Kotini on linnani

Tässä se nyt viimein on, uusi kotini. Tuo keltaisen seinän katoksen yläpuolella oleva ikkuna on mun huoneeni. Ehkä eniten irlantilaisissa taloissa rakastan noita kuisteja, joissa on valtavat ikkunat. Niin valoisia ja ihan hengailuun tarkoitettuja. Huvittavinta on kylppäreiden määrä, meillä on niitä viisi kappaletta. Mutta en valita, mä digaan omastani oikein paljon. Kovin kulttuurishokki on se, että kengät pidetään jalassa sisälläkin. Jopa sohvalla. Se johtaa tietenkin imuroimisen iloon kaksi kertaa päivässä. 

Täällä mä siis asun, landella, kaukana kaikesta. Mutta maalla on oikeasti ihanaa! Tulkaa kylään, seuratkaa vain lehmiä niin löydätte perille. Jos satutte olemaan sokeita, seuratkaa hajua.

Seuraavan kuvan napsasin huoneeni ikkunan läpi. Irlannin helmi on tietenkin sen luonto: täällä on niin ihmeellisen kirkasta ja puhdasta. Ihmiset kierrättää ja pitää kaupungin todella siistissä kunnossa, onpahan kotikylänikin saanut jopa joitakin siistein mesta-palkintojakin. 

Sää vaihtuu täällä todella, TODELLA nopeasti. Saattaa sataa, paistaa, tuulla ja taas tyyntyä pienessä ajassa. Kovilta sateilta olen kuitenkin vielä säästynyt, sillä täällä on poikkeuksellisen lämmintä vuodenaikaan nähden. Muksut juoksevat t-paidoissa ja shorteissa, eikä minuakaan paina blehat päässä.

 Seuraavaksi kaksi mahdollisimman epäedustavaa otosta, mutta sovitaan että kiinnitetään huomiota vain pelipaitoihin. Täällä on meneillään paikallinen Porin Ässät-huuma: meidän hurling-joukkue (irkkulainen peli, yhtä tärkeä kun jääkiekko Suomessa) pääsi finaaliin! Mun hostparentsit menee katsomaan matsia livenä sunnuntaina Dubliniin. Poikien ei tarvinnut pukea tänään koulupukua kouluun, vaan väriä edustaa täällä koko kaupunki. Tänä aamuna heräsin kannatuslauluun…Nyt on siis tosi kyseessä!

Mä lähdenkin tästä taas huitelemaan keskustaan, hauskaa viikonloppua kaikille!

aada xx