Häät New Yorkissa

DSC_2415.jpg

Häät New Yorkissa, 

Monet on ihmetelleet, miten New Yorkissa onnistuu naimisiinmeno? 

Lupasin tehdä erillisen postauksen aiheesta, mutta sitten tietenkään meidän häät ei menneetkään ihan justiinsa niinku stömsössä. No, mutta teen nyt kuitenkin postauksen aiheesta, koska niin moni on siitä jo kysellyt. 

Menimme siis naimisiin New Yorkissa vappuna, kahdentoista yhdessäolovuoden jälkeen. Meillä oli ystäväpariskunta mukana reissussa, ja he toimivat todistajina, mutta monet pyysivät siellä muita naimisiin meneviä pareja todistajiksi, jos olivat kaksin liikkeellä. 

DSC_2414.jpg

New Yorkissa naimisiinmeno on helppoa ja vaivatonta. Niin, ja aika ikimuistoista. Näin se on mahdollista: 

Menimme ihan aluksi, heti maanantaina ”Marriage bureauhin” hakemaan naimalupaa. Mukaan ei tarvita muuta kuin passit, ei siis esteettömyystodistustakaan kyselty missään vaiheessa, vaikka jossain lähteissä luki, että se pitäisi olla mukana. Vuoronumero automaatista, ja odottamaan omaa vuoroa virkailijalle (jonotus ei kestänyt varttia kauempaa). Virkailija kyseli kaikki tietomme, ja naputteli ne koneelle. ”Naimalupaa” pitää odotella sen jälkeen 24 tuntia, ja vasta siis sen jälkeen voidaan vihkiä (Huom. tämä paperi maksoi ehkä kympin tai kaksi, ja se piti maksaa luottokortilla tai money orderilla).

Virasto jossa kävimme, oli Brooklyn Bridgen lähellä, osoitteessa:

OFFICE OF THE CITY CLERK, 141 Worth street, New York, N.Y. 10013 

DSC_1946.jpg

IMG_4498.jpg

IMG_3524.jpg

DSC_2369.jpg

24h harkinta-ajan jälkeen on siis mahdollista astella vihille tässä samaisessa virastotalossa.

Sinne voi mennä aikaa varaamatta, taas vuoronumeron kanssa odottelemaan. Valitsimme vihkipäiväksi keskiviikon, koska silloin oli luvattu lämmin ja aurinkoinen päivä. Mentiin ehkä yhdentoista aikaan aamulla virastotalolle, jossa odoteltiin vuoroamme ehkä puolisen tuntia (jos sitäkään). 

Virastossa oli jollain lailla ihana ja jännä tunnelma. Oli paikallisia ja muita ”turisteja”, kaikki kansalaisuudet sikin sokin, siellä istuimme rivissä onnellisina ja jännittyneinä. Osalla oli ihan arkivaatteet, ja osalla taas oikein kunnon häämekkoa ja vieraitakin mukana. 

Ystäväpariskuntamme allekirjoitti nimensä todistajina liittoomme, ja kun sitten vuoromme tuli, niin meidät ohjattiin pieneen kappeliin. Sinne tuli sitten tuomari-mamma vihkimään meidät, kunnes sanottiin ne ”Yes, I Do”:t ja se olikin jo melkein siinä! Meidän vihkijämamma sähkönsinisine kiharoineen oli ihan kuin suoraan jostain jenkki-leffasta. Ja tämä kuvastaa koko tilaisuuden nopeuden, kun mammarasta ei ole edes tämän parempaa kuvaa koneella, haha. 

DSC_2363.jpg

Tämän jälkeen vielä pitää certifikaattiin hommata apostille-leima, jos haluaa avioliiton pätevän suomessakin. Tässä kohtaa meillä kävi tietenkin niin, että certifikaatista puuttui vihkijän alkuperäinen allekirjoitus tai jokin leima, ja apostillea ei saatu ilman sitä. Se olisi ollut kyllä haettavissa sieltä vihkivirastosta, mutta päätettiin, ettei tuhlata arvokasta lomaa virastoissa juoksemiseen (olis ollut taas metromatka sinne ja taas takaisin…).

