Mytty messiin ja menoksi

Mulla on huoneen nurkassa kaksi myttyä. Niissä on kaikki, mitä omistan.

Huomenaamuna hilpasen tuhat kilometriä pohjoiseen päin kantamuksenani lainattu pikkureppu, jonka puolet valtaava rantapyyhe olisi tarkoitus levittää hiekalle ja lekotella. Suunnittelin käyväni sukeltamassa. Kohteessani oli tosin vielä eilen pyörremyrsky ja vettä tuli enemmän kuin yleensä koko maahan vuodessa. No mutta, tuleehan noita, suunnitelmia. Päämäärä saa siis luvan löytyä vasta, kun on perillä.

Reilun viikon päästä pyrin kuitenkin palaamaan rinkkaani noutamaan, löysin loistavan lentotarjouksen. Suunta on maan toiselle puolelle, länteen. Lennän Perthiin, mistä täytyy ajaa neljä tuntia maalle(?). Sieltä pitäisi löytyä poikavauva, viisi koiraa ja hevossairaala. Jos viihdyn 88 päivää, saan lupalapun toisen vuoden viisumiin. Jos en, sitten se on niin ja seikkailu jatkukoon.

Mun itärannikon monstereilla alkoi koulu taas. Tänään ollaan yhtä pusuhaliporua.

On onnekasta olla elossa, elossa.

aada xx