Eräs etappi

Reissasin Darwinin painostavassa paahteessa kaksi viikkoa. 

Oli viidakkomajoitus ja monta torikojua täynnä hypisteltäviä käsitaideaarteita. Ruokaympyrä koostui tulisesta aasialaisesta ja jäisestä suklaasta. Patikoin Kakadun ja Litchfieldin kansallispuistoissa. Uni tuli teltassa tähtien alla. 

Vain harvoissa luonnon altaissa pääsi pulpahtamaan, sillä krokotiilit ovat valloittaneet valtaosan.

Kun uskalsin, uin ison vesiputouksen taakse. Hyppäsin kuumiin lähteisiin ja katselin kaloja, jotka eivät minusta välittäneet. 

Lentokoneessa takaisin kotiin mietin, miksi päivä tuntui niin tärkeältä. Siitä oli tasan yksi vuosi, kun kuulin etten päässytkään opiskelemaan psykologiaa yliopistoon. 365 päivää siitä, kun töihin mennessäni marssin pomon juttusille ja irtisanouduin. Kotona soitin vuokraisännälle ja kerroin muuttavani kahden viikon päästä. Ennen nukkumaanmenoa ostin menolipun Irlantiin. 

Yksitoista kuukautta matkustamista takana.

Suuntaa minulla ei vieläkään ole. 

Reppuni se natisee naurusta. 

aada xx