Eli siis, meidän tapauksessa pitää käväistä Suomessa maistraatissa tekemässä se lainvoimainen vihkiminen. Mutta se on vain sen leiman puuttumisen takia, apostillen leiman kanssa liitto olis ollut ihan lainvoimainen myös suomessa. Huomaa myös, että virastoissa joutuu monesti maksamaan ”money orderilla” joka on siis lappu, jonka voi ostaa posteista tai useista ruokakaupoista. Esimerkiksi apostillea ei saanut maksaa millään muulla! 

Jos apostille-leima olisi siinä vihkitodistuksessa, niin sen vieminen maistraattiin suomessa riittää. 

Apostille-leiman saat täältä: New York Department of State,

DIVISION OF LICENSING SERVICES, 123 William Street, 2nd Floor, New York, N.Y. 10038

IMG_3984.jpg

DSC_2432.jpg

DSC_2288.jpg

Vikitilaisuuden jälkeen otettiin hodarikojulla hääateriat/häähodarit, muutamat hääkuvat, ja jatkettiin ihanan loman viettoa kera ystävien. 

”Tässä samalla voinkin kertoa, että mun ei pitänyt alunperin ottaa koko tyllimekkoa mukaan reissuun. Sitten keksin, että haluankin hääkuvan nimenomaan hodarikojulla, ja sen takia vaadin ottaa tyllihameen matkalle mukaan. Alunperin tyllihame meinas jäädä kotiin odottelemaan mahdollisia hääjuhlia sukulaisten kesken. Voih, onneks otettiin tyllit ja muut mukaan, ja rohkeina mentiin metrolla ne päällä! Kukaan ei sitäpaitsi ihmetellyt, ja niin ihanan hölmöjä kuvia saatiin muistoksi.”

IMG_3850.jpg

IMG_4112.jpg

IMG_4149.jpg

Tilaisuuden jälkeen käytiin napsimassa pari kuvaa myös Brooklyn Bridgellä.

Valtavia tulppaaneja ostin kimpun kukkakupasta kun sattumalta sellaisen ohi käveltiin.

Käsilaukku oli häälahja ystävältä, ”Something blue”, ihana pieni siniharmaa Adaxin nahkainen pikkulaukku.

Hiukset kiharsin itse suoristusraudalla hotellissa. Ainoastaan noi sukkahousut oli vähän järkyt tuon asun kanssa edelleen minusta. haha. Hotellihuoneessa ei ollut peiliä, mistä olisin nähnyt jalkani, ja jos olis ollut, niin oisin kyllä vaihtanut ehkä toiset… Ne sopii näköjään vaan balllerinojen kanssa… Mutta se nyt on maailman pienin asia, koska kaikki meni muuten niin nappiin. 

Jos siis suunnittelet vihkimistä New Yorkissa, niin suosittelen kyllä. Tilaisuus on nopeasti ohi, mutta sitäkin ikimuistoisempi. Ihanan yksityinen ja intiimi hetki. Tämä Office of the City Clerk- jossa me menimme naimisiin, oli siis paikallisten marriage bureau/vihkivirasto.

New Yorkissa on mahdollista kuitenkin myös vihkiä ihan New Yorkin Suomikirkossa, suomalaisen pastorin vihkimänä, täysin suomen lakien mukaan, mutta sinne pitää varata aika etukäteen. Suomalainen kirkko New Yorkissa kuitenkin pyytää pareja lahjoittamaan kirkolle 500€ lahjoituksen, koska kirkko toimii täysin lahjoitusvaroin.  Täältä pääset Suomikirkon sivuille.   Suomikirkossa vihittävillä tarvitsee myös olla mukana esteettömyystodistus haettuna etukäteen maistraatilta. 

IMG_3975.jpg

IMG_4225.jpg

Tossa alla on vielä tuo reissun rakkain kuva, jonka tarinan voit lukea täältä.

