nappiin.

Jos siis suunnittelet vihkimistä New Yorkissa, niin suosittelen kyllä. Tilaisuus on nopeasti ohi, mutta sitäkin ikimuistoisempi. Ihanan yksityinen ja intiimi hetki. Tämä Office of the City Clerk- jossa me menimme naimisiin, oli siis paikallisten marriage bureau/vihkivirasto.

New Yorkissa on mahdollista kuitenkin myös vihkiä ihan New Yorkin Suomikirkossa, suomalaisen pastorin vihkimänä, täysin suomen lakien mukaan, mutta sinne pitää varata aika etukäteen. Suomalainen kirkko New Yorkissa kuitenkin pyytää pareja lahjoittamaan kirkolle 500€ lahjoituksen, koska kirkko toimii täysin lahjoitusvaroin. Täältä pääset Suomikirkon sivuille. Suomikirkossa vihittävillä tarvitsee myös olla mukana esteettömyystodistus haettuna etukäteen maistraatilta.