Etelässä oli kivaa ja kaunista

Lentokoneen liitäessä Brisbanesta Adelaideen näin meren lisäksi myös loputtomasti aavikkoa, jonka halkaisi pitkä ja punainen hiekkatie. Silloin tiesin seikkailevani.

Adelaide on kaupunki Etelä-Australiassa. Siellä oli kauneimmat koskaan näkemäni auringonlaskut, joita kävin katsomassa kipittäen hienonvaaleaa hiekkaa pitkin turkoosinvihreälle vedelle, joka muuttui pimeän pintaan silkinsiniseksi.

Jokainen merimies tietää, miten tuulen kääntyessä hellekin hiipuu helvetin kylmäksi. Silloin me ajettiin läheiseen saareen katsomaan pingviinejä, jotka vain vaappuivat eivätkä värisseet, kuten me.

Paljon me muutenkin ajeltiin vuokraamallamme autolla, jossa ei toiminut ilmastointi. Käytiin vuorella majakanjuurella, viinitiloilla, mansikkamaalla ja jokijollassa. 

Näin kaljuja lampaita, käärmevaroituskolmioita ja kuolleen koalan. 

Rakastin miten erilaisia olivat puut, kuinka kuivuuskin oli kirjavaa. Mereen sai sukeltaa, mutta kannatti katsoa ettei ole etummaisena, sillä sen hait yleensä haukkaavat. Lempilintujani olivat pelikaanit ja mustat joutsenet.

Aatonaattona keräilin simpukoita, jouluna sain paketteja ja pelata krikettiä paahteessa. Söin kalkkunaa ja kermavaahtoa, lepäsin palmujen kaltaisten puiden varjoissa peläten, tippuuko päähän papukaijan kakkaa vai käpy.

Adelaide on kaupunki, jossa kaikki oli kivaa ja kaunista. Minäkin.

aada xx