DSC_2133.jpg

IMG_3844.jpg

Huom. kurkkaa myös Annalla.com, siellä on lisää kuvia.

Kuvat: Anna / A&A at Home ja ystäväni Tiina O.

Kommentit (21)
  1. Aivan ihanalta näyttää ja kuulostaa! Pakko kysyä, miten ratkaisitte tuon pakollisen syntymätodistuksen, sellaisia kun ei Suomesta taida saada?

    1. En ole koskaan kuullutkaan ? ei missään kohtaa kysytty sellaista…. Virastossa ei tarvittu kuin passit! Edes esteettömyystodistusta ei kysytty. Molempien vanhempien nimet ja ammatit muistaakseni oli oudoimmat kysymykset mitkä virkailija meille esitti. 🙂 

      Ja samana päivänä ei pääse naimisiin, vaan 24 tuntia oli harkinta-aika, jonka jälkeen vihkiminen oli mahdollista. 

  2. hattaraa häissä
    10.8.2015, 04:43

    Ihania kuvia, mutta eikös nuo valtavat tulppaanit ole pioneja?

    1. Ei, kun kyllä ne oli jotain ihmeellisiä amerikkalaisia mammuttitulppaaneja. Mut aivan ihanaa, jos ne näyttää pionille, ja niin ne kyl ehkä vähän näyttääkin, nyt kun kuvia katoin! Meinaan minä olin ihan sitruunana siellä kukkakaupassa, kun oisin halunnut just pioneja ja ehkä morsiusharsoa… Eikä siellä ollut paljon mitään… 

      Noitakin katoin ensin, että nuo nyt on tosi nättejä, mut en mä nyt tulppaaneja tahdo. Sitten päädyin niihin kuitenkin, kun koko ajan katse meni sinne! Ei noi maksanutkaan kun 16 dollaria.

      En kyllä suomessa oo tuon näköisiä, enkä noin isoja koskaan nähnyt. Tallinnassa tulppaaniaikana on paljon sellaisia tulppaaneja, mitä ei suomessa myöskään oo. Nekin on ihan valtavia. Jos joskus sattumalta olet sellaiseen aikaan tallinnassa, ni vilkase kukkapaikat! Tosi ihania rimpsureunaisia papukaijatulppaaneja, parvitulppaaneja jne.. (enempää en tiedä nimiä) 🙂 

      Ainakin semmoinen kuin Ice wonder -tulppaani on ihan pionin näköinen! Sitä voi ihan omalle pihallekkin istuttaa! Noi mun kukat vois ehkä olla niitä? 

      anna

    2. Pakko tulla uusiks kommentoimaan, ne onkin Pionitulppaaneja! Mä aloin selvittää et mitä ne vois olla, googlesta ja pinterestistä jos löytäisin samoja, ja hakusanalla ”Peony tulips ja  ice wonder” löyty just nuo samat kukat!

      1. hattaraa häissä
        13.8.2015, 09:15

        Hei! Aivan mahtavaa, että jaksoit selvittää mitä kukkia nuo ovat! 🙂 Haluaisin kasvattaa omiin häihini itse kukat, joten ehkä se nyt on mahdollista. Pionit ovat olleet tähän asti ykkösvaihtoehtona, ehkei enää. 😉

        1. Se olis täydellistä, jos sais kasvatettua omat hääkukat… Mut sunhan pitää sit tarkkaa miettiä häiden ajankohta. Että milloin just ne kukat kukkii, ni silloin ne on pidettävä. Mulla on pihalla ihan valtava pionipuska, mutta kaksi vuotta jo olen missannut niiden kukinnan… Just hitsi se viikko oltu pois.  Ainakin meillä ne kukkii aina tosi aikaisin, joskus kesäkuun puolessa välissä muistaakseni.

          Toi ice wonder tulppaani on tosi kaunis, ja se ois siitä vielä hauska, että kaikki taatusti ihmettelis, et mitä ne oikein on, hehe.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *